Seurataan 08/2015 syntyneen moniallergisen lapsen elämää perheineen. Arkea, juhlaa, iloja ja suruja :)
Kategoriat: perhe, life, allergia
Suosituimmat: 7
Kuumimmat: 686
Uusimmat: 576

Päällimmäisenä eilisen lääkärikäynnin jäljiltä on kiitollisuus ja onnellisuus. Vihdoin joku katsoi kokonaisuutta eikä ainoastaan palasta sieltä ja toista tuolta. Vihdoin joku kuunteli, uskoi ja tahtoi alkaa tutkimaan muutakin kuin allergiaa. Stressini oli junamatkalla ja Itistä kiertäessä ennen lääkäriaikaa aivan taivaissa. Toivoin vain koko sydämestäni, että osaisin kertoa kaiken ja että joku tosissaan kuuntelisi minua. Toivoin, että vihdoin joku tarttuisi kokonaisuuteen ja haluaisi...

Leo sai joululahjaksi rahaa, jolla päädyimme hankkimaan hänelle luistimet sekä kypärän. Stadiumissa oli sopivasti alennuksessa luistimia sekä kypäriä, joten sieltä meille kotiutui luistimet alkuvuodesta. Harmittavan vähän me olemme ehtineet luistelemaan; sairastelua, väsymystä ja kipupäiviä aivan liikaa mahtunut tähän vuoteen. Olemme nyt kolmesti ehtineet jäälle; ensimmäisen kerran jäähallissa ja kaksi muuta kertaa kentällä. Luistinten jalkaan laittaminen on aina Leon mielestä se hauskin...

"Mitä keksin lapselle aamupalaksi? Se on kyllästynyt puuroon, leipään ja munakkaaseen!" Kysymys, johon tasaisin väliajoin törmää eri FB-ryhmissä ja muissa. Lähinnä aina pohdin näitä keskusteluita katsoessani ja lukiessani, että kuinka se kyllästynyt lapsi sitten käyttäytyy? Mistä sen kyllästymisen huomaa? Tätä kävin pohtimaan eräänä päivänä, kun katselin lapseni hirssipuuro-aamupalaa ja tajusin 10kk tulleen täyteen. Samaa puuroa menee monena päivänä vain kerran tai kahdesti päivässä, mutta...

"Mä en kutsu Leoa mun synttäreille, koska se ei saa syödä mitään!"Sanat, jotka saivat tämän äidin herkille. En ole oikeastaan kaveri-synttäreitä edes vielä miettinyt. Leo on vasta 2,5 -vuotias, joten ei kai sitä tämän ikäisen kanssa vielä ole kiire. Olen nähnyt Allergialasten FB-ryhmässä keskusteluita, kuinka jonkun lapsi on jätetty kutsumatta allergioiden takia tai allergiselle lapselle ei ole tehty mitään tarjottavia. Olen pienessä mielessäni halunnut ajatella, että nämä ovat...

Kuinka monen muun päiväkotiin on tullut Päikky? Lapseni päiväkotiin se tuli tänään harjoittelu-käyttöön ja omassa työpaikassanikin se tuli jo hiljalleen tutustuttavaksi. Toivon, että siitä tulee hyvä ja toimiva sovellus; tänä aamuna se ei vielä sitä ollut Leon päiväkodissa. Minun mielipiteeni. Hoitajat nenä kiinni puhelimissa, epävarmoja koko touhusta ymmärrettävästi ja tuntui kuin kukaan ei olisi oikeasti ottanut meitä vastaan. Tahdon uskoa, että kun tähän systeemiin löytyy rutiini, niin se...

Yritän saada purettua sanoiksi, miltä tuntuu valvoa kipeän lapsen vierellä ja vastaanottaa toisen pahaaoloa päivittäin. Tiedän jo valmiiksi, etten täysin pysty siihen, koska sanat eivät yksinkertaisesti tule riittämään. Blogi on perustettu alunperin oman mielenterveyteni vuoksi ja tämä kirjoitus on kirjoitettu pelkästään sitä silmällä pitäen; tavoitteena saada omaa pahaa oloa ulos. Nyt olen 2,5 vuotta vastaanottanut toisen kipua ja tuskaa, vaihetelevissa määrin ja pakko yrittää edes purkaa sitä...

Olen jo reilu kuukauden miettinyt aiheesta kirjoittamista, mutta en ole osannut pukea asioita sanoiksi. Nyt kuitenkin, kun edelleen vietämme sairaspäiviä kotona, niin päätin jälleen yrittää. Viime keväänä lähdin huomaamattani hakemaan lohtua lastenvaatteista ihan tosissaan. Sitäkin ennen meillä oli paljon vaatetta Leolle, mutta se oli silloin vielä täysin hallinnassa. Viime keväästä kuitenkin alkoi sellainen lohtu-shoppailu; tarvittiin tai ei, niin purin ahdistusta ostamalla paidan, housut tai...

