Kirjablogi
Kategoriat: kirjablogi, kirjat, kirjallisuus
Suosituimmat: 25
Kuumimmat: 16
Uusimmat: 423

Mikä sen hauskempaa kuin miettiä miettiä vuoden parhaimpia kotimaisia kirjoja - ja spekuloida kirjakisojen voittajista! Huomenna julkaistaan Finlandia-palkintojen saajat ja spekulointi jatkuu siihen saakka (seuraa kirjabloggarien somea), viikonloppuna 4.12. julkaistaanTulenkantaja-voittaja, 9.12. Savonia-palkittu. Mitä näitä muita on: Runeberg-palkinto helmikuussa, parhaan suomennoksen Agricola-palkinto maaliskuussa, molemmat edellisen vuoden töistä. Lasten ja nuorten kirjoille on monia...

Egon pyörittää sirkusta Berliinissä natsivallan aikaan. Sirkustirehtööri on vastuussa paljosta, kuten ryhmänsä elatuksesta, mikä ei suju hyvin: palkkoja ei ole ollut varaa maksaa pitkään aikaan. Silti omistautuneet taiteilijat pysyvät mukana. Heitä ovat muiden muassa viehättävät siamilaiset kaksoset Zora ja Dora, parrakas nainen, maailman lihavin mies, akrobaatit, taikuri ja tämän outo apulainen, meedio, kissanainen eli viisas madame Zilevska (jota kohtaan Egonilla on...

Virkamiesromaani! Pitihän sellainen lukea, ei niitä liikaa ole. Mainio on Marja-Leena Tiaisen Kanslian naiset, mutta se kertoo menneestä ajasta ja todenperäisesti. Tuomas Mattilan viistompi tarina voisi tapahtua tänään. Ja tapahtuukin, luulen. Jossain virastojen salaperäisten käytävien varrella on jotain outoa juuri nyt meneillään... Joel Pääkkönen työskentelee EU:n huippuvirastossa. Hän on arvostettu virkamies, ei enää määräaikainen Helppojen juttujen osastolla, vaan vakivirassa lakimiehenä...

Muisti on kiehtova ja ärsyttävä asia, etenkin kun ikää kertyy. Kun omien perheenjäsenten nimet pitää huudella kaikki peräkkäin, ennen kuin osuu oikeaan. Ja kun puolen minuutin takainen ajatus on jo kadonnut sillä aikaa, kun vaihdat huoneesta toiseen ja ihmettelet, miksi tulinkaan tänne. Kuulostaa ehkä tutulta? Muistipoliisi vie muistamisen aivan toisille tasoille. Tai paremminkin unohtamisen, sillä japanilaisella saarella tapahtuu kummia. "Kaikkien saarelaisten täytyy menettää sydämessään...

Onnea HS:n esikoiskirjapalkitulle! Hieno oli moni muukin esikoinen tänä(kin) vuonna, mutta kieltämättä Meri Valkaman aihe, Itä-Saksa ja sen katoaminen, kiinnostaa erityisesti. Mullistava tapahtuma maailmanpolitiikassa ja Euroopan kartalla. Ja kirjailijalla on omakohtaista kokemusta paikan päältä, tosin vauvaikäisenä, joten muistoja ja tapahtumia on koottu toisten kertoman ja oman historiatiedon ja mielikuvituksen varassa. Ja niitä janoamme lukea! Päähenkilön, Viljan, isä oli vasemmistolehden...

Taas eksoottisessa maassa. Nyt Venäjän itäkolkassa, Kamtšatkan niemimaalla, joka on pikkuisen Suomea suurempi alue noin Alaskaa vastapäätä meren toisella puolen. Sielläkin on elämää, kyliä ja kaupunkeja, ajatella! Vuoristoa, alankoa, rannikkoa, tulivuoria, geysirejä, Kuolemanlaakso. Tundra eristää niemimaan Venäjän suurmantereesta, ja paikka on muutenkin eristäytynyt: Neuvostoliiton aikana alue oli suljettu, ymmärtääkseni sota- ja ydinkoetarkoitusten takia. Alueella asuneet monet...

Inkeri Markkula kuvaa arktisia alueita. Kirjassa hän kertoo koskettavan tarinan jäätiköstä, joka hiipuu, ja rakkaudesta, joka elää jään myötä. Tai useammasta rakkaudesta, sillä jo päähenkilön, fyysikko Unnin, äiti vaelsi jäätiköllä lapsi kohdussaan. "Kun olin lapsi, kesä oli kotini. Mutta syksy saapui joka vuosi vääjäämättä ja ajallaan, sellaiset asiat eivät petä. En välittäisi muistaa sitä kaikkea nyt." Jäätikkö on elävä olento, Unnille ja lukijalle. Häkellyttävän hienosti kirjailija tuo sen...

