Heräsin vuodenvaihteessa ajatukseen, ettei minulla ole enää pieniä lapsia(, vaikka ainahan he äidin vauvoja ovatkin). Kuopus menee syksyllä kouluun, esikoinen aloittaa tällöin neljännen luokan. Muumitalo laivoineen on ollut käytössä viimeisen vuoden aikana varmaankin kerran eikä nukketalokaan viehätä, kuten ennen. Tilalle on tullut tubettajien ihannointi, Marcus&Martinus ja kaikenmaailman piirroshahmojen tuottaminen loputtomiin A4:siin ja kirjasiin tallennettuihin tarinoihin. Samaan syssyyn...
Valon määrän lisääntymisen myötä on kasvanut myös hitusen hiipunut kirppisinnostukseni. Huomaan olevani entistä valikoivampi sen suhteen, mitä ostoskoriin lopulta päätyy, mutta näköjään aivan tyhjin käsin ei ole silti tarvinnut kertaakaan kotiin tulla. Olen kaivannut sohvalle toista villaista, tummasävyistä vilttiä, mutta nettikauppojen valikoimaa selatessani olen päätynyt joko nirsoilemaan tahi nuukailemaan. Nyt ei kuitenkaan tarvitse enää jakaa sitä sohvan ainokaista lämmittäjää koko...
Reilu viikko takaperin, 02.02., meistä tuli perhe yhdellä sukunimellä. Etukäteen juuri asiasta ystäväpiirille kertomatta, ilman valkoista mekkoa, ilman kutsuja tai suuria juhlia. Ilman hössötystä, suuria eleitä, stressiä. Tavalla, joka oli meitä. Tavalla, jossa mies lähtee ostamaan itselleen uutta paitaa puolitoista tuntia ennen vihkimistä. (Olin saattanut mainita paidan sovittamisesta pariin otteeseen edellisten päivien aikana.) Vaatekaupasta soitteli sitten perään, että minkä kokoinen se...
Tämän viikonlopun kirppislöydöt eivät ehkä loista väreillä, mutta ihastuttavat sitäkin enemmän erilaisilla sormiintuntuvilla struktuureilla ja hillityllä persoonallisuudellaan. Kirppislöytöjen edullisuus tietysti ilahduttaa aina, nämä kaikki maksoivat yhteensä 31€. Ehkä eniten ihastuttaa matto, jota edellinen omistaja on käsitellyt ilmeisestikin kalkkimaalilla. Itse en voi väittää olevani mikään kalkkimaalien puolestapuhuja, mutta täytyy sanoa, että tässä matossa se kyllä toimii. Matto päätyi...
Kuulun useampaan sosiaalisen median sisustusryhmään, ja erityisesti niistä tyylipuhtaimmissa törmään päivittäin ilmiöön, joka kummastuttaa minua aivan valtavasti. Kysymykset, kuten "Mitä teillä on sohvapöydällä/lastenhuoneen hyllyssä/tässä valmistajan X-hyllykössä/tässä PURKISSA(!), kuvia kiitos!" Monessa tapauksessa kysymys esitetään myös muodossa: "Ostin valkoisen X-hyllyn, mitä olette laittaneet siihen?" Kysymyksissä sinänsä ei ole mitään vikaa, inspiraation hakeminen ja jakaminen on aina...
Joskus aikanaan tein päätöksen, että blogini on laatua all-in. Vähän kuten minä, sellaisena kuin olen. Sitten iski epävarmuus ja identtikriisi, tai ehkä enemmänkin kotikriisi. Kuluneiden parin kuukauden aikana olen suoraansanottuna pohtinut paljon, jatkanko - tai lähinnä, jaksanko. Voisin sanoa pohtineeni blogin suuntaa, ottaneeni aikaa, että jouluaika jäi päälle ja blogitauko venyi. Mutta tiedättekö, tämä olisi silkkaa puppua. Minä olen ollut väsynyt. Sillä lailla väsynyt, kun ihminen nyt...
Joulupukki tuli meille tänä vuonna yön aikana savupiipusta, ja jätti kuusen alle paketit sekä haukatun piparin ja tyhjän cokis-tölkin. Odotin eilen aamulla riemunkiljuista herätystä "äiti tule katsomaan". Heräsin kuitenkin hiljaiseen rapinaan ja kuiskeeseen, kun lapset etsivät omia lahjojaan. (Ei siis paljon äitiä kaivattu.) Parasta joulussa on lasten riemu. Ja se hiljainen piiiiiitkä aamukahvihetki, kun lapset kokoavat uusia Lego-talojaan. Tänä vuonna nautin erityisesti juurikin näistä...
