Elämää erityislapsen äitinä. Rinnakkaisblogissa myös elämää syövästä toipumiseen.
Kategoriat: erityislapsi, syöpä, perhe
Suosituimmat: 80
Kuumimmat: 711
Uusimmat: 184

Mihin se aika on oikein rientänyt. Minun pikkuinen lähtee kohta siviilipalvelukseen ja äiti on huolesta sekaisin. Miten poika tulee siellä pärjäämään? Osavatko ottaa huomioon hänen Aspergerin? Miten muut sivarit suhtautuvat hänen erityisyyteensä? Mitä jos häntä kiusataan? Mitä lähemmäksi tuo aika tulee, sen enemmän huolestuttaa. Aluksi olin asiasta ihan innoissani. Kiva, että poika uskaltaa lähteä yrittämään. Nyt huolettaa kuitenkin todella paljon. Kävin lukemassa mahdollisimman paljon tietoja...

Meillä on nyt perheessä vastavalmistunut merkonomi. Voi sitä ilon ja onnen päivää. Tämän äidin silmät eivät pysyneet kuivina. Koulun juhlien jälkeen pidimme kotona vielä erilliset pienet juhlat. Poika jonka ei pitänyt ikinä pärjätä normaalissa koulussa on nyt merkonomi. HÄnellä on ensimmäinen ammatti. Pitkä matka on kuljettu eteenpäin. Toki tämä on vasta alku. Hänellä on yhäkin pitkä matka kuljettavana, mutta ammattitutkinto on iso harppaus. Onnea rakas...

Välillä sitä miettii, että miten itse on vielä (ainakin suhteellisen) täysipäinen. On meidän elämä ollut aikamoista myllerrystä. Kun nuorimmaisen lapsuuden pahimmista ongelmista päästiin yli niin alkoi vanhemman teini-iän ongelmat. Tuntuu, ettei meillä ole ollut yhtään rauhallista vuotta. Haasteita on aina ollut enemmän ja vähemmän, mutta sitten taas toisaalta on ollut lukemattomat määrät onnellisia ja ihania hetkiä. Kaikista ongelmista huolimatta olen saanut kasvatettua kaksi ihanaa lasta,...

Oliskohan kerrankin vähän valoa tunnelin päässä. Tytär tuntuu voivan tällä hetkellä ainakin vähän paremmin. Hän on huomattavasti aurinkoisempi kuin pitkään aikaan. Huonojakin päiviä toki on, mutta niitä on vähemmän kuin aikaisemmin. Pojan paniikkikohtaukset ovat pysyneet poissa. Meillä on kohta aihetta juhlaan. Poika valmistuu ammattikoulusta. Samainen poika jolle aikoinaan Lastenlinnassa suositeltiin harjaantumiskoulua ja kokonaan mukautettua opetusta. Nyt hän on nuori mies ja on...

Paniikkihäiriö kuuluu ahdistuneisuushäiriöihin. Se on muuten yllättävän yleinen juttu. Ahdistuneisuushäiriöstä kärsii jopa neljäsosa ihmisistä jossain vaiheessa elämäänsä. Eli joka neljäs ihminen. Paniikkikohtaukset alkavat yleensä lapsuus- tai nuoruusiässä. Kuitenkin yleisimmin paniikkihäiriötä esiintyy keski-ikäisillä, liekö osa keski-iän kriisiä. Paniikkikohtauksen oireita voivat olla sydämentykytys, rintakivut, hikoilu, vapina, hengenahdistus, tukehtumisen tai kuristumisen tunne,...

Jokin aika sitten kerroin, että assi-poikani on alkanut saamaan paniikkikohtauksia ja olin niistä todella huolissani. Hän oli saanut kohtauksen kolmena peräkkäisenä päivänä. Ennätin jo käydä vaikka mitä asioita mielessäni. Ajattelin, että näinköhän hän saa viimeisteltyä tutkintonsa. Miten käy tulevan siviilipalveluksen jne. Tyttären paniikkihäiriö vaikutti elämään niin paljon, että koulu oli pakko lopettaa kesken. No poika oli itse tarttunut asiaan. Ensimmäinen kohtaus oli torstaina....

Pojallani on siis Aspergerin syndrooma, tai AS kuten hän itse sitä kutsuu. Ajattelin tässä postauksessa vähän avata sitä, mikä aspergerin syndrooma on. Aspergerin oireyhtymä kuuluu autisminkirjoon liittyviin kehityshäiriöihin. Meidän tapauksessa diagnoosi tuli vasta ihan aikuisuuden kynnyksellä. Sitä ennen diagnoosi oli ollut laaja-alainen kehityshäiriö ja siinä oli erikseen maininta autisminkirjoon kuuluvista piirteistä. Aspergeriin liittyy enemmän ja vähemmän ongelmia. Minun poikani on aika...

