Lapsiperheen retkeilyblogi. Luonnon ihmeitä ja retkiä tavalliseen metsään. Piipahduksia, päiväretkiä ja metsässä yöpymisiä lasten kanssa.
Kategoriat: perhe, matkailu, retkeily
Suosituimmat: 183
Kuumimmat: 404
Uusimmat: 51

6-9.10.17 Punaisena hehkuva hiillos autiotuvan takassa, kynttilän liekki pöydällä ja sateen ropina ulkona. Aina ei ehdi lähteä Lappiin saakka ihailemaan ruskaa eikä aina tarvitsekaan. Tämänkertainen retkikohteemme löytyi Länsi-Suomesta, Ulvilan Joutsijärveltä. Tätä hienoa erämaista järveä ympäröi kivikkoinen maaperä ja keltaisina hehkuvat lehtipuut. Melkein kuin jossain pohjoisempana. PIMEÄSSÄ KAKKURINTIEN PARKKIPAIKALLE JA KUUNVALOSSA SISÄLMYSTENLAHTEEN Perjantaina töiden jälkeen lähdin...

Telttaretkestä Lohjan Karnaistenkorpeen jäi ristiriitainen tunne. Toisaalta siellä oli upea syksyinen metsä, jonka pohjaa peitti vihreänä hehkuva sammalmatto. Oli hienot laavut kauniiden lampien rannoilla, hyvät opasteet ja mukavat polut. Toisaalta mieleen jäi jatkuva moottoritien häly, joka ei tauonnut yölläkään, sekä roskien täplittämä maa nuotiopaikkojen ympärillä. Vaihteluna Nuuksiolle, lähdin sunnuntaina iltapäivällä kuopuksen kanssa telttaretkelle Lohjalle. Kisakallion...

Minkälaisen melontaretken pystyy toteuttamaan 4- ja 8-vuotiaiden lasten kanssa? Kuinka pitkän matkan 8-vuotias jaksaa meloa itse ja mitä sitten kun hän ei jaksakaan? Kuinka kauan vilkas 4-vuotias viihtyy paikallaan kanootissa ja kuinka hänet pidetään lämpimänä, kun sataa vettä? Näihin kysymyksiin haimme vastauksia kolmen yön melontaretkellä Koloveden kansallispuistossaelokuun alussa. Melonnan opettelun lisäksi meidän retkeemme mahtui kaksi kaunista iltaa ja yksi kokonainen vuorokausi sadetta....

Ensin useamman tunnin automatka Espoosta Paraisille, lautta Paraisilta Nauvoon, pitkä pysähdys Nauvossa ja kolmen tunnin laivamatka m/s Eivorilla. Sitten vielä puolitoista kilometriä kävelyä ja vihdoin olimme perillä Jurmossa, Pigamurju-mökissä. Esikonen istahti nojatuoliin huokaisten: "Täältä ei tylsyys lopu." Omat odotukset olivat korkealla, olin lukenut ja kuullut niin paljon hehkutusta Jurmosta sekä nähnyt toinen toistaan hienompia kuvia saaresta. Eniten odotin aaltojen pauhua ja...

Hiukanharjun luontopolku kulkee Sotkamon hienon hiekkarannan tuntumassa, harjun päällä. Polku on noin 4 km pituinen ja sen varrella on seitsemäntoista harjuluonnosta ja Sotkamon historiasta kertovaa taulua. Myönnän, etten yleensä jaksa paneutua kovin tarkasti luontopolkujen infotauluihin, mutta tällä kertaa motivaattorina oli alueelle sijoitettu geokätkö. Tämän mysteerikätkön koordinaattien selvittämiseksi täytyi etsiä infotauluista vihjeitä, joiden perusteella ratkesi varsinaisen kätkön...

Heti, kun luin Retkipaikasta Pielisen hiekkasaarista, tiesin että haluan vierailla niillä, jos joskus päädymme Kolille. Hiekkasaaret kuuluvat saariketjuun, jonka muodostaa Pielisen läpi kulkeva harju. Suuri osa harjun saarista kuuluu Kolin kansallispuistoon ja osalla niistä onkin tulipaikkoja retkeilijän iloksi. Muutamilla saarista saa myös leiriytyä (katso tarkemmin täältä). Tänä kesänä Kolille päästyämme pohdimme millä keinoin saarille olisi lasten kanssa järkevin mennä. Luontokeskuksessa...

Suomen itäisin piste sijaitsee Ilomantsin Hattuvaaran Virmajärvellä, tarkalleen ottaen Virmajärvessä olevassa saaressa. Rajavyöhyke on tuolla kohtaa linjattu siten, että Virmajärven rannalta pääsee katsomaan varsinaista rajaa. Suomen itäisimmässä pisteessä vieraillessa kannattaa pysähtyä Hattuvaarassa Taistelijan talossa, joka on rakennettu kunnianosoitukseksi sotiemme veteraaneille. Suomen itäsimmän pisteen rajatolpat Virmajärven saaressa A Ajoimme Hattuvaaraan Kolilta, matkassa meni reilu...

