Kolme viikkoa on taas hujahtanut viimeisimmästä julkaisusta. Olisi ollut niin paljon asioita, joista olisin halunnut tulla heti kertomaan, mutta liian vähän aikaa. Maaliskuussa työmäärä alkaa hiljalleen helpottaa, joten yritämme päästä jälleen normaaliin julkaisutahtiin. Helmikuu oli suurimmilta osin helmee, sillä… …lattiamme ovat valmiit ja saapuvat pihaamme viimeistään ensi viikon alussa! …joogahuoneen remonttia on aloitettu muurin maalaamisella. …tuvan pitäisi saada tapetit vielä tämän...
Kuten aiemmin ounastelin, on kiire ollut kova. Liiankin kova ja olenkin välillä joutunut aloittamaan tehtäviä vasta muutamaa tuntia ennen palautuslaatikon sulkeutumista. Viimeisten pakerrusten välissä olen kuitenkin: Hukannut pankkikorttini, opiskelijakorttini ja kelakorttini. SAMALLA KERTAA! Olen varma, että ne ovat jossakin täällä kodissa, mutta en ole löytänyt niitä yhtään mistään. Myöskään tieto siitä, että kyllä ne jossakin täällä ovat ei paljoa lämmitä, kun käteinen alkaa loppua ja nälkä...
Kuten huomata saattaa, nainen on elossa mutta tekstiä ei tule toivottuun tahtiin. Kyse ei ole siitä, että blogi tekisi hiljaista kuolemaa, vaan siitä tavoitteenani on seuraavan kolmen kuukauden aikana puristaa kasaan melkein kaikki jäljellä olevat teoriakurssit. Suomeksi se tarkoittaa sitä, että huhkin maaliskuun loppuun mennessä tämän kevään ja ensi syksyn kurssit. Eli en nuku tai kirjoita blogia. Yläkerran lattioista voin kertoa sen verran, että kaunis laminaatti on valittu ja se saapuu...
On vahva tunne: tässä se on. Se joka oli alusta saakka. Molemmilla. Se on kuin meri. Iäti oleva, järkähtämätön, alati muuttuva. Odotimmehan me vuosia vuoroamme. Elämiemme yhteensovittamista. Kärsivällisyys palkitaan ne sanovat. Ja niin se taitaa...
Kuva: Love Beauty and Planet Vuoden 2018 alussa huomasin hiukseni olevan rehellisen kihara. Siitä alkoi hiuksista parempi huolehtiminen: lopetin vaalentamisen ja lämpökäsittelyn sekä palasin omaan väriini ensimmäistä kertaa 15 vuoteen. Hiukset ovat nyt kasvaneet lapapituuteen ja vaalentuneet itsestään aika ihaniksi. Ne eivät jaksa enää kihartua kunnolla ja toisaalta olen palannut takaisin harja+hiustenkuivain komboon. Olen kuitenkin yrittänyt parhaani mukaan kosteuttaa niitä, mutta mikään ei...
Ihanaa vuotta 2019 teille jokaiselle! Blogi ei ole kuollut, olen vain jälleen kerran unohtunut lomalleni. Lukenut Kyröä, Tervoa ja Obamaa. Valinnut Miehen kanssa yläkerran lattiaa, palannut useasti päivässä makuukammariin ihastelemaan sen lähes valmiutta ja merkinnyt tuvan seinään seinäpaperin korkeuden. Saavuimme uudeksi vuodeksi Miehen kanssa Kajaaniin. Lämmitimme pihasaunaa, hahmottelimme tulevaa vuotta, lupasimme oppia uuden vuoden aikana ymmärtämään toisiamme taas hieman paremmin. Vuonna...
Remontin luonne on ajan saatossa muuttunut. Enää ensisijaiseksi ei mene se mikä on itsestä ihana tapettikuvio, väri tai kuosi tai se mikä on tällä hetkellä trendikästä. Voisi sanoa, että olen kasvanut remppamuijana jo aika paljon. Olen samaan aikaan erittäin tuskastunut remontin hitaasta etenemisestä ja toisaalta myös hyvin kiitollinen siitä. Jos taloudellinen tilanne olisi ollut toisenlainen, olisimme teettäneet työn äkkiä ulkopuolisilla ja päättäneet nopeasti sillä hetkellä kivoilta tuntuvia...
Koko vuosi on mennyt vähän varaslähtöjä ottaen. Olen kyllä nauttinut jokaisesta käänteestä ja uudesta kappaleesta, mutta ollut myös samalla jo toinen jalka seuraavassa luvussa. Tälläkin hetkellä nautin joulun odotuksesta kovin ja hekumoin ensi viikolla alkavaa joululomaa. Samalla kuitenkin olen jo tirkistelemässä seuraavan vuoden puolelle. Tulisi jo uusi vuosi, äkkiä helmikuuhun, kevät hanget, maaliskuun muutto, viimeinen ammatillinen harjoittelu… En mitenkään malttaisi enää hetkeäkään! Ja...
Olen myynyt useita moitteettomassa kunnossa olevia tavaroita netin kierrätyssivuistoilla hyvällä menestyksellä. Kaupat ovat sujuneet hyvin alusta loppuun saakka ja kaikille on jäänyt tapahtumasta hyvä mieli. Pohjimmiltani olen sitä mieltä, että tällaiset palvelut, joissa ihmiset voivat antaa tai myydä itselleen tarpeettomaksi jääneitä asioita seuraaville tarvitsijoille ovat vain hienoja ja nykyisen ilmastotilanteen takia välttämättömiäkin. Yksi asia kuitenkin sapettaa enemmän kuin lienee...
Joulukuussa herättiin auringon paisteeseen ja tassuteltiin sentin paksuisen lumipeitteen päällä. Kaivoin kellarista esille jouluverhot, luottokoristeet ja valosarjan. Etsin radiosta Jouluradion taajuuden ja avasin euron joulukalenteristani ensimmäisen luukun. Opinnäytetyö saatiin palautettua opponenteille marraskuun viimeisenä. Viikon kuluttua pääsemme palauttamaan sen ohjaajallemme ja sitten jäljellä on enää seminaari. Rauha, siksi tätä tunnetta voisi kuvailla. Olen työhömme tyytyväinen ja...