Elämä on siitä jännä juttu, että kun se aikoo opettaa jotain, se ei luovuta hevillä (toisin saattavat tehdä ihmisopettajat kouluissa. Kirjoitan ehkä tästä pian). Itseasiassa elämä ei luovuta ollenkaan. Jos joku luovuttaa, se on kuolevainen, ei elämä. Elämä antaa palaa just niin kauan kuin tarvitsee, jotta ihminen tajuaisi jutun juonen. Toistoa toiston perään ja ihmisparka sen kun ihmettelee, kun kompastuu aina samankaltaiseen ongelmaan. Ja just siksi kompastelee, kun siitä pitäisi tajuta...

Hoito saatu Artemis City spalta. Silmäni ovat kevyesti suljetut. Pötköttelen turkoosissa, himmeästi valaistussa huoneessa pehmoisen peitteen alla, ja tunnen oloni yllättävän rentoutuneeksi. Olen energiahoidossa. Elämäni ensimmäistä kertaa. Energiahoitaja liikkuu ympärilläni, rummuttelee poronnahkaisella rummulla ensin hiukan kauempaa. Tuo sitten rummun ihan lähelle jalkojani. Tunnen soittimen resonoivan itsessäni. Höyhenen kevyet värähdykset tuntuvat rentouttavan aina vain syvemmin, ja...

Luonnoksissa odottelee viimeistelyä vailla oleva postaus, mutta emmin sen julkaisua. Pääni nimittäin kysyi ihan relevantin kysymyksen, onko mitään järkeä. Ei sillä, että aihe olisi ollut arkaluontoisempi kuin aiemmin. Olenhan avannut omia psyykeen kerroksiani aiemminkin, eikä nyt ollut mistään massiivisesta kysymys. Nyt tuntuu kuitenkin siltä, että haluan pitää ajatukset omina tietoinani. Näin käy joskus. Yleensä päädyn julkaisemaan kuitenkin, koska ajattelen että tärkeintä on jos voin...

Yleensä pyrin ohjaamaan ja vinkkaamaan positiivisesta näkökulmasta käsin kuinka elämäntapamuutoksia voi tehdä, mutta tällä kertaa päätin lähestyä aihetta pilke silmäkulmassa ja käänteisestä näkökulmasta. Käsi ylös – kommenttiboksiin siis – jos jokin tai jotkin kohdat osuivat ja upposivat! Ja sitten ohjeisiin. Motivoidu vain ulkoisista asioista ja ajattele, että vasta sitten kun olet saavuttanut tavoitteesi, olet arvokas, tai mikä tavoitteesi sitten onkin. Kysy joltakulta toiselta millaisen...

Tänään pureudun kysymykseen, jonka sain muutama päivä sitten henkilöltä, joka oli lukenut Fit-lehdestä muutostani koskevan artikkelin. Kysymys kuuluu näin: Kuinka aloin hahmottamaan, mitkä toiveet ja tarpeet kumpuavat minusta itsestäni, eivätkä muiden odotuksista? Ja miten löysin oikeat arvoni, ne joiden avulla sitten suuntasin eteenpäin? LUE MYÖS:KUN JOKU MUU KUIN SINÄ ITSE VALITSIKIN SUN ELÄMÄN SUUNNAN Vastauksessa piilee hyvin pitkälti koko muutosmatkani ydin. On tiettyjä pääpointteja...

Ensimmäinen koulupäivä takana ja edessä aukeaa uusi elämänvaihe. Sellainen vaihe jota olen odottanut kuin kuuta nousevaa, ja jota ajatellen olen uhrannut asioita ja työskennellyt hiki hatussa MONTA VUOTTA. Vaihdan vihdoin alaa. Opiskelen uuden ammatin. Tästä eteenpäin työllistän itseni hyvinvointi,- ja media-alalla. Jumaliste, siinä on asia joka tuntuu niin hyvältä että pakahdun! Ajoin koulupäivän jälkeen suoraan Mipin luokse suunnittelemaan ja haaveilemaan tulevia työkuvioita. Olo oli hyvä ja...

Muutosprosessissani ollaan nyt tärkeän asian äärellä. Vaikka kyse on yksityisestä asiasta, siis minun pääni sisäisestä maailmasta, haluaisin jakaa ajatukseni kanssasi. Ennen kuin jatkan pidemmälle; jos tarinani ei ole sinulle ennestään tuttu, se menee lyhykäisyydessään näin: Joitakin vuosia sitten kyllästyin voimaan fyysisesti ja henkisesti huonosti. Lisäksi junnasin paikallani ammatillisesti. Siksi ryhdyin tekemään pikkuhiljaa muutoksia joiden avulla vuosien kuluessa muutuin. Samalla...