Lukiossa opiskelin neljää vierasta kieltä, ahmin uskontoa ja historiaa, kirjoitin ja luin. Unelmani oli olla filosofian maisteri, suomen kielen opettaja, kirjoittaja. Pääsin yliopistoon vain tukehtuakseni tunteeseen, ettei tämä tie ole minua varten. Tuo tie erkanikin kovin nopeasti ja muuttui vuosien mittaisiksi poluiksi ulkomaille ja kotimaahan. Elämään, näkemään, kokeilemaan, oppimaan itsestä, perustamaan perheen ja ennen kaikkea ymmärtämään, että väkisin ei tarvitse (eikä pidä) haluta olla...
Joulunavauksen sijaan suuntasin tänään lumettoman Lahden kirppiksille. Joulumieli on vielä hieman kadoksissa (ja saa viikon päivät vielä ollakin) lumen huuhtouduttua viemäriin sadepisaroiden saattelemana eikä keskustantäyteinen ihmismassa mustan asvaltin väreissä säväyttänyt tällä erää edes ajatuksen tasolla. Mutta kylläpähän kirppiskiekka taas kannatti! Olen diggaillut Lisa Larsonin keramiikaa niin kauan kuin olen ruotsalaisesta keramiikasta mitään ymmärtänyt. Taannoisella Tukholman...
Blogin ensimmäisistä metreistä on aikaa tasan vuosi. Vuoden aikana niin moni asia on muuttunut, näistä konkreettisimpina työt ja kotiosoite. Samaan aikaan niin moni asia on säilynyt ennallaan tai jopa kasvanut: rakkaus kotiin ja sisustamiseen, intohimo kirjoittamiseen, luottamus omaan näkemykseen. Koti on minulle maailman rakkain paikka. Kirppisten kiertäminen rakkain harrastukseni. Työ arjen intohimoni. Ja perhe maailman napa. Rakastan kertoa näistä kirjoittaen, kuvata kotia sellaisena kuin...
Minulla on aina ollut erityinen rakkaussuhde Intiaan: sen käsityökulttuuriin, väreihin, mystiikkaan ja ihmisiin. Rakastan Intian punertavaa maaperää, ihmisten elämänasennetta ja sitä vuosisatojen käsityöperinnettä, josta länsimaalaisena voi olla vain kateellinen. Intia on kuitenkin vastakohtaisuuksien maa, jossa toisilla on edellytykset koulutukseen ja menestymiseen; toisilla kertakaikkiaan ei. Kun minulle aiemmin syksyllä tarjoutui tilaisuus yhteistyöhön Sukhimattojen kanssa, en epäröinyt...
Niin uskomattomalta kuin se kuulostaakin, en ole koskaan käynyt Tukholmassa. Olen matkustanut Intiaan, Venäjälle ja kerännyt reissurepun kylkeen käytännössä koko Keski- ja Länsi-Euroopan liput, mutta Tukholmaan ei ole koskaan tuntunut olevan asiaa. Kun serkkuni muutti sinne töiden perässä reilu vuosi takaperin, oli tämäkin reissu onneksi enää vain ajan kysymys. Niinpä minä sitten perjantaina suuntasin Norran siivillä Tukholmaan ja majailin kolme päivää keskustan tuntumassa...
Alkuviikosta tuntui siltä, että hygge on jäänyt oven väliin ja pahasti. Kaikki ympärillä hehkutettu pimeän fiilistely, lähestyvästä J-alkuisesta juhlapyhästä touhottaminen ja kodin päivittäminen uuteen kauteen sesonkiväreillä ärsytti. Oma saamattomuus, aina-keltaiset valokuvat, suljetut kaihtimet. Kun lähtee kotoa pimeällä, saapuu kotiin pimeällä ja käy niin totaalisen puolivaloilla, että laittaa herätyskellon soimaan kuuden sijaan yhdeksältä (täydellinen maanantai!), tekee mieli...
Lokakuu on ollut kirppisvisiittien suhteen tänä vuonna melkeinpä hiljaisin: en kertakaikkiaan ole sinne töiltä ja arkikiireiltä ehtinyt. Ja ne kerrat kun olen, anti on ollut normaaliin verraten melko niukka. Muutamia erityisen kivoja juttuja on kuitenkin tarttunut mukaan, minkä lisäksi tein torin kautta kovasti kaivatun löydön meidän piskuiseen kakkoseteiseen. Tämä Häklin tammiviiluinen kaappi muutti meille maanantaina torissa olleen ostoilmoitukseni kautta. Sopivankokoisen ja funktioiltaan...
Rakastan syksyä. Kirpeitä aamuja, pudonneiden lehtien kahinaa, kohmeisia sormia. Jopa vasten kasvoja putoava sade on raadollisen lempeä. Silti lokakuu on kuukausista se, joka saa minut käpertymään sohvannurkkaan ja odottamaan energisempiä aikoja. Kovin äkisti laskeutuva pimeys tekee aamuista tahmeita, ajatuksista hitaita ja illoista kovin, noh, täysin saamattomia. Olen oppinut ottamaan syksyisin aikaa, antamaan itselleni armoa. Hoitamaan arjen ja tekemään päälle vain sen, mitä ihan...