Kun pohjallakin on kellari. Kirjoitan naiseudesta ja äitiydestä hyvän maun rajoilla.
Kategoriat: perhe, äitiys, koti
Suosituimmat: 129
Kuumimmat: 175
Uusimmat: 3

Itsestään kirjoittaminen on yhtä vaikeaa kuin tekisi työhakemusta. Kehua pitäisi maasta taivaaseen, vaan mitään ei tule ulos. Kirjoitus jää sanaan minä. Ihmettelen kyllä, miksi se ehdotti sanaa Syyria perään. Mistä se tiesi, että olen yhtä epävakaa. Kuvaus itsestä pitäisi varmaan olla sellainen hittituote, joka saisi ihmiset kiinnostumaan blogista. Seuraajia tulvisi ovista ja ikkunoista ja seiskan paparazzi ulko-ovella. Sielläpähän odottaa, ovikello ei toimi. Pitäisi kertoa harrastuksista ja...

Kun vein lapsen eilen väärään hoitopaikkaan, viikko enteili jo parastaan. Nyt on kulunut 24 h ja pienen pienet vastoinkäymiset jatkuu. Hoitotäti laittaa viestiä heti kuudelta aamulla, että hoitoajat olisi pitänyt ilmoittaa jo kaksi viikkoa sitten. Jaahas. Ja tuothan sen kyselylomakkeen, jonka annoin sinulle viime viikon keskiviikkona. Oliko se just se, millä takka syttyi eilen. Tuon, minähän tuon. Kolme päivää sitten kaveri kyseli apua ja lupasin ilmoitella. Laitoin viestiä, että palataan...

En tiedä, mistä olen löytänyt aikaikkunan katsoa telkkaria. Veikkaisin, että pyykit on jäänyt koneeseen tai hoitoreppu pakkaamatta. No oli miten oli. Jäin tuijottamaan ohjelmaa, joka kertoo yhdestä kuuluisasta elokuvaohjaajasta. Suomalaisesta, joka on tehnyt muunmuassa kuuluisat syvän sinisen meren- ja kuole rankasti- elokuvat. Ja jolla on pari(kymmentä) vuotta nuorempi vaimo. Ja kyllä tiedän, että tämä on jo vanha juttu. Ohjelma on tullut sieltä täältä jo ajat sitten, mutta...

" Hei isä(puoli)! Yhdessä laulussa lauletaan, voin kuin oisit viisaampi kuin isäs milloinkaan. Puoli elämää on juostu karkuun sitä, ettei meistä tulisi isiämme. Että oltaisiin viisaampia, että oltaisiin parempia. Se pakomatka on saanut meidät tekemään paljon virheitä. Joskus on juostu niin lujaa, että vauhti on saanut meidät sokeutumaan. Ei halua nähdä, eikä kuulla, koska on niin kiire. Matkan varrella vilahtelee hahmo. Joskus se on varjoissa, joskus tienristeyksessä. Joskus se...

Sinulla oli yöpyödällä aamupalaksi avattu olut. Tuttu ruskea pullo, korkki kimalteli vieressä auringon valon osuessa siihen. Äiti sanoi: Sano heippa isälle. Vilkutin ja otin äitiä kädestä. Se ovi sulkeutui 30 vuotta sitten. En tiedä sinun syntymäpäivääsi tai milloin olet syntynyt. Näkyväthän ne sitten hautakivessäsi. Mutta muistan minä, kuinka sinä yritit ottaa auton avaimet äidiltä kännipäissäsi. Tai kun huusit, koska äiti pimitti sinulta rahaa. Oikeasti hän osti ruokaa. Muistan kuinka ajoit...

Olen nyt kaksi vuotta kirjoittanut tätä blogia. Halusin katsoa riittääkö minulla mielenkiinto jatkaa tätä, onko minulla edes juttuja niin paljon. Mutta jostain syystä niitä tuntuu syntävän kuin itsekseen. Nyt olen jotenkin havahtunut, että haluan katsoa, mitä tästä tulee vai tuleeko mitään. Olen tutkinut, kuinka blogia voi kasvattaa ja saada enemmän lukijoita. Kyllä sitä lukee näköjään muutkin kuin Kaisa, joka oli muuten laittanut jo joul..kausivalot. Netti vain tuppaa olemaan täynnä blogeja...

Töistä lähtiessä oli pimeää kuin p.......ä. Lapsen rukkaset oli hukassa taas kerran. Syytin lasta, tietenkin. Teini hortoilee puhelin tiukasti kädessä kiinni. Olen kyllä melko varma, ettei se syntynyt tuo Honor kädessä. Rahaa on edelleen liian vähän. Puoliso on edelleen.. no on edelleen. Ehkä tähän harmaaseen mahtuu vielä yksiVäritön pyykkinaru(linkistä pääset lukemaan,tämä vuodelta...