Teatteri on kirjan jälkeen seuraavaksi suurin iloni, kirjaan pohjautuvat näytelmät erityisesti. Miten upeita tulkintoja on saatu nähdä muun muassa Kjell Westön Kangastus 38 -teoksesta, Pajtim Statovcin Kissani Jugoslaviasta tai Reko Lundanin Ilman suuria suruja -teoksesta - ne ovat avanneet ja laajentaneet kirjan maailmaa aivan omalla tavallaan. Miika Nousiaisen Pintaremontti on viihteellisempää tuotantoa, niin kirjana kuin näyttämöllä, ja toimii teatterina suorastaan yllättävän...

Juha Itkonen on kirjoittanut tiukasti ajassa elävän tarinan, tässä ja muutaman kymmenen vuoden päässä tulevassa. Miltä miessukupolvien ketju näyttää näin tarkasteltuna, Ilmarin, hänen isänsä Markun ja poikansa Vilhon silmin? Ilmari on ohjaaja ja käsikirjoittaja, jota ei kiinnosta kaupunki-infra tai kodinkorjaus. Hänen heimonsa on teatteri, kätensä pehmeät kirjoittajan kädet, mielipiteensä "veronmaksajien rahoilla leikkivän" kulttuuri-ihmisen, mikä risoo hänen talotekniikkayrittäjä-isäänsä....

"Yksikin oikealla hetkellä lausuttu kiitos voi olla ratkaiseva koko elämän kannalta." Näin toteaa yksi Petri Tammisen haastateltavista, joilta kirjailija on koonnut kommentteja, jotka ovat muuttaneet jonkun elämän, ihan tavallisen ihmisen. Kommenttien antaja ja lausuja ovat nimettömiä, korkeintaan etunimellä tai perhesuhteella yksilöityjä; isäni sanoi, opettajani totesi -tyyppisiä. Kommenteista osa on rohkaisevia ja kannustavia, mutta iso osa toista laitaa. Miten pienellä kommentilla voimme...

Kolmas täysi messupäivä takana; myöntää täytyy, että hyydyttää. Ihmisten, kirjojen ja kaikenlaisten virikkeiden määrä vyöryi yli voimalla. Ja se on ihanaa, vaikka väsyttävää. Kiitos kaikille tavatuille ja työtä tehneille kirjailijoille, kirja-alan ihmisille, messuorganisaatiolle ja kirjasomettajille! Päivä sisälsi monia kiinnostavia tapaamisia. Aamulla Into-kustannus kutsui kirjasomea tapaamaan italialaista kirjailijaa Paolo Giordanoa, joka totesi porukan nähtyään, että Suomessa eivät miehet...

Hyvien puhujien päivä! Että nautin taitavasta esiintymisestä ja sanankäytöstä myös livenä, ei vain tekstissä. Ja sitä sain tänään annostuksen, jolla pärjää vähintään vuoden! Vaikutus tuskin heti alkaa heiketä. (Tosin saatan ottaa tehosteita muissa kirjatapahtumissa välillä.) Juha Hurme on mielestäni nero: ainakin niin lähellä sellaista kuin sanan ymmärrän - tosin minua valistettiin myöhemmin, että nero-sanassa on miehinen kaiku, eikä sen käyttöä suositella. Mikä olisi neutraali, kaikkia...

Näky, jota on odotettu! Messut auki, väki virtaa sisälle, tunnelma on kuplivan iloinen! Tekee mieli hihitellä pikkutyttömäisesti, ja taidettiin muutaman muun kirjahullun kanssa niin tehdäkin. Tuttu paikka näytti harkiten suunnitellulta: käytävillä on leveyttä eikä tilaa ole säästelty, vaan esiintymislavat on levitelty niin eri puolille kuin mahdollista, jotta turvaväliä ja väljyyden tunnetta voi ylläpitää. Torstaina, avajaispäivänä, seurasin palkinnonjakoa Senaatintorilla. Suurimpana...

Kun vihdoinkin pääsee kirjamessuille, olo on kuin vasikalla kevätlaitumella. Mihin kaikkeen sitä ryntäisi, mistä vihrein ja mehukkain ruoho löytyisi? Tein itselleni messuohjelman, joka perinteen mukaan elää tarvittaessa. Mutta tärppejä on hyvä kirjata, ettei mene ihan haahuiluksi. Saa kopsata. Torstaina 28.10. olisi kiva nähdä nauhan leikkaus eli tapahtuman avaus ja kuulla ohjelmajohtaja Ronja Salmen puhe klo 10 eteläisillä portailla. Siitä yleensä jatkan katsomaanRakkaudesta kirjaan...

Järisyttävä kirja, joka vetää hiljaiseksi luku- ja pakolaismatkan päättyessä. Kun Lapin sodan alta siirrettiin siviilejä Tornionjoen yli Ruotsin puolelle, matkaa tekivät myös eläimet, ihmisten tärkein elinkeino, omaisuus, ystäviksi kasvaneet ja kasvatetut karjat. Eihän niitä voinut tapettaviksi jättää! Aivan kuin varsinaisessa sodassa ei olisi jo kärsitty tarpeeksi. Perheiden miehet, isät, veljet ja serkut, olivat rintamalla, olleet vuosia - jos eivät maanneet jo mullan alla - joten naiset ja...