Meditointi. Asia jossa en ole pitänyt itseäni asiantuntijana. Viime aikoina vastaan on kuitenkin tullut useita kertoja, jolloin olen ajautunut keskustelemaan aiheesta ihmisten kanssa jotka ovat meditoimisesta kiinnostuneita, mutta syystä tai toisesta eivät ole saaneet siihen tarttumapintaa. Näissä tilanteissa olen huomannut ymmärtäväni aiheesta enemmän kuin olen tiedostanut. Sain siitä ajatuksen kirjoittaa ajatuksiani ylös myös tänne blogiin. Ehkä sinä saat tästä jotain, jota voit soveltaa...

Tällä viikolla huomasin ottaneeni vuosien kuluessa harteilleni sellaisia vastuita, jota minun ei kuuluisi siellä kantaa. Itseasiassa, jollaisia kenenkään ei kuuluisi kantaa harteillaan. Siitä huolimatta me ihmiset taidamme aika usein raahata mukanamme aivan turhia vastuita asioista ja ihmisistä, joille me emme voi mitään (ehkä joskus mahdammekin, mutta onko se oikeasti tarpeen tai oikein?) Niinpä olen omistanut tämän viikon rajaamiselle. Aloitin vastuun ottamisesta, siitä luopumisesta ja sen...

Oma mieli on asettanut eteeni haasteita viime aikoina. Hienoa on se, että olen oppinut erottamaan eri ”hahmoja” itsessäni, mutta samalla osa niistä on lisännyt voimansa volyymia tarkoituksenaan pitää minut ennallaan ja ruodussa. Toisin sanoen, nyt kun olen repinyt haavani auki ja poistanut ympäriltäni suojakuoria, näen ja kuulen selvemmin sisälläni riehuvia ristiriitoja. Vaikka tämä kaikki on hurjaa, on myös tarpeellista käydä tämä vaihe läpi. Tavoitteeni on tulla oman mieleni hallitsijaksi....

Joskus vastaan tulee niitä päiviä, kun tuntuu vaikealta päättää mihin työtehtävään tarttuisi. Ja kun sitten päätän ja aloitan, outo tunne valtaa tilaa. Tunne antaa ymmärtää, että pitäisi tehdä ihan muita juttuja. Jotain oleellisempia. Tärkeämpiä. Jotain sellaisia, joihin en oikeastaan edes pysty. Sisäiset vaatimukset kritisoivat tekemisiäni niin voimakkaalla, ja niin uskottavalla äänellä, että lannistun paineen alla. Sitten mieli suuntautuu muihin ihmisiin. Ryhdyn vertailemaan. – Pitäisi...

Nappasin Stellanblogista kyselyn (hän taas oli napannut senJenniltä, joka taas oli napannut sen Facebookista), johon päätin tänä harvinaisena luppohetkenäni vastata. Kolmisenkymmentä random-kysymystä ja vastausta lähtee än – yy – tee nyt. Avioliittoja ~ Yksi. Menin naimisiin vuonna 2013 elämäni rakkauden ja parhaan ystäväni kanssa. Kihloissa ~ Kahdesti. Menin 17-vuotiaana kihloihin ensimmäisen kerran. Luojalle kiitos, että en päätynyt silloin naimisiin saakka. LUE MYÖS:HYVÄN PARISUHTEEN...

Osallistuin vähän aikaa sitten joogaohjauskurssille. Jaoimme siellä ihanien kurssikavereideni kanssa tarinoita liittyen omiin joogamatkoihimme. Siis siihen, kuinka kukin on löytänyt tiensä joogan pariin. Sain siitä idean jakaa ajatuksiani pitkästä aikaa myös täällä. Viimeisimmästä jooga-aiheisesta postauksesta onkin nimittäin jo aikaa. Se on vähän hassua, koska jooga on elämäntapani. Se on läsnä joka päivä jollain tavalla. Kerron tässä kirjoituksessa myös sellaisista asioista elämässäni, jotka...

Vuosi sitten tänä päivänä suljin sairaalan oven takanani viimeistä kertaa. Kulunut työpäivä oli ollut täynnä niitä elementtejä, joiden vuoksi en halunnut, enkä enää voinut tehdä hoitotyötä. Olin ennakoinut, että tuo sunnuntainen aamuvuoro olisi mukava, jopa leppoisa ja saisin rauhassa hyvästellä niin työn kuin työkaveritkin. Ei se niin mennyt. Lähdin kotiin kiireellä ja tosi ahdistuneena. Nyt vuotta myöhemmin kaikki on ihan toisin. Työni on muuttunut toisenlaiseksi, ja viime syksyiset pelot...

Hapan ja ärtyisä. Sellainen minä olin vielä muutama vuosi sitten. Olin tympääntynyt, kun jumitin paikallani vaikka elämänmuutos oli se jota olin janonnut jo niin pitkään. Olin sallinut itseni provosoitua ihmisten tekemisistä ja sanoista, löytänyt syyllisiä vain ympäriltäni ja toiminut siitä samasta iänikuisesta asenteesta käsin, jonka avulla sain aikaan samanlaisia tuloksia asiasta riippumatta. Olin kurkkuani myöten täynnä. Hyvä niin. Ymmärsin vihdoin katsoa peiliin. Ja oivalsin, mikään ei...