Hirsitalossa perheensä kanssa asuva yrittäjä-äiti, joka kärsii lasisen lapsuuden traumoista kirjoittelee elämästään ja lapsuudestaan perheessä, jossa toinen vanhempi oli alkoholisti ja toinen suurkuluttaja.
Kategoriat: lifestyle, alkoholismi, perhe
Suosituimmat: 76
Kuumimmat: 36
Uusimmat: 218

Pyöräilen koulusta kotiin maastopyörälläni, jonka olen saanut tädiltä. Toisella tytöllä samalla luokalla on samanlainen, sen täytyy olla siis hyvä pyörä! Olen ylpeä pyörästäni. Pihatiellä vaihteet sekoavat, ja heitän pyörän kiukuspäissäni ojaan. Kaivan tekonahkaisesta repustani avaimen. Repun läppä on rikki, eikä se mene kiinni vaan repsottaa rumasti. Keltaisen talomme piha on sotkuinen, siinä on autonromu ja kaikenlaista muuta epämääräistä sotkua. Avain ei mene lukkoon. Pikainen silmäys...

At my weakest I´m pretending to be strongSometimes the demons are too hard to control * Ollessani teini-ikäinen, tulin tietoiseksi itsestäni toisella lailla. Vallitsevasta ympäristöstä. Mielenmullistuksessa korostuivat pohjaton epätoivo, itseinho, vanhempien syyllistäminen. Ruoskin itseäni säälimättä, etkö tuotakaan tajunnut, vitun idiootti taliaivo. Ruma ruma rillipää. Tai vitun pelle, niinkuin samalta luokaltani eräs poika kauniisti asian ilmaisi. Niin, kyllä minä muistan. Kuvaamataidon...

Viimeksi jaoin luettavaksi otteita sosiaalitoimen kirjauksista postauksessaEI KOTONA KETÄÄN. Suurin osa papereiden asioista oli sellaisia, joita muistan jollain tasolla tapahtuneen, mutta niiden vuosiluvut ovat olleet kateissa. Nyt tiedän, minä vuonna mitäkin on tapahtunut. Minua on askarruttanut jo pitkään, miksi me muutimme kerrostalokaksiosta mummolaan, ennen kuin muutimme vihreään taloon. Papereistahan sekin selvisi: Häätö! No tietysti, kuinkas muutenkaan. Häätö, kun vietettiin häiritsevää...

20.7.1987 Häätö huoneistosta. Äiti ja lapsi muuttaneet äidin syntymäkotiin. Isä majailee milloin missäkin. 4.9.1987 Yhteydenottopyyntökirje äidille. 7.9.1987 Iltapäivällä samana päivänä keskusteltiin isän kanssa alkoholin käytöstä ja tilanteesta yleensä, kun on alaikäinen lapsi. Isä kiistää runsaan alkoholin käytön, eikä ole tuottanut häiriötä kotona. Hän kertoo mielellään lapsesta. 1.2.1991 Kotikäynti. Totesin molempien vanhempien olevan humalassa ja sovimme, että lapsi menee...

Minä rupesin kulkemaan kylillä. Niin muutkin tekivät. Ja vetivät tupakkaa baarin takana välitunnilla. Niin minäkin. Aloitin polttamisen vaatimattomasti sätkällä, kun ystävä sanoi, että olisi kiva saada tupakkiseuraa. No tottakai. Kynnys oli pieni, kun kerran kotona jo polteltiin. Mutta tiedostin silti, että päätös on yksin minun, eikä kenenkään muun. Piti nyt vähän kuitenkin miettiä. Paikallinen grilli myi tupakkaa kaikille 15-vuotta täyttäneille. Ei ihme, että paikka oli suosittu. Sieltähän...

Minulla ei ole päihderiippuvuutta, peliriippuvuutta, seksiriippuvuutta tai läheisriippuvuutta (kai?). Ne tavalliset riippuvuudet kylläkin, joita ehkä sinullakin on, eli kahvi ja sokeri. Vaikka tämä kaksikko on niin perusjuttua monen suomalaisen kohdalla, niitäkin tarkastelemalla saattaa päästä jyvälle siitä, mitä riippuvuus on. Enhän minä voi tietää, etkä varmaan sinäkään voi tietää, mitä alkoholistin pään sisällä liikkuu. Mistä se päivä koostuu kun on selvin päin. Mutta koin eräänä päivänä...

Muutimme pois vihreästä talosta ja sen varjosta. Talo purettiin, mutta varjo seurasi mukana. Asuimme pienkerrostalon toisessa kerroksessa, jossa minulla oli oma huone. Sänkyni oli siinä huoneessa valkoisessa nurkassa, mistäunien vangissakerroin nähneeni enneunta. Meno vähän rauhoittui, vanhempani aloittivat remontoimaan keltaista rintamamiestaloa vielä syrjemmässä. Minua aina pelotti se paikka keskellä pientä teollisuusaluetta, mutta vaihtoehtoja ei ollut. Kyllä niitä valvomisia ja rellestelyjä...

