Unelmien elämistä ja toteuttamista mammatyyliin. Aiheina lapset, koti, äitiys ja kotiäitiys.
Kategoriat: perhe, koti, lapset
Suosituimmat: 47
Kuumimmat: 825
Uusimmat: 122

Olen miettinyt tätä, että miksi ihmeessä minulla on koko ajan jonkin asteista stressiä. Tietysti ilmiselvästi teen myös kotiäitiyden lisäksi nykyään jonkin verran töitä kotona. Kuitenkin sellaisinakin päivinä, jolloin minulla ei periaatteessa olisi mitään työjuttua tehtävänä, niin koko ajan tuntuu, että silti tekemistä olisi niin paljon, että sen tekeminen ei ole edes mahdollista. Olen miettinyt, että onko vastaus olisikin oikeasti koti, ei äitiys vaan koti! Että ei edes varsinaisesti lapset...

En ole todellakaan mikään sisustusbloggaaja enkä sellaiseksi yritä tullakaan, mutta ihan tällaisena sisustustaviksena on pakko sanoa aiheesta jotain. Nautin siitä, jos paikat ovat kunnossa ja paikathan eivät ole lapsiperhekaaoksen keskellä missään vaiheessa kokonaan kunnossa, mutta nautin siitä, että kotona on edes joitain kauniita elementtejä. Tässä postauksessa esittelen kolme suht uutta sisustuselementtiä meidän kotona. Hittejä vai huteja? Teen harvoin heräteostoksia, mutta tämä oli yksi...

Tykkään jäsennellyistä ajatuksista ja postauksista. Tämä postaus ei ole kumpaakaan. Se on joukko jäsentymättömiä ajatuksia, en ole edes ihan varma, mihin liittyen. Ehkä äitiyteen. Omia fiiliksiä tällä hetkellä. Jos et jaksa lukea moista, niin ainakin varoitin. Skip. Monia ajatuksia yhtä aikaa. Yhdellä parhaista kavereista pieni vauva. Toinen kertoi odottavansa vauvaa. Omat vauvat isoja. En haluaisi saada lisää vielä. Samalla minulla on sitä ikävä. Pitäisikö aikataulua aikaistaa? Entä jos...

Tällä viikolla some kuhisi, kun Operaatio äiti -blogin takaa Anette julkaisi erään seuraajansa hänelle lähettämän viestin. Viesti oli loukkaava, ilkeä ja ymmärtämätön. Siinä lähettäjä sanoi, että Anette ei voi olla kokoa S, koska on liian lihava tms. En mene sen kummemmin viestin yksityiskohtiin tai siihen, millaisen mylläkän se aiheutti Instagramissa. Sen sijaan haluaisin kertoa erään ainakin omasta mielestäni opettavaisen tarinan aiheeseen liittyen. Noin puolitoista vuotta sitten mieheni oli...

Kaupallinen yhteistyö: Puhti Lab*palvelu saatu Hieman ennen meidän yksivuotiaan ensimmäistä syntymäpäivää olin sokerirasituksessa, jolla kontrolloitiin tietenkin sitä, että onko raskausdiabeteksen jälkeen kehittynyt normidiabetes. Tämä on rutiinitarkastus kaikille, joilla on ollut raskausdiabetes. Sukurasitteen takia terveydenhoitaja halusi testata myös kolesteroliarvot. En oikeastaan ollut kolesterolista kovinkaan huolissani. Käsittääkseni sukurasite on alkanut rasittaa perheenjäseniä...

Kaupallinen yhteistyö: Vähänkäytetty.fi Tunnustan, että tilatessaniVähänkäytetty.fi:stä itselleni vaatteita mietin skeptisesti, että mahtaakohan täältä löytää mitään järkevää. Hyvännäköisiä isompien kokojen vaatteita on tosi vaikea löytää käytettynä. Kivijalkakirppareilla niitä ei tunnu olevankaan, siis siistejä isojen tyttöjen vaatteita. Isojen tyttöjen vaatteita kyllä on, mutta ne ovat tyyliltään usein vanhahtavia. Tavallaan hassua, onhan meitä isoja tyttöjä muitakin kuin minä. Mistä ihmeestä...

Olen laiska, koska en pärjää kahden lapsen kanssa kotona. Meidän kolmevuotias aloitti päiväkodissa tänä syksynä. Hän käy siellä kahtena päivänä viikossa. Minä itse olen yksivuotiaan ja suurimmaksi osaksi siis myös kolmevuotiaan lapsen kanssa kotona. Vanhempi lapsi käy päiväkodin lisäksi myös kerhossa. Mieheni tekee kolmivuorotyötä ja opiskelee sen lisäksi. Kyllä, olen usein hyvin väsynyt. Olen hyvin avoimesti kertonut blogissa ja somekanavillani siitä, kuinka vaikeaa äitiys on. Jokin aika...

