Annu. -blogin takana häärää 3kymppinen viiden tyttären yksinhuoltaja ja unelmien duunipaikkaa etsivä ikuinen haaveilija. Blogi pitää sisällään aitoa arkea - sen tuomia tunteita, haasteita ja iloja.
Kategoriat: perhe, lifestyle, lapset
Suosituimmat: 219
Kuumimmat: 107
Uusimmat: 623

Joulukuun puoliväli ja suurin osa kesätyöpaikoista on jo sulkenut hakunsa. Huomasin toki tietyt kiinnostavat haut ajoissa, mutta arvatkaa muistinko ne enää sen jälkeen? No en tietenkään, vaan kolmisen viikkoa liian myöhään.Muutenkin se, että hakuaika umpeutuu jo marraskuun loppupuolella on itselle todella vierasta. En todellakaan ole ehtinyt ajatella ensi vuotta, saati ensi kesää ja tienestejä. Mutta niin se vaan on, että niitä pitäisi jo ajatella ja ennen kaikkea päättää mitä ensi kesänä...

Mulla on iso ilo olla oppilaana opettajalle, joka ensinnäkin pitää ehkä mielenkiintoisimmat luennot missä koko ikäni aikana oon ollu ja toiseksi järkkää meille aina jotain kivaa tekemistä.Reilu viikko sitten meidän opettaja, Noora, vei meidän valokuvateostyöpajan tunneilla kahteen eri museoon Turussa. Nykyään itsellä on liian vähän aikaa käydä missään museoissa, vaikka kiinnostusta todellakin olisi. Joten oli tosi kiva päästä pitkästä aikaa ihan ajan kanssa tutustumaan kahteen eri...

Kuten tuossa keskiviikkona kirjoittelinkin, niin pääsin taas piiiiitkästä aikaa - viiden kuukauden tauon jälkeen, kampaajalle.Oon kasvatellut tyveäni hampaat irvessä. Välillä eksyen kaupan värihyllylle, mutta olen saanut pidettyä pintani ja odottanut kampaajan tuoliin istumista, enkä ole turvautunut kaupan purkkiin. ...vaikka kyllä mieli on tehnyt. Elämän pienet luksukset. Kampaamokäynti. Need I say more? Tällä kertaa päätin antautua punaiselle täysin. Kun sitä on siellä hiuksissa jo valmiiksi...

Hektisen arjen pysäytti viime viikonloppuna pitkään järkkäillyt Varpublogien pikkujoulut. Aloitimme Meren ja Tiian kanssa jo syyskuussa kokoamaan pikkujouluja ja vihdoin ne saatiin koko komeudessaan kasaan ja pidettyä.Olen itse kärsinyt jonkinasteisesta alakulosta jo muutaman viikon ja nämä pikkarit tulivat kyllä tarpeeseen. Vaikka vielä lauantaiaamuna mietin, onkohan järjestävän tahon osallistuttava... Onneksi osallistuin, sillä opin taas yhden illan aikana todella paljon uutta! Meidän...

Tämä tulee nyt pikkasen myöhässä, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan, eikö?! Eli kuvasin "meidän päivän" parisen viikkoa sitten keskiviikkona ja tältä se näytti: Enna nukkui taas tapansa mukaan todella huonosti. Huomasin yöllä, että neiti on ihan tulikuuma, eli kuumeessa. Otin Ennan nukkumaan mun viereeni ja laitoin Ennan isälle viestiä, että tarvitsen hoitoapua. 6:42 soi herätyskello. Ennan isä ei ole nähnyt viestiäni, joten koitan soittaa hänelle. Soitan myös tyttöjen Mummille, joka...

...viettäisin aikaa enemmän kotona...istuisin useammin lasten huoneen lattialla leikkimässä...käyttäisin enemmän aikaa kotitöihin ...antaisin enemmän itsestäni lähimmäisilleni...olisin enemmän yhteydessä ystäviini Tällä hetkellä meidän elämä on aika hektistä. On todella monta narua, joista on pakko pitää kiinni. Mulla on koulu, vapaat teen valokuvauskeikkoja. Sitten on kotityöt ja kotiarki. Lapset. Kaiken sen lisäksi meillä on meneillään todella isoja asioita, joista en yksinkertaisesti voi...

Oon paljon kirjotellut siitä, ettei treffielämä kiinnosta (mm. täällä). Siihen on useampikin syy ja yksi iso syy on varmasti se, ettei mua oikeastaan kiinnosta juoksennella baarista toiseen ja etsiä yhden illan juttuja. Mitä vanhemmaksi sitä tulee, sitä enemmän haluaa vaan asettua aloilleen ja olla parisuhteessa. Tai aloillenihan mä olen jo hyvinkin asettunut. Viisi lasta pitää kyllä huolen siitä.Luonnollisestikaan en pääse viettämään mitään parikymppisen sinkkuelämää. Enkä kyllä haluaisikaan....

