Hyvää päivää! Tänään teki mieli jutella havainnoistani mitä tulee raskaana matkustamiseen. Ehkä siellä joku muukin on raskaana ja pohtii mitä kannattaa ottaa huomioon matkaa silmällä pitäen? Kaikenlaista, voin kertoa nyt jälkiviisaana. Raskausviikkoja on nyt täynnä 28 ja risat. Palasin reissusta pari viikkoa sitten. Meillehän sattui sillä tavalla aika extreme matka, että kohteessa tapahtui 8 terroristi-iskua meidän siellä ollessamme. Tuntui ironiselta, että olimme valinneet tämän kohteen, siis...
21.4 Se oli lounasaika kun sain viestin kotoa: ”Onko kaikki hyvin? Uutiset kertovat useista räjähdyksistä kirkoissa ja hotelleissa itä- ja länsirannikolla siellä Sri Lankassa.” Mitä ihmettä. Ei me tiedetty tällaisesta mitään. Googlettelen uutisia ja tottahan se on. Kyse on pommi-iskuista. Yksi räjähdyksistä sattui meistä 30 kilometrin päässä. Yksi kuudesta. Ei tunnu todelliselta. Teen ulkoministeriölle matkustusilmoituksen. Vastaanotan ensin yhden tiedotteen, sitten toisen jonka mukaan...
Juuri nyt pötköttelen valtavan leveällä hotellin sängyllä. On aamupäivä. Kuulen variksen raakkuvan ja jonkun toisen, vähemmän käheä-äänisen linnun laulavan. Siivoojien äänet kantautuvat käytävältä oven takaa. Jos ikkuna ei olisi yltä päältä höyryn peitossa, näkisen vihreitä puita, leveän hiekkarannan ja meren. Äsken satoi. Nyt tuulee kovaa. Jani katsoi säätiedotuksesta, että jonkinlainen sykloni on tulossa. Yöllä ukkosti niin kovaa, että pauke vihloi korvia. Ilma on tiheänä kosteudesta, mutta...
Saavuimme tänään Nilavelista Sigiriyaan. Sisämaassa sijaitsevaan kylään, joka on tunnettu mahtavasta Lion rockista. Tänään on liian myöhäistä lähteä enää tutustumaan tuohon maailmanperintökohteeseen, joten kulutamme iltaa hotellilla. Istun jykevän, puisen pöydän ääressä. Sirkat sirittävät korvia huumaavalla taajuudella taustalla ja aina ajoittain lisko päästää napsuttavan äänimerkin. Jani joogaa, minä naputan konetta. Olisi kai luontevaa aloittaa matkatarinat ensimmäisestä kohteesta,...
Olimme sattumalta Janin kanssa kumpikin hereillä ennen auringonnousua. Olin toivonut näkeväni auringonnousun, sillä siinä hetkessä kun kuu laskee ja aurinko nousee, on taikaa. Haluaisin herätä jokaisena aamuna niin, että näen auringonnousun. En kuitenkaan pakota itseäni siihen, en nyt kun ei ole pakko. Tänään sain siis todistaa kuinka aurinko kohosi merestä kultaisena pallona keltaisen ja punaisen taivaanrannan ylle kuivattaen pilvet pois. Lopulta jäljelle jäi vain hetki hetkeltä kuumeneva...
Mikään ei muutu jos mitään ei muuta, totesin vuosia sitten kun havahduin siihen että elämäni on väärässä jamassa. Päätin kantaa itse vastuun elämästäni ja sen suunnasta. Kontrolli olisi vastedes omissa hyppysissäni. Vuosien myötä elämäni muuttui. Ja sitten olikin taas aika uusien opetusten. Olen viime aikoina paljastunut jonkin asteiseksi kontrollifriikiksi. Ei, se ei ilmene niin, että viikkaisin vaatteita värijärjestykseen tai vaatisin sohvatyynyjen pysyvän siinä mihin ne on aseteltu. Ei...
Havahduin tänään ajatukseen, että on kulunut jo puolitoista vuotta siitä, kun jäin pois hoitotyöstä. Pidin aikaisemmin päiväkirjaa johon kirjasin ylös ajatuksia ja tuntemuksia joita milloinkin koin, mutta nyt on niin paljon muuta energiaa vievää, että tapa on jäänyt. Nyt voisi kuitenkin olla sopiva hetki puolitoistavuotis-tilinpäätökselle. Lue myös aikaisemmat päiväkirjapostaukset: ALAKULOA JA ONNISTUMISIA – KAKSI KUUKAUTTA SIITÄ, KUN LOPETIN ENTISESSÄ AMMATISSANI NELJÄ KUUKAUTTA SIITÄ, KUN...
