Englannin länsirannikolle kotiutunut Psykologian opiskelija, tanssija ja mielenterveyshoitaja jakaa elämää, unelmiaan ja mietteitään.
Kategoriat: ulkosuomalainen, lifestyle, mielenterveys
Suosituimmat: 376
Kuumimmat: 688
Uusimmat: 6

Mä olen aina ollut hyvin urheilullinen ihminen. Lapsesta asti mun aikatauluun kuului tanssituntien lisäksi sirkusharjoituksia ja itsepuolustus lajeja, vapaa aikaa vietin ystävien kanssa uimahallissa, ja kaikki välimatkat jopa 14 kilometriin asti taittui kesäisin rullaluistimilla. Vaikka mä en koskaan ajatellut itseäni urheilullisena, koska osasin yhdistää urheiluun vain lenkkeilyn, kuntosalin ja yleisurheilun, totuudessa mä olin keskimääräistä aktiivisempi urheilija. Mitä sitten tulee...

Tänä kesänä mä löysin mun vuosia kadoksissa olleen rakkauteni valokuvaamiseen uudestaan. Viimeisimpinä vuosina mä olen viihtynyt enemmän kameran edessä, kuin sen takana, mutta luottokuvaajani ja valokuvaaja mentorini C.S.Lindström kannusti ja mahdollisti uuden kameran hankinnan. Sony A6500. Vahvana inspiraationa mulle toimi unelmien matka Afrikkaan, ja mä tiesin, että haluan ikuistaa sen rosoisen kauneuden, upean luonnon, ja elämän ihmisten silmissä, sillä mä tiesin se tulee olemaan jotain...

Tanssi on pitänyt mut kiireisenä viimeiset viikot. Tanssikoulun syysshown treenien, polttarit-tanssituntien pitämisen ja perinteisten viikkotuntien suunnittelun lisäksi mä olen uppoutunut tieteen maailmaan oppien tanssin vaikutuksesta mielenterveyteen ja hyvinvointiin. Ei vain subjektiivisella tasolla, mutta myös neurologisella tasolla. Jos et vielä arvannut, yliopistoni lopputyö tulee olemaan tutkimus tanssin vaikutuksesta hyvinvointiin. Puhuttakoon siitä lisää, sitten kun itselläni on...

1. Konsultaatiot ovat avoimissa tiloissa – Ensimmäisessä yksikössä konsultaatiot pidettiin odotus huoneessa jokaisen potilaan, ja potilaan omaisen silmien alla. Jopa rakennusmiehet kuuntelivat vierestä. Isommassa yksikössä konsultaatiot pidettiin konsultaatiohuoneessa jossa oli 4 potilasta, 2 per pöytä, samaan aikaan. Omaisineen. Yksityisyyttä ei siis tarjota potilaille jotka keskustelevat henkilälohtaisista ja aroista aiheista. Ei vaikka se on yleisesti tiedossa että mielenterveys häiriöitä...

Näin Eurooppaa ympäri matkustelleena mä en ole koskaan törmännyt niin sanottuun kulttuurishokkiin. Toki erilaisuuksia löytyy Euroopankin sisältä, mutta pohjimmiltaan kaikki on aika samanlaista. Mä oon aina miettinyt millaista on elämä oikeasti poikkeavassa kulttuurissa. Olen mä dokumenteista saanut jonkinlaista käsitystä siitä kuinka ihmiset elävät ympäri maailmaa täysin eri lailla kuin me länsimaissa, mutta itse nähdä omin silmin on täysin eri asia. Itse olla keskellä vierasta kulttuuria....

Luonto, eläimet, kulttuuri, yhteisöllisyys, musiikki, ruoka, tanssi… Noin luetellakseni muutama tekijä joka on saanut minut unelmoimaan Afrikan matkasta jo lapsesta. Silloin en ihan tajunnut Afrikan laajuutta ja kulttuurieroja lukuisten maiden välillä. Mulle Afrikka oli lähinnä se mitä näin Leijona kuninkaasta, Afrikan tähdestä ja median esittämästä köyhyydestä ja nälänhädästä. Lapsena meille aina hoettiin, syö loppuun, Afrikan lapset näkee nälkää. Musta tuntuu että aikuiset eivät tajunneet...

Mä opettelin puhumaan ja kävelemään perheen kanssa Eurooppaa kierrellessä. Neljävuotiaana mä tutustuin kulttuurielämään Budapestissä käyden viikoittain baletissa tai oopperassa. Kouluiän saavuttaessa meidän kolmihenkinen perhe, äiti, isoveli ja mä, asetuttiin itä-Helsinkiin, jossa mä vartuin aikuiseksi. Vajaa kaksikymppisenä mä menetin kodin tulipalossa ja aloitin elämäni puhtaalta pöydältä, lähdin harjoittelemaan itsenäistä elämää Amsterdamiin. Vähän ajan päästä mä palasin Helsinkiin...