Meille iski jälleen flunssa ja se sai minut miettimään, että josko kirjoittelisin "miten meillä yritetään helpottaa kipeän taaperon oloa" -postauksen. Flunssa on tehnyt selkeästi tuloaan jo joitakin päiviä; nyt iski yskä, nuha, lämpöä, kiukkuisuutta ja jaksamattomuutta. Silmistä varsinkin näkee, ettei tuo lapsi tällä hetkellä ole terve. Näkyykö muillakin lapsilla silmistä, kun tauti on iskenyt kunnolla päälle? Meillä ei ihan kamalia pystytä tekemään, kun Leo sairastaa. Lääkkeitä vältetään...

Blogini pyörii hyvin Leon, hänen olojensa, allergioidensa ja terveytensä ympärillä. Teiltä lukijoilta on kuitenkin tullut joitakin postaus-ideoita/pyyntöjä, joihin yritän aina tasaisin välein vastailla :) Tällä kertaa ajattelin, että kurkataan minun työhön. Työskentelen päiväkodissa ja tittelinäni on ryhmäavustaja. Aloitin työt elokuussa, joten töitä olen tehnyt puolisen vuotta. Olin työkokeilussa viime keväänä eräässä päiväkodissa ja sitä kautta sitten aukeni avustajan-töitä elokuu-toukokuun...

Lunta on vasta saatu maahan hiljalleen, mutta itsellä ainakin katse on jo täysin suunnattu kohti kevättä ja välikausi-vaatetusta. Valtaosa meiltä jo löytyy, mutta vielä on monta hankintaa tehtävänä. Onko muilla jo katse keväässä? Polarn O.Pyret:in kuoripuku fleecellä. Tällä hetkellä ainakin näyttää sille, että tämä haalari menisi vielä alkukevään fleecen kanssa ja sittenhän sen jo saa ottaa poiskin. Tätä haalaria ei mielestäni voi kehua edes riittävästi, koska tämä vain on huippu hyvä. Pitää...

Päivät kuluu, aika juoksee ja tuntuu ettei mitään ehtisi. Monta päivää olen miettinyt tulevani kirjoittelemaan jälleen kuulumisia, mutta yksinkertaisesti ne päivät ovat menneet ohi ennen kuin olen ehtinyt moista tekemään. Nyt kuitenkin tuli kirjoittamisen hetki. Olemme yrittäneet ottaa iloa irti lumesta, joka aina kestää maassa muutamia päiviä ja lähtee sitten pois. Olemme kuitenkin päässeet muutamasti pulkkamäkeen. Ja onhan se lumi vaan kivaa! Nyt on ollut kiva, kun pakkasta ollut vain...

Maanantaina kävimme lääkärillä ja tuntui, kuin hän olisi ensimmäistä kertaa tosissaan herännyt Leon oloihin, oireisiin ja ylipäänsä tähän kohti huonompaa menevään tilanteeseen. Itselle tuli fiilis, että minua kuunneltiin vihdoin. Ei vain sanottu "juujuu, yritetään selviytyä. Tämä on nyt näin, mutta kyllä se joskus helpottaa". Ensimmäistä kertaa lääkärikin näki oireet, joista olen puhunut ja joihin on näennäisesti uskottu, mutta ikinä niitä ei ole ollut silmin nähtävissä vastaanotolla...

Moni varmaan tietää fiiliksen, kun takki on tyhjä ja kaikki ideat käytetty? Olen yrittänyt pitää lankoja käsissäni nyt aikalailla kaksi vuotta. Olemme selviytyneet monista pohjista, monista ruokien kaatumisista, monenlaisista oirehdinnoista, lukemattomista valvotuista öistä ja huudetuista päivistä. On kokeiltu rauhallista rotaatiota, shokkirotaatiota, muutamalla ruoka-aineella menemistä, pelkällä korvikkeella elelyä reilun vuoden iässä ja vaikka niin mitä. Aina lopulta palataan samaan...

Pakko todeta, että ilmeisesti ab-piikki, kova flunssa sekä ab-kuuri alkavat vaatia veronsa pala palalta. Streptokokki vei meiltä ne ensimmäiset ruoka-aineet; kauran ja possun osittain. Oikeastaan tällä hetkellä sopinee oikeasti hirssi, päärynäsose ja pensasmustikka. Possua roikotetaan pienissä määrin mukana ja peuraa yritetään ajaa sisään. Munakoisoa ajetaan sisään, mutta oikeasti se olisi tarpeen tiputtaa pois. Tällä hetkellä kuitenkin ollaan jälleen tilanteessa, jossa on pakko syödä myös...

Viimeiseen kahteen viikkoon on mahtunut aivan liikaa, jos minulta kysytään. Kaikki alkoi jo joulunpyhinä, kun tuntui, että nyt lähti kaikki kaatumaan. Kaura tippui ensimmäisenä ja ilmeisesti samalla vaikutti suuresti possun sopivuuteenkin. Useampi ruoka-aine oli täyttä kysymysmerkkiä ja oma huoli taas hurja, kun näki vain kaiken romahtavan. Sitä elettiin nuo kaksi viikkoa taas muistaen, mitä elämämme oli puoli vuotta sitten. Jouduimme tekemään nopeita ratkaisuja ruokavalion kanssa, ottamaan...