Fammo vaeltelee yksin, kaksin ja kimpassa etsien ja ihmetellen, nauttien välillä suurkaupunkien hälinästä, välillä luonnon moninaisuudesta.
Kategoriat: matkailu, kotimaa, ulkomaat
Suosituimmat: 246
Kuumimmat: 182
Uusimmat: 96

Luulisi, että bussimatkalla on rajattomasti aikaa tutustua eri kohteisiin, mutta niin vain kävi, että Armenian pääkaupungille Jerevanille jäi aikaa vain 45 tuntia, se on kuljettajan pakollisen levähdystauon verran. Pidin Jerevanista, olisin toki viihtynyt siellä kauemminkin. Kaupungissa voi aistia sen ikivanhan historian ja kulttuurin, mutta se ei ole tippaakaan ökyilevä vaan uutta on rakennettu vanhaa kunnioittaen. Kaupungin keskusta on kompakti, sen voi ottaa kävellen haltuun ja pidemmille...

Abhasia on ehkä useimmille outo valtio, voidaan tietysti keskustella siitä onko se valtio ollenkaan. Omasta mielestään se ainakin on itsenäinen valtio muiden valtioiden joukossa jo vuodesta 1992 jolloin useat Neuvostoliiton osavaltioista itsenäistyivät, niiden joukossa Georgia. Abhasia ei kuitenkaan halunnut olla etnisistä syistä osa Georgiaa vaan julisti itsensä itsenäiseksi. Sotahan siitä syntyi. Lyhyen sodan jälkeen Georgia ja Abhasia julistivat tulitauon, mutta vuonna 2008 leimahtivat...

Minun osaltani Kaukasian neljän viikon kiertomatka on ohi vaikka matka vielä jatkuukin viikon verran. Paluu arkirutiineihin on loksahtanut paikoilleen vaivattomasti vaikka päässä kiertävät kokemukset ja uudet vaikutteet suurena informaatioähkynä. Tuoreet kokemukset maista joita matkan varrella oli seitsemän ja kaupungeista joita oli noin kolmenkertainen määrä saavat nyt jäsentyä ja etsiä paikkaansa kunnes asettuvat paikoilleen muistini lokerikkoihin. Kyseessä oli siis Pikavuoro maailman...

Lähdettyämme Bakusta oli ensimmäinen kohteemme jo 30 kilometrin päässä kaupungista, nimittäin Baku Ateshgah eli Ikuisen tulen temppeli Bakun ulkopuolella. Temppeli on hindujen rakentama 1700-1800-luvulla, mutta itse paikka on ikivanha zarahustralaisten tulenpalvojien pyhä paikka. Olimme hieman turhan aikaisin liikkeellä, temppeli avattiin vasta kymmeneltä, mutta vaikka odottavan aika on pitkä niin kannatti odottaa pääsyä tälle kuuluisalle paikalle. Paikka tuntui ainutlaatuiselta eikä sen...

Bussimme saapui viimein Ukrainan satamakaupunkiin Odessaan, sieltä oli tarkoitus jatkaa matkaa vesitse. Satamaan oli saapumassa ro-ro alus Kaunas, tosin jo matkalla oli tiedotettu, että Kaunas olisi aikataulustaan myöhässä. Myöhemmin selvisi, että aluksen lähtö siirtyisi seuraavaan päivään. Mikäs siinä, Odessassa riittää katsomista. Laivaa odotellesamme kevensimme myös ottomatteja sillä laivaliput täytyi käydä maksamassa Ukrferryn toimistossa käteisellä. Näin tapahtuikin ja Jani lähti...

”Pikavuoro” on porhaltanut läpi melkein koko Euroopan, olemme saapuneet Moldovaan ja siellä pääkaupunkiin Kisinoviin. Aikaa on vierähtänyt kymmenen vuotta siitä kun viimeksi olin Kisinovissa, olisi mielenkiintoista nähdä miten kaupunki on muuttunut ja kehittynyt tänä aikana. Aamuvalossa tutunnäköinen keskusta avautuukin eteeni. Kaupungissa on paljon viheralueita ja keskustan kaksi suurta puistoa toimivat paitsi kaupungin keuhkoina myös asukkaiden olohuoneena. Puistonpenkeillä kelpaakin...

Mikähän siinä on, että jotkut eivät todellakaan saa kyllikseen bussimatkailusta, kuukausi bussimatkailua viime vuonna ja taas veri vetää matkaan. Bussilla pitäisi taas matkailla, mutta ei kuitenkaan vanhalla kunnon Ajokilla, joka viime vuonna kulki Salosta Bangkokiin. Ajokki nimittäin seisoo jossakin Thaimaan varastossa ja odottaa josko uuden reissun aika vielä koittaisi. Uusi bussimme on vielä arvoitus, mutta lähtee jälleen Salosta kuten ennenkin ja suuntaa sen jälkeen kohti Tallinnaa ja Via...

Lento Laosista Bangkokin kautta Yangoniin laskeutui ajallaan ja otimme taksin hotelliimme. Päivä oli ollut väsyttävä kaikkine lentokentällä odottamisineen ja lisäjännitystä toi vielä kaverin viisumista unohtunut sukunimi. Onneksi asia lopulta selvisi niin ettemme jääneet koneesta ja niin Myanmarin matkamme saattoi alkaa. Aamulla katselimme näköalaa hotellin kuudennen kerroksen ikkunasta. Alhaalla oli suuri puutarha uima-altaineen, taustalla vihreiden puiden peittämät kukkulat joiden rinteillä...

Mitä odotin Joensuulta? Enpä tiedä, juna tyyliin ”lentävä kalakukko” porhaltaisi rautatieasemalle. Asema olisi tietysti vanha, puinen rakennus missä Joensuun Elli kaatelisi kahvia vanhanaikaisesta nokkapannusta. Kaupunki itsessään olisi pieni ja idyllinen puutalokaupunki jonka torilla sulavasanaiset myyjät myisivät karjalanpiirakoita ja rönttösiä. Ei se nyt ihan niinkään mennyt. Ainoa asia joka täsmäsi oli, että rautatieasema oli todellakin vanha puutalo, joskin pieteetillä kunnostettu. Itse...

Keväällä matkabloggaajien keskuudessa kulki haaste jossa piti mm. kertoa mikä sillä hetkellä olisi unelmakohde kotimaassa. Minun unelmakohteeni oli Koli ja Pielisen maisemat, tässä näette nyt toteutuneen unelman, Kolilla on vietetty ikimuistoinen päivä. Kolihan sijaitsee Itä-Suomessa Pielisen rannalla, se on osittain Joensuun, osittain Lieksan kunnan alueella. Minua ja Kolia erottaa tuollaiset 770 kilometriä julkisilla kulkuneuvoilla kuljettuna, sijaitseehan Koli aivan toisella puolen Suomea....