Taistelin viime viikolla tasan viisi aamua ja uhmaikäisen kanssa. Ei minusta huono ollenkaan. Ja varsinkin yksin, kun ei ole ketään kelle huutaa: Voisit sinäkin jotain tehdä! No siinä aamulla kuuntelet lapsen laulua pöntöllä, eikä loppua näy. Aloittaa piru aina alusta, kun yrittää seuraavaa lähtörutiinia. Jossain välissä palaa hermo ja hän huomauttaa hyvin korkealta, etten ymmärrä hänen lauluaan. Eikä hän kuinka lähellä otsasuonen räjähtäminen on. Hymyilen kuitenkin vielä. Minä todella...
Siinä sinä olit. Pidit kädestä ja tuntui hyvältä. En läimäissyt kättäsi pois ötökkänä, niin kuin silloin joskus. Annoin sen olla, annoin itseni rakastua sinuun uudelleen. Heräsin ja ensimmäisen kerran kuukausiin ikävöin sinua. Fyysisesti ja henkisesti. Nousin ylös ja mietin eroamme. Kahvin valuessa pannuun, valutin suhteemme aivojeni läpi. Kun asuimme vielä yhdessä olosuhteiden pakosta, pyöritin joka ikisen vaihtoehdon päässäni. Annoin ajatuksen käydä kysymyksestä miksi- mitä- miten omaan...
Yleensä aamukahden aikaan tulee huippuideoita kasvattaa tätä blogia. En tiedä, mistä näitä syntyy: jatkuvasta rahapulasta vai kunnianhimosta. Kauheen huonoja hommia molemmat. No joka tapauksessa, sain joululahjaksi kirjan: Bloggaajan käsikirja. Olen työkavereille sanonut, että kuhan se on luettu, jätän päivätyöt ja minusta tulee kuuluisa ja rikas bloggari. Vihjailivat, ettei ehkä nyt ihan vielä kannattaisi. Luulen, että ajattelivat vain itseään, koska töissä on niin kiire. Eivät pärjäisi...
Krapula, mikä ihana tekosyy olla tekemättä yhtään mitään. Miten tähän päädyttiin? Lapsivapaa ja huikee päivä ystävien kanssa. Ja koska joku sai kuningasidean, (saattoi olla tämän blogin kirjoittaja), jatkaa iltaa viinipullon seurassa. Aamulla heräsin koirien keskeltä sohvalta. Päätä hiukan jomotteli ja pieni horkka. Viimeinen viinilasi taisi olla liikaa. Tai se paukku. Ensimmäisissä ei kyllä mitään vikaa ollut. Horkka johtuikin vain kylmästä mökistä. Nousin varovasti ylös. Pää pysyy...
"Mitä huominen ottaa antaa, sitä tänään vielä et voi kantaa". Mutta kannanpa kuitenkin. Oli se kyse koulurepusta, ruuasta tai rahasta. Kulutan aikaa miettimällä, mitä huomenna ruuaksi, onko tarpeeksi sitä ja tätä. Onko hoitorepussa kaikki. Onko ulkovaatteet naulakossa aamulle valmiina vai piilotettu pitkin olohuonetta. Onko tarpeeksi bensaa, jos ei, se on taas elämäni jännittävin matka töihin. Sähkölaskun eräpäivä, koiranruuat, sähkäposti, wilma, arviointilomake, puhtaat työvaatteet ja mitä...
Päätin aloittaa seinien putsaamisen. Mietit varmasti, mitä hel...lo kittyä sitä vaivaa. Taustalla voi olla pientä eroahdistusta lapsesta, joka on isällään. Tai ihan vain ahdistusta, levottomuutta, stressiä tai voi se olla muutakin. Nostan käden virheen merkiksi heti alkuun. Mutta jospa nysväisi vasta huomenna? Koska miksipä sitä ei taas siirtäisi. Ja huijaisi itseään, koska eihän sitä kukaan aloita huomenna. Se jää kokonaan tekemättä. Eiku. No, huomenna sitten 🫣 Mutta on se muuten tärkeä...
Tässä kun on tehnyt tätä elämänmuutosta, on vaikea välttyä mustilta pilviltä. Välillä tuntuu, että tuuli tuivertaa vain aivojen läpi ja seuraava tornado onkin jo selän takana. Joskus pistää vihaksi. Joskus ärsyttää niin, ettei meinaa pysyä housuissaan. Joskus tekee mieli nauraa ja miettiä, että miksi. Kun ei ole näköjään vaihtoehtoa erota sovussa. Ihmiset puhuvat, etsivät syitä, miksi näin kävi. Kuvaa väritetään ja sitten levitetään kuin aamun lehteä. Oikein soitellaan pitkin kyliä, lauletaan...
