Englannin länsirannikolle kotiutunut Psykologian opiskelija, tanssija ja mielenterveyshoitaja jakaa elämää, unelmiaan ja mietteitään.
Kategoriat: ulkosuomalainen, lifestyle, mielenterveys
Suosituimmat: 0
Kuumimmat: 783
Uusimmat: 113

Tässä on nyt viime kirjoituksesta tapahtunut kaikenlaista ja olen tuttuun tapaan juossut pää kolmantena jalkana ja käynyt kotona vain nukkumassa. Mun luonnokset pursuilee keskeneräisiä kirjoituksia monesta itselleni mielenkiintoisesta asiasta, mutta yksinkertaisesti en ole ehtinyt istua alas ja viimeistellä tekstejä. Sinänsä tämä koronaviruksen aiheuttama sosiaalinen välimatka tulee ihan tarpeeseen jos jotain positiivista pitää tästä löytää. Huomenna alkaa jopa pidennetty viikonloppu ja kaikki...

Mä istun tässä respassa ja lipitän mun aamukahvia. Kaikki marssii sisään iloisena, tervehtii ja kehuu mun värikästä asua. Musta tuntuu että mä oon sopeutunut tänne, viihdyn näiden ihmisten kanssa ja saan olla täysin oma itseni. Mutta olo on aika haikea. Tänään on mun vika päivä täällä, sillä ensiviikolla alkaa uudet haasteet. Kun mulle tarjottiin tätä työpaikkaa, mä otin se salamana vastaan vaikka kyseessä oli nolla soppari. Mä halusin mitä vain, jotta voin päästä eroon mun silloisesta hyvin...

Tää vuosi on lähtenyt hyvin käyntiin, ainakin kontrastina viime vuoden myrskyisälle lopulle. Kaiken kaikkiaan mun lääkitys on tasaantunut ja mielentila ollut tasainen, joskin hyvin epämotivoitunut. Mä en halunnut miettiä mitään “uusi vuosi, uusi minä” – lausahduksia, tai edes tehdä minkään sortin lupauksia tälle vuodelle, koska aina aikaisemmin ne ovat päätyneet pettymyksiin. Sen sijaan olen pyrkinyt selviämään päivä kerrallaan. Tähän saakka se on onnistunut hyvin. Eilen sain pienen...

Mä olin kuusivuotias kun me muutettiin Vuosaareen. Mä olin innoissani sillä me muutettiin huvikummun näköiseen isoon puutaloon keskelle luonnonsuojelualuetta merenrantaan. Ainoa asutus alueella satojen metrien säteellä. Sen ikäisenä en osannut ajatella että puulämmitteinen ja vedetön talo olisi iso haaste, varsinkin Suomen talvipakkasilla. Mä näin vain sen positiivisen puolen ja innoitsin sitä että on tilaa temmeltää eikä naapureita jotka häiriytyisi lasten leikin äänistä. Mä tunsin itseni tosi...

Mä oon kamppaillut mielessäni jo kuukausia mun maisteritutkinto-hakemuksen kanssa. Mä oon jotenkin ihan pihalla siitä mitä mun pitäisi kirjoittaa ja en ole edes ensimmäistä sanaa saanut paperille. Mä oon siirtänyt hakemuksen kirjoittamista aina hamaan tulevaisuuteen, ja todellisuudessa mun piti kirjoittaa se jo ennen joulua. Mä oon aina uskonut että vuoden eka päivä määrittää tahdin loppu vuodelle, ja siksi mun on aika tarttua tuumasta toimeen ja kiskoa se hakemus ulos takaraivostani. Etsin...

Musta tuntuu että tänä vuonna lähes kaikki ovat valittaneet kadonnutta joulumieltä ja jättäneet kaikki jouluvalmistelut viime tippaan. Niin myös minäkin. Eilen otin itseäni niskasta kiinni ja pakotin itselleni joulumielen. Laitoin Jouluradion soimaan, tonttulakin päähän ja aloin leipomaan. kaikille jotka olette jättäneet lahjat viime tinkaan, ette tiedä mitä hankkia, tai muuten vain budjetti on pieni, tehkää kotitekoista Daimia! Todella hyvää ja kun sen asettelee kauniiseen rasiaan tai...

Mä sain uuden työpaikan joka kulkee nimikkeellä “mental health recovery support worker” joka sinänsä on aika ironista sillä itse kamppailen saman ongelman kanssa ja tarvitsisin ehkä itsekkin tuollaista tuki henkilöä. No ehkä vähän liioittelen. Olen ollut sairaslomalla, mutta olen silti yhteiskunta kykyinen. Tulevassa työroolissani tuen psykiatrisesta sairaalasta tai vieroitushoidosta omilleen muuttaneita jotka pyrkivät sopeutumaan yhteiskuntaan jälleen ja opettelevat perus asioita ihan...

Vaikka läpikäynkin tällähetkellä elämässäni mentaalisesti sekä fyysisesti hyvin raskasta aikaa, elämääni on mahtunut myös positiivisia hetkiä ja kokemuksia tässä kuussa. Ottettiin kumppanini kanssa hyvin ansaittu mini loma Barcelonaan viime viikolla (viikko 46). Tämä loma oli bookattu ennen mun totaalista hermoromahdusta ja onnistui sattumalta parhaaseen mahdolliseen rakoon, juuri sille viikolle jolla mun piti lääkärin määräyksestä unohtaa arki ja stressi ja vain nauttia raittiista ilmasta,...

Perjantaina mun oli määrä palata töihin. Mä olin ahdistunut ajatuksesta koko sairasloman ajan ja pyrkinyt tsemppaamaan itseäni kohti tätä haastetta. Torstaina mä sain työtarjouksen toisesta paikasta, lähempää kotiani, joka antoi mulle toivoa. Tiesin että palaisin töihin vain hetkeksi, sillä voisin toimittaa irtisanoutumis-kirjeenä perjantaina. Mä heräsin aamu seitsemältä. Ennen kun nousin pedistä, psyykkasin itseäni ja voin itselleni: tänään mun ylämäki alkaa, ja huono onni kääntyy hyväksi. Mä...

Lääkäri määräsi mulle seuraavat kaksi viikkoa paljon raitista ilmaa, kävelylenkkejä luonnossa, monipuolista terveellistä ruokaa, yogaa ja vain asioita jotka aiheuttavat mielihyvää minulle. Ei stressiä. Mä olen puskenut itseäni tahattomasti kohti tätä viimeiset kymmenen vuotta, ja olen viimein kohdannut rajan. Burn out. Viimeiset pari kuukautta ovat olleet mulle hyvin hankalat. Viimeiset kaksi viikkoa ylitsepääsemättömän hankalat. Olen viettänyt puolet työpäivistäni toimiston nurkassa itkien....