Musta ei koskaan pitänyt tulla tytön äitiä. Päätin jo esikoisen raskausaikana, että saan vain poikia. Olen itse tullut aina paremmin toimeen poikien kanssa, enkä kokenut olevani hyvä esikuva yhdellekään tytölle. Karma is a bitch?Vasta Elleä odottaessa olin hyväksynyt täysin kohtaloni tyttöjen äitinä. Jokainen kerta ennen sitä pidin sormet ristissä poikaa varten. Kunnes Ennan synnyttyä olen huomannut, että minä oikeasti olen hyvä esimerkki ja vahvan naisen esikuva. Sellainen, mitä haluaisin...

Mulla on ollut todella hektinen viikko. Oikeastaan se hektisyys on jatkunut jo pidemmän aikaa, kuten olette varmaan huomanneet. Kiire, kiire, kiire. Juoksemista paikasta toiseen ja jatkuvaa miettimistä, mitä olen unohtanut.Joten tämä isäviikonloppu oli mulle odotettu viikonloppu. Muutamasta kuvauskeikasta huolimatta olen vihdoin päässyt rentoutumaan ja viettämään aikaa mun ystävien kanssa. Sellaistan, joita ei ihan joka päivä muuten tule tavattua. Eilen perjantaina mä vietin yhden mun ystävän...

Erosta on nyt kulunut vuosi ja 9 kuukautta. Vuoden ja yhdeksän kuukautta olen ollut yksin, sinkku, vapaa. Mutta yksilläkään treffeillä en ole koko tänä aikana käynyt.No viime vuosi meni täysin raskaana ollessa ja vauvavuoden ensikuukausien kanssa valvoessa, joten treffit -ja miehet- eivät käyneet edes mielessä. Kuluneen kesän aikana olen kuitenkin havahtunut taas siihen, että olenhan minäkin ihminen, joka kaipaa läheisyyttä. Mikä siinä sitten on niin vaikeaa lähteä deittailemaan ketään? En...

Pitkän harkinnan jälkeen päätin kuin päätinkin järkätä Turkuun joulukorttikuvauksen.Aihe on ollut hieman kiikun ja kaakun, koska mulla ei sitä omaa studiota ole, joten alkuun pidin joulukorttikuvausten järkkäämistä aika mahdottomana ideana. Kunnes sitten hokasin, että voihan ne vielä toistaiseksi ulkosallakin järkätä! Joten, jos sinä haluat tulla lapsesi kanssa joulukorttikuvaukseen, niin otahan yhteyttä - annukka.photography@gmail.comLisätietoja Facebookista. Tiedossa jänniä päiviä <3 Ps....

Nyt mennään seitsemättä viikkoa koulussa, vaikka musta itsestä tuntuu, että olisin käynyt koulua jo ainakin vuoden. Ei siis sillä, että siellä olisi tylsää tai pitkäveteistä, vaan olen oppinut niin paljon uusia asioita, etten oikein ole varma voiko niin paljoa oppia näin lyhyessä ajassa.Samaisessa ajassa olen myös uskaltanut avata uuden oven ja aloittaa yrittäjyyden valokuvaajana. Vaikken ihan täysipäiväinen yrittäjä tai alv-velvollinen vielä olekaan, niin silti kalenteri täyttyy niin...

Päädyin tällä kertaa kuvaamaan Ennan yksivuotiskuvat itse. Oman lapsen kuvaaminen on aika haastavaa, kun kyseessä on yksivuotias joka haluaa tulla äidin luokse ihan jatkuvasti. Varsinkin, kun se äiti kaivaa kameran esille.... Mutta tämäkin kuvaus oli hyvää treeniä minulle itselleni. Lähdin kuvaamaan Ennaa aika extempore, sillä huomasin pari viikkoa sitten, että viimeiset hetket kuvata pieni lapsi ulkona, oli käsillä. Sille viikolle oltiin enää luvattu kaksi lämmintä päivää ja sen jälkeen sää...

Mitä isommaksi lapsi kasvaa, sitä enemmän vanhempi joutuu olemaan huolissaan. Vanheneminen lisää vastuuta, oman mielipiteiden ja päätösten määrää. Pitää tietää ihan itse, mikä on oikein ja mikä väärin. Äiti ei ole aina vieressä kertomassa. Aina ei voi edes soittaa ja kysyä.Jotkut asiat pitää kokea. Jotkut virheet on pakko tehdä itse, jotta niiden vakavuuden ymmärtää. Tämä viikko on opettanut minulle vanhempana, että minä en voi suojella lastani kaikelta. En, vaikka äitinä haluaisin...

Viikko sitten meillä juhlittiin yksivuotiasta donitsisyntymäpäivien merkeissä.Pikkasen kiire meinasi tulla ja kävin vielä sunnuntaiaamuna kaupassa täydentämässä meidän donuvarastoja, mutta onneksi vieraatkin olivat muodikkaasti myöhässä, joten pieni kiire ei haitannut ollenkaan. Vieraita meillä oli vain kourallinen, joten tarjottavien määräkin oli hieman pienempi muihin synttäreihin verrattuna.Tein itse kaksi suolaista piirakkaa - tonnikala-pinaattipiirakan ja parsakaali-fetapiirakan....