Olen blogannut nyt neljä vuotta. Aluksi bloggaaminen oli epäsäännöllistä, mutta nykyisin julkaisen kaksi-kolme kertaa viikossa. Minulla on jatkuvasti noin 50 valmista tai puolivalmista postausta tai pelkkää otsikkoa odottamassa luonnoksissa. Tänään taas selailin luonnoksia ja totesin, että on tekstejä, joita en ehkä sittenkään halua kirjoittaa valmiiksi. 1. Kun mies etsii mulle töitä ja mä en tahdo mennä töihin 25.6.2020Totuus on se että joka kerta, kun ajattelenkin tätä aihetta, niin minulle...

Siis tässä postauksessa taas yksi heureka-hetki ja klisee, joka piti paikkansa. Mutta aloitetaan kuitenkin alusta. Kerroin viimeksi elokuun alussa tässä postauksessa, kuinka aion lopettaa meidän pian yksivuotiaan tytön imetyksen tavalla, joka jakaa mielipiteitä. Lopetin imetyksen ensin päivällä. Muutamia epätoivoisia hetkiä oli. En muista ensimmäisen tytön kohdalta ollenkaan, että hän olisi pistänyt hanttiin imetystä lopetettaessa. Jonkin verran mutta ei varsinaisesti kuitenkaan. Tämä...

Haluan aina silloin tällöin esitellä teille blogissani naisia, joilla on kiinnostava ja jollakin tavalla ehkä myös hieman erilainen tausta. Aikaisemmin haastattelin kahta suurperheen äitiä (linkki tässä). Tänään postaan teille haastettelun erään naisen, äidin, kanssa, joka asuu Suomessa mutta jonka alkuperäinen kulttuuritausta on eri. Kuka? Who?Mun nimi on Norkor Naate-KivimaaIkä?Age?32 vMissä asuu?Where is she living?Asun KokkolassaMitä tekee?What is she doing? Olen sairaanhoitaja ja...

Jostain syystä viime kuukausina olen alkanut ymmärtää, mistä ihmiset aiemmin ovat puhuneet. ...negatiivisia kommentteja somessa on vaikea kestää.Olen lähtökohtaisesti aika kovasta puusta veistetty tai luulen olevani. Sitten tulee kommentteja, joissa minun tekemiset tuomitaan täysin. Niin sanotusti isot nimet, bloggaajat, puhuvat siitä paljon, että ihan kuin me oltaisiin jotain julkista omaisuutta, jota voi arvostella. Niiden kommenttien tullessa yritän miettiä niitä muita kommentteja, joita...

Kun tapaan ihmisiä mukaan lukien oman aviomieheni, niin lasten äänet ovat aina se taustamelu tai päämelu. Oletko koskaan simultaanitulkannut? Koita simultaanitulkata kaikki mitä sanot, AINA! Entä kun pitäisi pystyä puhumaan jotain oman puolison kanssa? Entä kun ihan oikeasti pitäisi puhua hänen kanssaan juuri nyt? Se siinä on raastavinta. Riistävä, raastava rakkaus, se kaikista hienoin ja kaunein. Mutta eiväthän rakkaudet kilpaile keskenään, vai? Minulla on usein ikävä miestäni ja keskusteluja...

Kello on 00.52. Tyttö heräsi hetki sitten huutamaan. Haroo peräpäätä. Ummetusta? Kihomatoja? Ensin yritän katsoa peppua, mutta siitä tyttö ei tietenkään pidä enkä saa häntä yksin pidettyä paikoillaankaan, joten luovutan suht nopeasti. Otan tytön oikein lähelle, jossa hän edelleen kiemurtelee. Yritän kysyä, mihin sattuu. Hän näyttää sormea ja pyytää puhaltamaan. Mutta heti, kun sattuu seuraavan kerran, hän taas kiemurtelee ja pitää kiinni alapäästä. Pottaa mieheni oli jo yrittänyt....

Tämän postauksen ei ole tarkoitus olla opettavainen eikä esteettinen. Lähinnä ehkä rehellinen. En ole tarkoittanut näitä paikkoja kuvattavaksi somessa tai näkymään kellekään. En ole tehnyt tätä järjestystä muiden ihmisten takia vaan siksi, että saisin jollain tavalla pidettyä meidän perheen kaaoksen käsissä. Ehkä minulla on jonkinlainen kontrolloimisongelma. Se tökkii lapsikaaoksen kanssa. Lapsia ei pysty kontrolloimaan täysin. Heidät voi saada monessa asiassa tottelemaan, mutta edelleen...

Olen aloittanut kirjoittamaan tätä tekstiä jo melkein vuosi sitten, mutta luonnoksiin kirjoittamasta lyhyestä lausekkeesta pompsahtaa vain tämä: "...voima, ja voimattomuus..." Se on se voimattomuus, että nuorempi tyttö ei tunnin yrittämisen jälkeen ole suostunut nukahtamaan, vaan pomppii tässä vieressäni. Mies tulee iltavuorosta kotiin 15 minuutin päästä, jolloin tämän postauksen pitäisi olla valmis. Mutta minä olen haaveillut kirjoittamisesta koko päivän, joten nyt minä kirjoitan. Tyttö härvää...