Unelmien elämistä ja toteuttamista mammatyyliin. Aiheina lapset, koti, äitiys ja kotiäitiys.
Kategoriat: perhe, koti, lapset
Suosituimmat: 42
Kuumimmat: 835
Uusimmat: 131

Saamme puhelun aika viime hetkillä, että meidän tapaamista on siirretty myöhempään. Ajamme auton vankilan parkkipaikan porteille. Heti tulee hyvin valvottu olo. Portilla tunnutaan tietävän, keitä olemme. Ohjeet ovat tiukat. Autossa tulee pysyä niin pitkään kuin kovaäänisistä (suuren parkkipaikan toiselta puolen) kuulutetaan meidän vuoro. Kuuntelemme autosta kuulutuksia ja kiinnitämme samalla huomiota siihen, ettei muita ihmisiä pahemmin näy. Lapset eivät tiedä, mitä odottaa. Me emme tiedä, mitä...

Kirjoittelin tänään tietoja veroilmoitusta varten. Ajattelin, että jotakuta saattaisi kiinnostaa, mitä me mikrovaikuttajat (alle 10 000 seuraajaa) tienaamme mainoksilla. Totuus on se, että olen tehnyt somekanavieni eteen hyvin hyvin paljon töitä viime kuukausien aikana ja summa tai edes saatujen palvelujen ja tuotteiden arvo tuntuvat työmäärään nähden naurettavilta. Kuitenkin kun katson listaa firmoista, joille yhteistöitä tein, niin en voi tuntea kuin kiitollisuutta siitä, että sain tehdä...

Uskomatonta kyllä päässäni pyörii muutakin kuin se, että säärikarvani ovat olleet niin pitkään ajamatta, ettei kukaan erottaisi minun ja mieheni sääriä muusta kuin lihaksista (miehelläni on lihaksia, minulla ei - pakollinen tarkennus). Tämän postauksen alkuperäinen aloituspäivä oli elokuussa. Olen pyöritellyt pitkään erästä ajatusta päässäni: Voiko keskivertona menestyä? Tätä teistä kaikki ei minusta tiedä, mutta seuraan jonkin verran urheilua - osaa siitä olosuhteiden pakosta (vt. mies seuraa...

Olen usein ihan tosissani miettinyt tätä asiaa. Minusta tuntui jo kauan ennen äidiksi tulemista, että minusta ei olisi esimerkiksi opiskelemaan enää sitten, kun minulla on lapsia. Niinpä rynnin opinnot kauhealla vauhdilla läpi mahdollisimman nuorena. Ennen lapsia ehdin toimia erään järjestön hallituksessa, tehdä työuraa joitain vuosia, johtaa, organisoida, kierrellä eri kaupungeissa pitämässä puheita, tehdä 2,5 korkeakoulututkintoa (ylemmän ja alemman lisäksi tein sivuaineopintoja kandia...

Melkein satakiloisena naisena haluan nyt virallisesti korjata yhden minusta aika tiukassa istuvan ennakkoluulon ylipainosta. Olen miettinyt tätä välillä jotain telkkarin läskiohjelmia katsellessa. Niistä tulee sellainen mielikuva, että kaikki ylipainoiset syövät paljon herkkuja: sipsejä, karkkia, jätskiä, leivonnaisia, hampurilaisia, makkaroita, pizzaa, limsaa, mitä nyt kaikkea lie. Emme me kaikki syö. Limsa. Minä en tykkää limsasta. Juon sitä joskus, kun muuta ei ole saatavilla. Ongelma on...

Jotain minkä olen halunnut sanoa ääneen jo pitkän aikaan. Äitiys on ollut minulle kovempi pala kuin olisin koskaan voinut kuvitella. Asiat eivät ole olleet helppoja. Äitinä olet yhtäkkiä muitten arvostelun kohteena. Arvostelu voi olla tosi rankkaa. Kaupassa ihmiset katsovat, että miksei tuo tee mitään, kun uhmaikäinen huutaa kurkku suorana jne. Joka tuutista tulee kommentteja, että ei pidä kuunnella toisten mielipiteitä. Minäkin olen sitä mieltä, että kommentteja pitää suodattaa, mutta tästä...

Olen aloittanut kirjoittamaan tästä aiheesta hyvin monta kertaa. Tuolla otsikolla en itse asiassa viittaa teihin muihin äiteihin, koska olen varma, että tilanne ei ole sama edes suurimman osan teistä kohdalla. Veikkaisin, että isolle osalle teistä raskauksien tai synnytysten seurauksena ei jää mitään pysyvää kiputilaa tms. En usko, että minullekaan jää mitään lopullista kiputilaa. Nämä viimeiset vuodet ovat vain kerta kaikkiaan olleet myös fyysisesti haastavia. Ja pakko samaan hengenvetoon...