Kurkataanpas mitä blogissa tapahtui syyskuulla. Ihan yhtä huippu ei mennyt kuukausi ollut, mitä pari edeltävää, mutta toisaalta taas olen saanut vakituisia lukijoita rutkasti lisää. Uusien kävijöiden määrä on ollut siis hienoisessa laskussa. Syyskuussa tein 10 postausta, pari vähemmän mitä elokuussa, ja postausten määrä vaikuttaa kävijöihin. Jos teet blogikirjoituksen joka päivä, on lukijoitakin enemmän jatkuvana virtana. Asetin itselleni tavoitteen, että syyskuun loppuun mennessä olisi hyvä...

Meinasin jatkaa muisteloita nuoruusvuosiltani, mutta perikunnalle tupsahti lasku alkoholisti-isäni vuokra-asunnon muuttosiivous- ja korjauskustannuksista, ja siitä lähti sitten ajatus kirjoittaa blogiin aiheesta. Lasku oli 500 euroa. Siivouskustannukset 380e, välioven uusinta 60e ja parvekkeen tyhjäys 60e. Isäni siis asui kaupungin vuokra-kaksiossa yksin n. seitsemän vuotta. Talo on rakennettu 1978 ja perusparannusvuosi 1996. Sen jälkeen remontteja ei ole tehty. Wc-pönttö on ollut irti...

Kaupallinen yhteistyö Lakeuden kutsu kävi, ja pakkasimme menneenä lauantaina autoon vuorokauden mökkeilykamppeet. Sitten suunnistimme Maatilamatkailu Ilomäkeen, josta olimme varanneet jo aikaisemmin mökin. Ilomäen markki Etelä-Pohjanmaalla on minulle jo lapsuudesta tuttu paikka, siellä olemme yrittäjä-kaimani kanssa leikkineet jäkälän peittämillä kallioilla, yrittäneet pyydystää lepakoita virittämällä valkoisen lakanan leikkimökin ja puun väliin, kuunnelleet non stoppina X-Periencen kasettia...

Palaan koulukiusausaiheeseen, mutta myös yleisesti siihen, millaista alkoholistin lapsen koulu voi olla. Jonkin verran asiaa ole avannut eri blogikirjoituksissani, mutta suurin osa on kertonut kotioloista. Tämä postaus kertoo ala-asteesta ja niistä tunnelmista, sen jälkeen siirrytään jo yläasteelle kun lapsuus jää taakse. Ekaluokalla on suunnilleen samalla viivalla toisten kanssa, kun he eivät vielä tiedä. Koulu on pelottava paikka silti, yhtäkkiä sitä on ison rakennuksen edessä, jonka pihalla...

Ani Kellomäen Kosteusvaurioita-kirja on ollut minullakin jo jonkin aikaa lukevien silmien alla. Hänellä on varmasti riittänyt pyöritystä kirjansa ansiosta aika lailla, mutta se on tietenkin hyvä asia. Huonosti olisi, jos kukaan ei puhu, ja aihepiiri on ehdottomasti sellainen, josta pitää puhua! Aloitin kirjan lukemisen sekavissa fiiliksissä. Koko kirja oli enemmän tai vähemmän tunteiden vuoristorataa, ja tunnistin itseni hyvin monesta kohtaa. Kirjan alussa on lyhyt katsaus alkoholikulttuurista...

Meillä on käytössämme kuuden viikon ruokalista, koska työskentelen yksityisenä perhepäivähoitajana. Pelkästään työni ei kuitenkaan vaikuta listan olemassaoloon ja sisältöön, vaan lapsuuuteni ravinneköyhä ruoka vaikuttaa siihen myös. Haluan itse syödä hyvin, mutta ennen kaikkea tarjota lapsille monipuolista ravintoa. Lapsuudenkodissani oli usein melko yksipuolista ruokaa, ja erityisesti teininä se oli lähinnä polttoainetta, eli perunaa ja makkarakastiketta päivästä toiseen. Siitä isäni tykkäsi,...

Olimme jälleen hautajaisissa. Alkoholisti-isäni kanssa ilmeisen läheisissä väleissä ollut sukulainen jätti maallisen vaelluksensa, ja nyt he saavat tavata toisensa jälleen tuonpuoleisessa. Minä ehdin tavata tämän salaperäisen sukulaisemme vain kaksi kertaa; molemmat kerrat isäni kuoleman jälkeen. Hän oli seurannut elämääni koko ajan kauempaa, ja tiesi täsmälleen mitä kylällä juoruttiin, ja millaista elämää vanhempani elivät. Isäni torppasi lähes kaiken kontaktin sukulaisiini hänen puoleltaan....

Kaikki alkoholistien lapset eivät ole koulukiusattuja. Toiset ovat kiusaajia, toiset suorittavat suorittamasta päästyään tavoitellen täydellisyyttä kaikessa ja peittäen taustansa. Jotkut taas ovat huippusuosittuja merkkivaatteineen, ja kalliine elektroniikkalaitteineen, vaikka kotona seinien sisäpuolella onkin asiat eri tavalla kuin muilla. Tänä päivänä on paljon erilaisia tempauksia ja kampanjoita koulukiusaamista vastaan, ja ne ovat hyviä ja tärkeitä, mutta korkeintaan vähentävät tai...