Kirjablogi
Kategoriat: kirjablogi, kirjat, kirjallisuus
Suosituimmat: 40
Kuumimmat: 308
Uusimmat: 207

Seilin saareen ja sen synkkään historiaan spitaalihoitoloineen ja mielisairaaloineen tutustuimme jo Katja KallionYön kantajan ja Amanda Ahosen myötä. Myös Holmström viittaa Amandaan, mutta tarina ja käsittely ovat omia. Kirjat täydentävät kiinnostavasti toisiaan, kutenKirjaluotsi toteaa. Sielujen saari koostuu kolmen naisen tarinasta: mielenterveyden hoitoon passitettujen Kristiinan ja Ellin sekä hoitaja-Sigridin, joista jokainen valottaa tuolloista yhteiskuntaa, mielisairaanhoitoa ja naisen...

Viisikymppinen Eeva Ahonen on menestyvän kansainvälisen teräsfirman johtaja, jolle työ on henki ja elämä. Urakeskeisyys ei palkitse, paitsi rahallisesti: Eeva saa burnoutin ja potkut. Hän joutuu etsimään elämisen oikeutusta ja merkitystä muualta kuin työstä. Tuttu tarina kaikille bisneselämää seuranneille. Yllättävän raikkaasti ohjaaja Mari Rantasila sekä käsikirjoittaja Kirsikka Saari ja käsikirjoittaja-ohjaaja Jenni Toivoniemi ovat aihetta kuitenkin onnistuneet käsittelemään. Eeva...

Kirjailijalta ilmestyi 2015 ensimmäisenä eteläkorealaisena romaanina suomeksi vaikuttavaPidä huolta äidistä, josta suomalaiset pitivät paljon, minäkin. Samoissa maisemissa henkisesti ja fyysisesti liikkuu myös tämä tarina. Sitä kertoo Jeong Yun, joka saa soiton entiseltä opiskelutoveriltaan ja poikaystävältään Myeong-seolta: heidän ihailemansa professori on sairaalassa, huonona. Yun lähtee katsomaan professoria ja samalla sukeltaa muistoihinsa. Hän muutti aikoinaan maalta kaupunkiin, sillä...

Anu Partanen on amerikkalaistunut suomalainen toimittaja, joka päätti nostaa kahden hyvin tuntemansa yhteiskunnan silmiinpistävimmät erot esille kirjan muodossa. Loistoidea! Suomea on sanottu "pikku-Amerikaksi", ja ehkä se sitä Itä-Eurooppaan verrattuna tai populaarikulttuurissa onkin, mutta arjen erot ovat todella suuret, kuten Partanen osoittaa. Ainakin sille, joka etsii onnellisuutta ja hyvää elämää, mihin kirjan alaotsikko viittaa. Siinä missä suomalaiset voivat keskittyä perheeseen,...

Sisällissota, tuo historiamme karmaiseva vaihe, alkoi lähes tasan vuosisata sitten. Aiheesta ei pääse ohi tämän vuoden kirjoissa, eikä tarvitsekaan: toivon, että muistelu auttaa meitä arvostamaan ja edistämään turvallista, väkivallatonta ja oikeudenmukaista yhteiskuntaa. Sellainen ei synny eikä pysy itsestään. Tuuri suuntaa katseen tiukasti sodan alkupäiviin. Suomen itsenäistyminen oli uunituore, maassa oli vielä kymmeniätuhansia venäläisiä sotilaita, ja Venäjän tukemista punakaarteista alkoi...

Ferrante-huumaan pääsin mukaan hitaasti, mutta pääsin: Hylkäämisen päivät luettuani naamani näytti vau-hymiöltä, niin vahva ja elämänmakuinen tarina on. Aihe on selkeän rajattu: nainen jätetään. Viidentoista vuoden yhdessäolon ja kahden lapsen jälkeen Olgan mies Mario jättää perheensä. Yllättäen, salamana kirkkaalta taivaalta, päättyy Olgan onnelliseksi luulema avioliitto miehen ilmoitukseen asiasta. Ferrante kuvaa loistavasti naisen yllättymistä,šokkia uuden tilanteen edessä. Epäusko,...

Kirjasampo on julkaissut oman Suomi 100 -kirjalistansa: vertaa sitä Ylen listaan ja nauti, kuten minä tein. Kirjat tuovat mieleen niin paljon lukemisajastaan ja toisistaan, että mielleyhtymiä riittää loputtomiin. Kirjasampotarjoaalukuvinkkejä, Ylen lista keskittyy kirjoihin, jotka kuvaavat kirjan julkaisuvuotta ja ajankohtaa parhaiten. Lähtökohta on siis eri, ja se on hyvä muistaa. Kirjasammon vinkkeihin voin täysillä yhtyä, sen minkä teoksia tunnen. Ihan paria poikkeusta lukuunottamatta,...