Katselin viime viikolla revontulia ja tuli sellainen aito onnellisuuden tunne. Menin sisälle, ettei nyt liian onnelliseksi tulisi. Teini suihkussa ja itse perinteisesti kodinhoitohuoneessa. Istuin kaappia vasten ja kirjoittelin blogia, kunnes pylly alkoi kastua. Kusinko housuuni, nytkö ne lihakset lopullisesti petti? Ei sentään, sehän näyttää tulevan lattiakaivosta. Kahdessa sekunnissa tapahtuu melko paljon, kun juoksen vessan ovelle ja hakkaan ovea: Sammuta se suihku! Palaan...

Istun yhtenä iltana vasu-keskustelussa, parina iltana harrastuksissa. Ei minkään näköistä omaa aikaa nyhrätä kodinhoitohuoneen kaapissa. Olenko maininnut, että noita metatöitä on ollut ihan riittävästi viime aikoina? Selvittelet toimintaterapiaa, hoitoaikoja miljoonan kerran, kun puolison työvuorot vaihtuu useammin kuin minun kalsarit. Terapiasta sanottiin tietenkin, ettei sitä tässä kylässä järjestetä, aja sadan kilometrin päähän. Ja vatut. Mutta sehän on lapsen parhaaksi. Olkoon vaikka...

Aah, some täyttyy ihmisten päivityksistä lomista lasten kanssa. Yhtään ei silleen harmita, että itse on töissä. Ei juuri lainkaan tule paha mieli tai oksennusta kurkkuun jokaisen onnellisen päivityksen kohdalla, jossa kerrotaan, kuinka ihanaa on olla lasten kanssa samaan aikaan lomalla. Ja jos vielä käännetään veistä haavassa, on siellä puolisokin mukana. Ja on vielä käytykin jossakin. Siis ihan koko perhe! Mitä vattua nyt, kysynpähän vaan. Tuskin sitä kuitenkaan on maailman ainut vanhempi,...

En ymmärrä, miten lapsi onnistuu lentämään pihan ainoaan rapakkoon naamalleen, joka ei ole kulkureitillä, ei menosuunnassa autoon, eikä lähelläkään oikeastaan mitään. Mutta on se näköjään mahdollista. Minulla on tällä hetkellä samanlainen olo kuin uhmaikäisellä juuri ennen kuin se naama iskeytyy rapakkoon. Voi vattu. Se näkyy naamasta, ulosannista, olemuksesta. Väsynyt, vettynyt ihmisparka, joka räpiköi paskassa. Tässä on ollut pino selviteltäviä asioita ja aina kun saat yhden hoidettua,...

Somessa on tullut vastaan jatkuvasti näitä: nyt on siskon päivä, koiran, kissan, munan päivä. Ei näköjään mikään päivä ole enää ihan normipäivä. Olen jo lopen kyllästynyt siihen, kumarranko tänään munakkaalle vai siskolle. Vai oliko se sittenkin kana vai veli? Vai hali vai nalle? En ihmettele enää yhtään, että wilma- viestit paukkuu. Kun ei enää riitä, että muistaa , että tänään on maanantai tai Snellmannin päivä. Vaan pitää tietää, onko kalju ja vapaa- päivä vai salasana- päivä ( onkohan se...

Huomasin laittaneeni jalkaan eri pari sukat. Ihan eri värisetkin. Robin- sukat siis ehdottomasti. Jotenkin toinen jalka tuntui oudolta. Onko toinen sukka kulunut enemmän kuin toinen. Onko sieltä lähtenyt kaikki täytteet. Ei kyllähän se täytyy jalassa vika olla. Onko toinen lyhempi kuin toinen? Vai pidempi? Täytyisi mennä fysioterapiaan. Vai lääkäriin? Vai suoraan ortopedille? Magneettikuviinhan sitä taatusti joutuisi ja mitä sieltäkin sit löytyisi. Ihan varmasti eri mittaisuuden lisäksi joku...

Joskus lauloin: Vieläkö on banaanikärpäsiä? Nyt mietin, että vieläkö on flunssapöpöjä? En todellakaan tiedä, kumpi loppuu ensin. Baananikärpästen pörrääminen aamukahvissa vai noi kavalat pöpöt. Kun olen avannut jääkaapin oven, kärpäset tervehtii. Vessan hanan vieressä taputtavat. Roskiksessa nauravat, että tänne vaan. Mutta kyllä niissä on se hyvä puoli, että ne näkee. Mutta entäs nämä pöpöt? Tässä on vähälle aikaa sairastettu korona, heti perään oksennustauti, siitä sit sujuvasti 12 flunssaa...

Kesän muistoihin: Terassilla muutama viinilasi, aurinko, lämpöä. Aa että. Siinä samalla terassilla kuulin jutun ja meinasin lentää persiilleni. Harvoin tässä maailmassa mikään saa minua yllättymään niin, paitsi jos lapsi kerrankin syö jotain, mitä minä olen tehnyt. Eräs minua huomattavasti nuorempi herrasmies nousi pöydästä ja kysyi viereisessä pöydässä istuvalta mieheltä: Arvaas kellä on musta naama? Sulla! Tämä tummaihoinen mies hymyili vain. Herrasmiestä sen sijaan otti olkapäästä kiinni...