Nelihenkinen perhe päätti laittaa elämänsä uusiksi, myydä kaiken ja muuttaa Havaijille.
Kategoriat: muutto, ulkomaille, havaiji
Suosituimmat: 522
Kuumimmat: 31
Uusimmat: 444

Lupasin edellisessäni kirjoittaa tämän voitokkaan otsikon isoin kirjaimin ja siinä se nyt on! Ja kerran vielä: ME SAIMME VIISUMIT TOISELLE VUODELLE JA LÄHDEMME TAKAISIN KONALLE!! Myönnän, että eilen stressasi ja itketti, tänään olenkin sitten itkenyt ilosta. Ja kerronpa nyt sellaisenkin jännittävän faktan, että allekirjoitimme vuokrasopimuksen vajaa pari viikkoa sitten tavallaan tietämättä varmaksi, että pääsemmekö edes lähtemään. Mutta kuulkaas tämä: vuokranantajan ehdottaman päivän mukaan...

Pääsin tuossa aiemmin kehuskelemaan, että olen vuoden aikana ehtinyt tottua lämpöön, mutta nyt on kyllä sanottava, ettei Havaijillakaan yleensä ihan tällaista ollut. Siellä normaalisti tuulee mereltä koko ajan, mikä helpottaa kaikkea. Starbucksissa on viimeistään niin kylmä, ettei teepaidassa tarkene sisällä pidempään istuskellakaan. Helsingin yllä on maannut välillä sellainen loputon 30-asteinen paikallaan seisova massa, joka on päässyt ystävällisesti liiskaamaan kaiken kansan alleen. Bussit...

Me ollaan lomailtu nyt melkein kahdeksan viikkoa niin ahkerasti, että alan olla ihan valmis taas työhommiin. Pää on alkanut kaivata muutakin ajatuksellista haastetta kuin sen, mitä tehdään seuraavaksi ja missä osoitteessa, ja mitä syödään. Lomastressistä ei ole kyse eikä siitä, että olisimme koko ajan tehneet jotain liikaa. Kaipaan vaan jo muuta tekemistä. Haluan töihin. Olen alkavasta syksystä ja sen työmuutoksista niin innoissani, etten meinaa pöksyissäni pysyä (kaikkien viihtyvyyden vuoksi...

Suomalaisina tiedämme, miten mukavalta joku onneton viisi astetta tuntuu aina pitkän talven jälkeen. Kroppa on tottunut talvikuukausien aikana pakkaseen ja kaikki yli plussan puolelle menevät päivät ovat suorastaan lämpimiä. Olo on kuin nurmille kirmaavilla vasikoilla, kun saa vihdoin heittää untsikan naulaan. Vaikka en itsekään olisi ihan uskonut, kroppa voi tottua samoin myös helteeseen. Viime kesänä saimme shokkihoitona kokemuksen Havaijin kesästä. Lähdimme viileästä, sateisesta Suomen...

Leikimme tällä hetkellä taas talollisia. Entiset naapurimme, nykyiset hyvät ystävämme, tarjosivat upeaa omakotitaloaan meille viikoksi, kun ovat reissussa. Lapset ovat päässeet taas juoksemaan tutussa porukassa pihoilla ja me ollaan solahdettu siihen turvalliseen lähiöelämämoodiin, jossa otetaan niin iisisti kahdestaan terassilla, ettei aina edes tiedetä, missä lapset milloinkin menee. Hörpitään kahvia naapuruston väen kanssa ja ollaan ihan kuin ennenkin. Näköjään ihan hyvin ollaan solahdettu...

Oikeasti en tule listaamaan teille sataa tapaa, olen vain tällä tavalla taipuvainen liioitteluun. Näin se lässähti tämäkin juttu heti alkuunsa. Olen kuitenkin viime aikoina ollut sellaisessa kummallisessa tilassa, että vähän kaikki saa kyyneleet kirpoamaan silmiin. En tiedä, miksi. Muuten en ole sen kummemmin draamaillut tai edes kunnolla itkenyt, mutta joku tässä Suomen suvessa on saanut nyt hanat auki. Yhtenä iltana kuunneltiin lasten kanssa iltasatua satunetistäsadatta kertaa. Sieltä...

Olen viime päivinä tavannut paljon ystäviäni, sellaisiakin, jotka olen tuntenut alle kouluikäisestä asti. Monet heistä ovat reissunsa reissanneet jo nuorempana ja elävät nyt sitä vaihetta, jossa henkiset laukut lasketaan kauniisti laitettujen omistusasuntojen lattioille. Me tehtiin tää homma vähän kummallisessa järjestyksessä, kun räjäytettiin tässä keski-iän kynnyksellä kaikki auki. Tokikaan mitään ’oikeaa’ kaavaa elämään ei ole olemassakaan ja missä tahansa iässä voi vaihtaa suuntaa, jos...

Meidän toivottu lähtöpäivä olisi kuukauden päästä, mutta vielä odotellaan tietoa viisumeista. Ei siksi, että olisivat konsulaatissa hitaita, vaan siksi, että kaikkien askelten otto uusista kasvokuvista allekirjoitusten hakemisiin on vienyt meiltä aikaa. Suomeksi sanottuna siis, me itse olemme olleet hitaita. Tässä on viime vuoden aikana tullut kyllä oppineeksi kaikenlaista Yhdysvaltojen viisumeista. Kuten esimerkiksi sen, että niiden turvin ei vielä pääse maahan: vain rajalla työskentelevät...

Olen syvällä kulttuurishokin sylissä. Tämä alkoi Konalla jo vajaa vuosi sitten, ja nyt kotimaassa lomaillessa shokki on vain tujakoitunut. Saavuin vuoden jälkeen yksinkertaisesta saarielämästä takaisin maailman onnellisimpaan maahan, ja olen ahdistunut. Totuin siellä gekonkakan ja ikihien keskellä muutamassa kuukaudessa liian hyvään: ihmisiin, jotka välittävät syvästi muistakin kuin vaan siitä omasta, pienestä piiristään ja yhteisöön, joka tukee tavoilla, joita en osannut odottaakaan. Tiedän,...

Ensimmäiset kaksi viikkoa Suomessa ovat menneet hujahtamalla. Ekalla viikolla kärsimme karseasta aikaeroväsymyksestä ja haimme tuskaisesti uutta unirytmiä. Samalla olemme päässeet viettämään huippua aikaa ystäviemme kanssa: grillailua terasseilla, löhöämistä sohvilla, paljon jäätelöä. On ollut niin ihanaa olla täällä. Yksi vuosi poissa ei ole vaikuttanut mihinkään, ja ystävien kanssa ollaan jatkettu ihan siitä, mihin viime kesänä jäätiin. Omia fiiliksiä on silti vaikea pukea sanoiksi. Suomesta...