Minun Asperger-poika on siis alkanut saamaan paniikkikohtauksia. Asia tuli minulle jotenkin ihan puskista. Pojalla on Aspergerin kautta omat ongelmansa, mutta hänen mielenterveytensä on aina ollut todella hyvällä tolalla. Hän on itsevarma ja rohkea poika. Aina positiivinen. Isän reaktio pojan paniikkikohtauksiin oli odotettavissa. Isä totta kai tapansa mukaan ummistaa silmänsä kokonaan. Ei pojalla mitään paniikkikohtauksia ole ollut. Kaikki on vaan kuvitelmaa. On ihan normaalia, että on...

Äiti on vähän väsynyt tänään, tai oikeastaan ihan helvetin väsynyt. Joiltakin osilta tyttären asiat on saatu viime aikoina paremmalle tolalle. Mutta eipä pidä nuolaista ennen kuin tipahtaa. Nyt poika on alkanut saamaan paniikkikohtauksia. Sydän meinasi revetä kun kuulin asiasta. Pojallahan on Asperger ja sen myötä meillä on ollut yhtä sun toista ongelmaa vuosien varrella. Mutta hän on aina ollut hyväntuulinen ja positiivinen ihminen. Itse asiassa suorastaan yltiöpositiivinen. Hän ei ole juuri...

Olen nyt useamman kirjoituksen kirjoittanut tyttäreni ensimmäisestä ystävyyssuhteesta, jossa oli nähtävissä tämä hänen diagnoosinsa riippuvainen persoonallisuus. Sitä ennen en koskaan huomannut mitään vastaavaa. Kaikissa aiemmissa ystävyyssuhteissa suhde tuntui olleen suhteellisen tasapuolinen. Mutta kun tuo juttu sai alkunsa niin eihän se toki jäänyt viimeiseksi. Aina säännöllisesti on aina tullut joku uusi suhde, välillä se on ollut ystävätär, välillä poikaystävä. Aina uuden suhteen myötä...

Vihdoin ja viimein tyttäreni tajusi itse, että hänen ystävyyssuhteensa ei ollut ihan terve. Tästä sitten seurasikin uudenlaisia ongelmia. Tytöt olivat keskenään tehneet vähän yhtä ja toista ja nyt tämä toinen tyttö yritti kiristää minun tytärtäni. Uhkaili kertovansa vaikka mitä asioita. Onneksi minun ja tyttäreni välit olivat jo menneet parempaan suuntaan ja tyttäreni uskoutui minulle. Tyttärestäni leviteltiin vaikka mitä huhuja. Ystävä yritti pitää huolta siitä, ettei kukaan mukaan halua...

Vihdoin oli jotakin valoa tunnelin päässä. Tyttäreni ystävätär joutui koulukotiin, vai milä nimellä niitä paikkoja sitten kutsutaankaan. Viime päivityksessä kerroin, että olin valmis vaikka tarvittaessa antaa oman tyttäreni huostaan jos sillä tavalla vaan päästäisiin eroon tuosta huonosta ystävyyssuhteesta. Voi kun olisin tuolloin tiennyt, että on olemassa diagnoosi riippuvainen persoonallisuus. Olisiko meidän ongelmat ikinä menneet siihen pisteeseen jos lapseni olisi saanut apua riittävän...

Tyttäreni oli enemmän ja enemmän riippuvainen ystävästään. Hän ei osannut tehdä mitään ilman ystävää. Ystävän piti olla ainakin puhelimen päässä koko ajan. Tytär olisi mennyt jopa suihkuun niin, että puhelin oli mukana kaiutin päällä. Aloin olemaan enemmän ja enemmän huolissani. Koulu ei maistunut ollenkaan ja poissaoloja kertyi lisää ja lisää. Tilanne alkoi olla sellainen, että poissaolo tunteja oli enemmän kuin läsnäolo tunteja. Koulu suhtautui näihin kuitenkin yllättävän hyvin. Yritin...

Noin viikon katoamisen jälkeen lapset lopulta löytyvät. Todellisuudessa he olivat koko ajan olleet tyttäreni poikaystävän perheessä. En enää muista mistä saimme paikan selville. Joka tapauksessa lähdimme yhdessä sosiaalityöntekijän kanssa hakemaan lapsia kotiin. Poliisitkin taisivat olla mukana. Tämän majoittavan perheen äitihän oli minulle aluksi väittänyt, ettei tiedä missä tyttäreni on. Hän vetosi siihen, että sairaanhoitajana tekee vuorotöitä ja hän ei voi tietää keitä hänen vuorojensa...

Lopulta sain tyttäreni poikaystävän äidin puhelin päähän kiinni. Vastaanotto oli yhtä lämmin kuin tyttären ystävän poikaystävän perheestä. Tai oikeastaan vielä törkeämpi. Tämän nuoren miehen äiti vakuutti minulle, ettei hän ole nähnyt tytärtäni. Myöhemmin selvisi, että hän valehteli. Nimenomaan tuon perheen luona nämä tytöt olivat koko ajan olleet. Tällä naisella oli otsaa sanoa minulle, että minussa on äitinä jotakin vikaa jos lapseni ei halua olla kotona. Toki on siinä varmasti osa...