Jos menet Kolin huipuille heinäkuussa, mene varhain aamulla tai myöhään illalla. Silloin et voi olla tuntematta Akka-Kolin alkukantaista voimaa ja Paha-Kolin sykettä sormiesi alla. Voi olla, ettei Ukko-Kolillakaan ole sinun lisäksesi kuin pari muuta turistia. Jos kuitenkin menet keskellä päivää etkä ole korkeanpaikankammoinen kuten minä, kannattaa kokeillatuolihissiä. Se maksaa hieman, mutta parkkipaikoista ei tarvitse taistella ja näköalat ovat varsinkin alas tullessa huimat. Kyllä...

Tasan vuosi sitten kesällä pyörittelin mielessäni ajatusta blogin perustamisesta. Ajatus oli kuitenkin vielä aika heiveröinen, en varmaan maininnut siitä ääneen kenellekään. Elokuun lopussa 2016 sitten rohkaistuin kirjoittamaan ensimmäisen jutun. Muutama rivi tekstiä ja kuva. Vuoden varrella blogille on tullut lukijoita, mistä olen tietenkin ollut hirmu iloinen. Kiitos kaikille teille, jotka olette löytäneet tänne ja jääneet lukemaan. Moni varmaan jo huomasikin, että Muurahaisten poluilla sai...

Tulevan syksyn Jurmon reissua odotellessa katselin vanhoja valokuvia ja tunnelmoin muutaman vuoden takaista matkaa Bengtskärin majakalle, Turun saaristoon. Lapset olivat tuolloin 1- ja 5-vuotiaita. Bengtskär teki 5-vuotiaaseenkin niin ison vaikutuksen, että seuraavana jouluna mummu sai leipoa piparkakkutalon sijaan piparkakkumajakan ja nimenomaan Bengtskärin majakan. Edelleen, kolme vuotta myöhemmin, poika muistelee saarta ja oppaan kertomuksia majakan historiasta. Bengtskäriin pääsee...

Pari tuntia aikaa Vimpelissä, jotain tekemistä pitäisi keksiä itselle ja 4-vuotiaalle. Poikaa harmitti kovasti ettei päässyt isoveljen kanssa katsomaan pesäpalloa. Olin kuitenkin sitä mieltä, että aamupäivän autossa istunut lapsi ei jaksaisi kovin montaa minuuttia katsomossa olla paikallaan. Kylmät nakit, dominokeksit ja muumilimsa tekivät onneksi tehtävänsä ja mieli oli parempi kun astuimme ulos autosta Pyhävuoren laella. Pyhävuori nousee 148 metrin korkeuteen Lappajärven kaakkoispuolella....

Alkukesän piipahdus Lauhanvuoren näkötornissaherätti uteliaisuuden pientä Etelä-Pohjanmaalla sijaitsevaa kansallispuistoa kohtaan. Varsinkin Kivijadaksi kutsuttu suuri muinaiskivirannikko kiinnosti. Jääkauden jälkeisiä muinaisrantoja on Espoossakin useita, mutta ei yhtään niin isoa kuin Lauhanvuorella. Niinpä kesäloman koittaessa palasimme alueelle uudestaan. Lauhanvuoren kansallispuistossa on kolme lapsiperheellekin sopivan pituista rengasreittiä, joista kaksi on aivan uusia, tänä vuonna...

Perjantai-iltapäivällä istuin ystävän kanssa laivassa, kauppatorilta ostettu mansikkarasia sylissä. Aurinko paistoi ja meri kimmelsi ympärillä. Kesän viimeinen työpäivä oli takana, loma edessä. Ei tuntunut oikein miltään. Ei perjantailta, ei arkipäivältä, ei lomalta. Repussa oli pyyhe ja uikkarit, suuntana pieni Lonnan saari Helsingin edustalla, Kauppatorin ja Suomenlinnan välissä. Lonna, vanha miinanraivaussaari avattiin yleisölle jo muutama vuosi sitten, mutta tänä kesänä sinne tuli itseäni...

Vaaleanpunainen horisontti, lokkien huudot, joutsenen siiveniskut tyyntä vedenpintaa vasten. Hiljalleen hiipivä hämärä ja sormet kohmettava viileys sekä yhtäkkinen kirkkaus ja lämpö auringon taas noustessa horisontin yläpuolelle. Aistien avautuminen tuoksuille ja äänille, kun moottorien häly ja ihmisten äänet ovat hiljenneet. Näistä on kesäyön melonta tehty. Yhdentoista aikaan illalla saavuimme Kirkkonummella sijaitsevan Espoon kaupungin ulkoilualueen, Väransbyn portille. Paikalla olleen...

Auto parkkiin, muutama sata metriä kävelyä, teltta pystyyn ja nuotiota sytyttämään. Kuivia puita, puhdasta pohjavettä kaivosta ja siisti laavu. Ei ketään muuta mailla halmeilla. Hämmentävä kokemus espoolaiselle retkeilijälle. Toki HämeenkankaanRuskalaavun ympäristössä näkyy sen sijainti armeijan harjoitusalueella eikä paikka ole muutenkaan varsinaisesti erämainen, muttaNuuksion kuluneimmille telttailupaikoille se ei häviä yhtään. Nuku yö ulkona -unia varten olin pakannut mökkireissulle mukaan...