Niin, mitä siihen pitäisi sanoa. Tulee sellaisia hetkiä, että ikään kuin pitää elää pienemmällä voluumilla. Ostin kaupasta jälleen kertakäyttöastiat ja einekset. Molemmat tytöt syövät onneksi pilttejä tarvittaessa edelleen. Sitten joskus myöhemmin tulee taas niitä toisia päiviä, jolloin päivän ykköstehtävänä ei ole enää selviytyminen. Miten kuvailisin teille niitä tunteita? Tilanteita on monenlaisia. Ongelma on aina mielessä, omassa mielessä. Ulkopuoliset asiat vaikuttavat kyllä, mutta loppujen...

Vuoden 2020 ainut tragedia ei ollut korona. Vaikea kuvitella, että vuoden 2021:kaan ainut tragedia olisi korona. Mietin tässä vuoden lopussa, että uskaltaisinko asettaa mitään tavoitteita ensi vuodelle. Olen asettanut tavoitteita joka vuodelle. Ennen tätä vuotta olen ollut haaveilijatyyppi (katso nyt tämän blogin nimeäkin!), mutta toden sanoakseni tänä vuonna on ollut hetkinä, jolloin olen miettinyt, että turha unelmoida, jos ei ole mitään, mitä odottaisi tulevaisuudelta. Elämä on ollut pitkiä...

Kaupallinen yhteistyö: Cistikka& Arctic Nutrition Finland Aikaisemmin blogipostauksissani olen kertonut jo kahden naisen tarinan, intohimot ja tavan muuttaa maailmaa (linkit postauksiin alhaalla). Olen valitellut Instagramin puolella vaivojani jo pitkän aikaa. Ja Kristiina on seuraillut valituksiani siellä jo hyvän aikaa. Jossain vaiheessa hän päätti, että nyt saa riittää ja hän pistää tulemaan minulle testiin sellaiset vitamiinit, että jotain posiitivisia vaikutuksia oloon saisi. Kristiina on...

En ole kirjoittanut moisesta aihepiiristä paljoakaan, mutta koko asia tuli mieleen avatessani jälleensynonyymit.fi-sivuston erästä blogipostausta varten. Minun blogitekstini eivät ole millään tasolla "värikkään" tai "hyvän" tekstin malliesimerkkejä. Niiden lauserakenne on puhekielistä ja toistaa itseään. Kieli ei ole mitenkään erityisen värikästä. Kuitenkin aina silloin tällöin haluan kirjoittaa edes hieman paremmalla tyylillä. Tässä kuinka sen teen ja ehdotuksia kuinka sinä voisit tehdä...

Kaupallinen yhteistyö: Suomen Punainen Risti Tämä on silleen aika hassu postaus ja blogihaaste, että tajusin, että tästä on tehtävä kaupallinen yhteistyö vasta päästyäni kohtaan kuusi. Tämä blogihaaste ei muuten liity SPR:n kampanjaan, joten pistän tähän alkuun jo heti olennaiset tiedot siitä, mitä lahjoittamalla voi kotimaassa saada aikaan.Lahjoita keräykseen tästä! Suomen Punaisen Ristin korona-ajan apu- jakavat ruoka-apua- avustavat ikäihmisiä ja riskiryhmäläisiä käymällä heidän...

Tämä ei ole pitkä postaus. Sanon vain sen, mitä olen viime aikoina käynyt päässäni läpi. Olen suhteellisen kokematon sisällöntuottaja (somettaja, vaikuttaja, instabloggaaja, miksi nyt haluat meitä kutsuakaan). Olen kuitenkin edistynyt paljon siitä, mistä lähdin. Mietin, että miten se onkin mennyt niin, että henkilöstä, joka on vain pari kertaa elämässään nähnyt Instagramin - jonkun toisen näytöllä (!) - voi tulla ihan ok Instagramin käyttäjä ja jopa sisällöntuottaja. Minulla on kolme vastausta,...

Ruuhkavuodet ovat niin kovin rankkoja. Raskas ajatus: Miehelläni on seuraava yli neljän päivän loma seuraavan kerran vuonna 2022. Jollain tavalla elän enemmänkin kuin täysillä ja samalla tuntuu, että odotan vain jotain tulevaa. Tulevaa lepoa, tulevaa lomaa, tulevia haasteita. Suoritan tätä hetkeä koko ajan ja välillä hämmästyn, että se toinen onkin siinä. Suurimmaksi osaksi hän ei ole. Työt ja opiskelut, nukkuminen eri tahtiin. Nyt on taas yövuoroviikko. Kello on kaksi aamuyöllä. Tänään...

Eilisen Kaksplussan verkostobloggaajien joulukalenteripostauksen löydätTinna Henriikka -blogista. Huominen puolestaan löytyy huomennaNutturalla-blogista. 1. möhläys: kasvitMinulla on tänäänKaksplussan verkostoblogien joulukalenterin päivitysvuoro. Alunperin otsikon piti olla: "Yllättävin itsetehty joululahja". No yllättäväpä hyvinkin. Olin suunnitellut kauniin postauksen kauniine vihreine kuvineen. Tähän tyyliin: Olin alkavanut kasvattaa kukkia joululahjaksi perheenjäsenille ja kaikki...