Satu Taskinen on tuttu kirjailijana, jonka kirjoissa on aivan oma jujunsa - ei lukijalle helpoin, osin oudoksuttava, mutta aina persoonallinen ja terävä.Lapset on odottanut sopivaa lukuaikaa, sillä tiesin, ettei sitä voi lukea huoletta pätkissä (yritin ensin niin, ja kesken jäi). Siihen on saatava sukeltaa kunnolla, jos aikoo pysyä langassa kiinni. Tai tämän herran ajatuksenvirrassa, josta kirja kertoo. Navid on opettaja, eläkeiän kynnyksellä sinnittelevä wieniläinen mies, joka lähtee...

Jostain syystä kirjahullut ovat usein myös listahulluja. Vaikken ole siinä parhaasta päästä, peruslistoja sentään täytyy ylläpitää. Kuten luetuista kirjoista, joita vuonna 2017 on kertynyt 160. Niistä 113 on tänä vuonna ilmestyneitä. Uutuuspainotteisesti mennään siis, vaikka tänä vuonna etenkin Ylen Kirjojen Suomi -hankkeen myötä luin monta myös todella vanhaa kirjaa. Kotimaisia kirjojaluin 108, ulkomaisia 52. Mies- ja naiskirjailijoiden suhde on suurinpiirtein puolet ja puolet, kuten aina....

Helmet-haasteen tulosten aika! Menetelmäni "lue kirja ja katso sen jälkeen, mihin kohtaan se sopii"ei toimi täydellisesti - peräti seitsemän kohtaa jäi täyttämättä. Vaikken edes ihan rehellinen menetelmäni kanssa ollut, vaan lainasin kaksi kirjaa nimenomaan haastetta silmälläpitäen (kohdat 18 ja 50). Luulen, että muihin puuttuviin olisin etsimällä löytänyt helposti luettavaa, mutta kohtaa 13 pidin vaikeana. Vaikea on myös kohta 46, siihen ei ole mitään ehdotusta mielessä, googlaten niitä...

Haikea mutta osuva nimi kirjalla, jonka nappasin kirjastosta, eikä tarinakaan iloa pursua, jännitystä sitä enemmän. Se kertoo Carloksesta, entisestä baskiterroristista, joka on tovereineen vetäytynyt aktiivitoiminnasta hotellinpitäjäksi Barcelonan lähistölle. Eletään vuotta 1982, jolloin Baskimaan itsenäisyyttä vaativan järjestön ETAn muutaman vuosikymmenen kestänyt kiihkein kausi alkoi jo ilmeisesti hiipua, vaikka vasta 2010 se ilmoitti lopettavansa aseelliset iskut - joita jatkui siihen...

Luin uusimman Westön tuoreeltaan syksyllä, mutta pikainen ahmaisu ei tehnyt oikeutta kirjalle, jota olin vuosia odottanut. Nyt luin sen hitaammin ja nautiskellen - ja se kannatti. Maltoin miettiä sävyjä, teemoja, henkilöiden ominaisuuksia ja keskinäisiä kytköksiä aivan eri tavalla, kun juoni oli jo tuttu. Ja löysin saman lumon, joka Westön kirjoissa on aina minua viehättänyt. Tarinaa kertoo kertomishetkellä jo ikääntynyt mies, opettaja ja kirjailija: hän muistelee lapsuuttaan ja nuoruuttaan...

Vielä on tuoretta luettavaa kasakaupalla, mutta jo nyt kustantajat ilmoittavat ensi kevään kirjoistaan. Pikasilmäys tarjontaan alla: kustantamolinkit johtavat pdf-tiedostoihin kevään julkaisuista. Mitä, olisiko parempi, jos kaikki kirjat olisivat samassa linkissä heti löydettävissä? Eikä tarvitsi availla hankalia tiedostoja erikseen? Löytyisi lajin, maan, kirjailijan tai muun luontevan kriteerin mukaan? Utopiaa. Lukutaidosta ja -innosta eli kansalaisten älyllisestä pärjäämisestä ollaan...

Tuskin pariakymmentä sivua olin lukenut, kun olin varma, että jälleen on kyseessä runoilijan proosakirja. Niin tiivistä ja ilmaisuvoimaista kieli on. Liepeestä löysin vahvistuksen: Sanna Karlström on julkaissut neljä runokokoelmaa. Taas salakuljetetaan runoa proosaan! Eikä minulla oikeastaan ole mitään sitä vastaan. Kirjan päätin lukea jo kuullessani sen nimen, jostain kirjablogista ehkä. Ihan sama mikä tyylilaji, mutta jos nimi on näin mielikuvitusta kiihdyttävä, se on luettava! Teoksen...

Nyt en ymmärrä, miksen ole lukenut enemmän Lampelaa: niin hienon, tiiviin mutta täyden ja aidon ajan- ja ihmiskuvan hän kirjassaan rakentaa. Kanneltaan ja nimeltään se johdattaa harhaan.Kehä ei ole nyrkkeilykirja, ei edes urheilukirja, vaikka päähenkilö Jarmo on entinen EM-tason nyrkkeilijä ja nyrkkeily on ollut tärkein osa hänen elämäänsä vuosia. Kyse on kuitenkin suuremmista kehistä. Tarkoituksen etsinnästä, ihmissuhteista ja perheistä, tämän ajan puheenaiheista maahanmuutosta...