Tämän piti olla erilainen tarina paidasta, joka oli kestänyt koko parisuhteemme ajan. Ostin sen silloin kuin aloimme seurustella ja nyt vuosipäivän kynnyksellä aioin kirjoittaa siitä virttyneestä paidasta. Se, joka oli jo reikäinen ja venynyt. Se oli osunut raksalla naulaan. Lapset oli vetäneet helmoista. Siihen oli itketty, kaadettu skumpat rinnuksille. Se päällä hymyilin, kun suutelit minua. Juoksin karkuun, jotta saisit ottaa minut kiinni. Se muistutti minua aina siitä, mistä kaikki...
Joskus psykologi sanoi minulle, että jokaisen työmatka pitäisi olla vähintään 25 minuuttia. Ihminen kerkiää siinä ajassa käydä läpi työpäivän ja siirtyä kotiasioihin. Minulla on, mutta puolet siitä matkasta pilaa uhmaikäinen. Hyvin äkkiä siinä siirtyy kotimoodiin ja huutaa naama punaisena, ettei lapsi kiemurtelisi itseään ulos turvavöistä. Ja oikeastaan se vääntäminen näyttääkin niin ärsyttävältä. Koska tämä kikka ei siis ihan aina onnistu, olen siirtynyt siihen, että juon kahvin aina töiden...
Torstaina sain aikaan hirvittävän ärsytyksen. Tiedättekö sellaisen, kun tekisi mieli paiskata muutama tavara ja sanoa muutama ruma sana. Ehkä itkeäkin muutama kyynel. Eikä se päästänyt otteestaan töiden jälkeenkään. Suoraansanottuna itutti. Kaikki. Oikein piti vielä keksimällä keksiä syitä, miksi tämä elämä on pilalla.Pyykkiteline 20 senttiä väärässä paikassa. Se saa...ppaan uuni ei taas syty. Ruoka huonoa ja lapset ärsyttäviä.Pää tuntui räjähtävän ihan justiinsa. Siihen laittelen kaksi tuntia...
Aamulla töihin lähtiessä huomasin portin toisella puolella pari jäniksen papanaa. Lähelle ne uskaltautuvat. Olen kyllä pyöritellyt sitä mielikuvaa päässäni, mitä tapahtuisi jos se portin tälle puolelle eksyisi. Mutta toistaiseksi tyytyvät vain ärsyttämään aidan takana ja tekemään tarpeensa tarkoin suunnitellulle kakkavapaalle- alueelle. Tosin sehän koski vain koirankakkaa. Papanat näytti yllättävän tutuilta. Juu, Royal Caninin säkissä. Laitoin yhden pavun säkistä papanoiden viereen ja...
Päätin syödä vielä yhden erän joulutorttuja, kun tarpeita oli jäänyt joululta. Sehän tuntuu miltei väärältä paistaa torttuja tammikuussa. Omatuntoa kolottaa, ihan kuin varastaisi jotain. Koska säästän, käytän entistä leivinpaperia. Väristä päätellen, ei mene enää kolmatta kertaa. Kun nämä ylijäämätortut oli valmiit, mietin, miksi maku oli niin suolainen. Johtuneeko siitä, että edellinen ruoka paperilla oli ranskanperunat ja suola.Siinä syödessä omatuntoa ei kolottanut lainkaan. Nämä ovat...
Koska hinnat jatkavat nousua ja palkka pysyy edelleen vain samana, on ollut pakko miettiä, mitä sitä sitten keksisi. Koska suomalaisesta ruuasta luopuminen ei ole vaihtoehto, erosin kirkosta. Meidän perheessä tämä on mennyt toisessa järjestyksessä, mitä yleensä. Ensin erosi mummo, sitten minun vanhemmat. Ja nyt minä. Oliko kyse siis puhtaasti rahasta? En usko Jumalaan, enkä koe itselleni kirkkoa tärkeäksi. Viimeiset uskonrippeet menivät, kun istuin sukulaisen ristiäisissä oman vauvani...
On taas sitä tahtia veistelty origameja räkäpapereista, että ei ole joutanut töihin, saati somettamaan. Sanoinpa viikko sitten, että jos nyt viikon oisi terveenä. Tasan seitsemän päivää sitä kesti. Voitteko kuvitella. Blogin sijaan taidankin perustaa sellaisen Räkäennustajan- puhelinpalvelun. (Valitettavasti tämä EI ole kuvituskuva)Antibioottikuurihan loppui just kolme päivää sitten. Ei oo tämä minun vaivani niin iso, että kannattaisi lääkäriä häiritä. Ja jotenkin minusta tuntuu, ettei...
Ihan vain arvelin tulla pröystäilemään, kun oli vara ostaa juustoa. Korjattakoon sen verran, että palkkapäivä, kuinkas muuten. Olen taas iloilla seurannut, kun vuosi vaihtui ja ihmiset muuttuvat. Paremmiksi luulisin. On se vain jännä, että kysyisenä päivänä, kun kello lyö kaksitoista, kaikki muuttuu. Ihan ykskaks. Se muutos voisi tapahtua ihan milloin vaan. Mutta ei, se on tuo joulukuun ja tammikuun välinen maaginen yö. Silloin kaikki tuntuu menevän uusiksi. Tulee uusi minä ja uudet tavat....