Kun alkuraskaudessa päivät olivat piinaavan pitkiä eivätkä viikot vierineet, nyt on toisin. Siitä asti kun pahoinvointi hellitti, ajankulu tuntuu kiihtyneen. Nyt on jo raskauden puoliväli (!!!) ja viikkoja kasassa 20. Tuntuu ihan hullulta. Vähäisemmillä viikoilla oli sillä tavalla turvallisempaa, että tuntui kuin aikaa olisi vaikka kuinka paljon jäljellä. Elokuun laskettu aika oli kaukainen piste tulevaisuudessa. Nyt se ei ole enää niin kaukainen ollenkaan. Toisaalta ajattelen, että onneksi on...
Vaikka uupumuksesta toipuminen on vielä kesken, energiaa alkaa olla eri tavoin kuin aiemmin. Lisäksi liikkuminen alkoi jo ennen raskaaksi tulemista, parisen vuotta ylikuntoon ajautumisen jälkeen maistua oikein hyvältä. Itseasiassa, ei sen maussa vikaa ollut ennenkään, vaan siinä, että en vaan jaksanut. Tai jos jaksoin, uupumusoireet rymistivät isosti niskaan myöhemmin. Henkinen ja fyysinen uupumukseni alkoivat samoihin aikoihin, mutta fyysinen puoli painoi jarrua ensin. Oli vuosi 2015....
Ihana kevät on täällä! Tämä on sitä aikaa, kun monen mielessä pyörii yksi asia: rasvan polttaminen. Kannattaisiko esimerkiksi sännätä aamuaerobiselle lenkille tyhjällä vatsalla? Näinä ylikuormituksen ja stressin aikoina, entisenä sydänosaston hoitajana ja nykyisenä personal trainerina sekä ravintovalmentajana suosittelen panostamaan isoihin linjoihin ja perusasioihin yksityiskohtien nyhräämisen sijaan. Energiaa säästyy tällä tavalla muuhinkin, ja sekös vasta on tärkeää kun mietitään kuinka...
Heii ja rentoa sunnuntai-huomenta! Täällä mennään nyt raskausviikolla 18. Olen ihan fiiliksissä siitä, että olen jo hetken aikaa pystynyt liikkumaan paremmin! Alkuraskaushan teki mulle oikein kunnon tepposet. Ensin esti pahoinvointi kaiken tekemisen, sen jälkeen oli ongelmia sykkeen ja hengästymisen kanssa. Joulu- ja tammikuussa kävelylenkit sujuivat niin, että pötkötin puolen tunnin lenkin aikana kahdesti selälläni hangessa voimia keräämässä. Kaikki liikunnanohjauskerrat olivat suoraan...
Suokaa anteeksi provosoiva otsikko, mutta en voinut vastustaa. Kyllähän sitä aina vähän itsetietoista huumoria mahtuu maailmaan. Varsinkin kun se tulee naisen suusta, eikös niin? Ja varsinkin kun tämähän on ihan totta. Olen nimittäin huomannut vuosien kuluessa hyvinvointiin ja terveyteen liittyvissä aiheista, että kun olen kiinnostunut jostain teemasta, jonkin ajan kuluttua se on trendi ja saan lukea ja kuulla aiheesta niin uutisten kuin somen täydeltä. Olen siis, kröhöm, edelläkävijä....
Se taisi olla jo viime vuoden puolella kun bongasin Stellan blogista poikaystävä vastaa-tyyppisen postauksen. Ajattelin, että minäkin tahdon tietää mitä poikaystäväni, anteeksi, aviomieheni minusta ajattelee. Siispä sunnuntain kunniaksi vuorossa Jani vastaa muutamiin kysymyksiin-postaus höystettynä allekirjoittaneen kommenteilla. 1. Mitä oikeasti ajattelit minusta ensitapaamisellamme? Lumoavat silmät ja onpa aikaansaava ja oma-aloitteinen Ei tarvinne lisätä, että minä olin aloitteen tekijä?...
Oli aika jolloin inhosin työtäni ja kaikkea siihen liittyvää. Ihmisiä, tapahtumia, tehtäviä. Sitä, että en koskaan ehtinyt palautua vuorojen välissä. Jopa parkkipaikkaa siinä määrin, että puhisin vihasta jo autoa parkkeeratessa. Olin kyyninen, katkera sekä väsynyt. Se oli aika huono perusta työssäjaksamiselle. Olin niin kauan halunnut muutosta elämääni mutta vain hakannut päätäni seinään, että lopulta en jaksanut tehdä enää asioita niin kuin aina ennen. Jotta asiat voivat todella muuttua,...
Juttelin jokin aika sitten Instagramissa siitä, että haluaisin muuttaa ihmisten asennoitumista terapiaan mutkattomammaksi. Se tuntuu olevan monelle vielä tabu, häpeällinen aihe joka leimaa epänormaaliksi mielenterveysongelmaiseksi. Juuri tällainen ajattelu lisää stigmaa. Mielenterveyden ongelmat eivät kuitenkaan ole harvinaisia, itseasiassa ne ovat yleisiä ja vieläpä kasvussa. Pulmat mielenterveydessä eivät ole heikkouden tai epänormaaliuden osoitus, vaan useinmerkki siitä, että jokin raja on...