Blogi henkisestä hyvinvoinnista, itsensä kehittämisestä ja oman näköisen elämän löytämisestä. Inspiraatiota herättelevää, positiivista ja helposti lähestyttävää pohdintaa elämästä. Tunnelmallisia kuvia sekä omaa musiikkiani. Tervetuloa seuraamaan!
Kategoriat: hyvinvointi, musiikki, lifestyle
Suosituimmat: 0
Kuumimmat: 266
Uusimmat: 126

Ihailen puita. Ne seisovat tukevasti omilla juurillaan, samalla kurottaen oksiaan itsevarmasti uusiin suuntiin. Ne osaavat elää elämän luontaisissa sykleissä ollen vuorotellen hiljaisia ja riisuttuja sekä eloisia ja värikkäitä – päästää irti vanhasta ja luoda uutta. Joka vuosi tasaisen varmasti ne kasvavat hiukan viisaammiksi ja vahvemmiksi. Ne eivät hötkyile tai yritä, ja silti ne luovat jatkuvasti elämää ja täyttävät tehtävänsä. OLISINPA VÄHÄN ENEMMÄN NIIN KUIN PUUT Aloitin hiljattain...

Elämä on etsimistä ja löytämistä. Varjoa ja valoa. Hoipertelevia ja määrätietoisia askelia. Tasapainon hakemista epätasapainon kautta. Nousuja ja laskuja. Kaikkea siltä väliltä. Silti näytämme usein ulospäin vain sen, mikä elämässämme sujuu ja hiljennämme somekanavat, kun asiat menevät solmuun. (Tai päivitämme kuvan täydellisestä kukka-asetelmasta, kun kameran takana vallitsee hallinnastamme karannut kaaos.) En väitä itse toimineeni toisin, mutta joskus ihmettelen, miksi. Ihmiset ovat paljon...

Viisi kuukautta sitten pakkasin tavarani ja lähdin lapsuudenkotiini lepäämään. Pitkään taustalla kytenyt uupumus oli edennyt siihen pisteeseen, etten selvinnyt enää omasta arjestani. Olin hyvin kirjaimellisesti kuluttanut itseni loppuun ja seuraavat kuukaudet vietin seiniä tuijottaen, ymmärtämättä täysin itsekään, mitä ihmettä oli tapahtunut. Näistä tunnelmista on tultu jo pitkä tie eteenpäin, ja matkan varrella vertaistarinat uupumuksesta ovat olleet äärettömän tärkeitä. Terveydenhuollossa...

Leuassani on arpi. Se on ollut siinä yli kymmenen vuotta ja sai alkunsa koulumatkasta, jona kaatusin pyörällä ja lensin leuka edellä asfalttiin. Silittelin juuri huomaamattani arpeani ja tilanne palasi mieleeni. Miten säikähdin, kun pyörä lähti alta, että kävisi pahasti. Ei käynyt – selvisin yhdellä lääkärikäynnillä, liimauksella ja vääntyneellä mummopyörällä. Arpi tietysti jäi, mutta hymyilen joka kerta, kun muistan sen alkuperän. Se muistuttaa oikeastaan ajanjaksosta, jolloin pyöräilin...

Otsikon voisi ajatella kannustavan passiiviseen elämäntapaan tai luovuttamiseen. Ajattelen itse sen kuitenkin rohkaisuna luottavaisuuteen ja liiasta kontrollista päästämiseen. Itse sorrun jälkimmäiseen liian usein, vaikka asiat järjestyvät yllättävän usein omalla painollaan, kun siihen antaa mahdollisuuden. Kerron yhden tosielämän esimerkin, johon itse palaan silloin, kun tuntuu, että elämästä on tullut pelkkää yrittämistä. Varoitan jo etukäteen, että tarina tulee hämmentämään. Kesällä 2013...

Herkkyysteemasta ja etenkin erityisherkkyydestä puhutaan tällä hetkellä paljon ja olen huomannut sen aiheuttavan jonkin verran myös tuhahtelua ja vähättelyä. Halusin tuoda esiin oman näkökulmani siitä, miksi herkkyydestä on tärkeää juuri nyt herättää keskustelua ja pohtia, miksi se aiheuttaa vastareaktioita. Herkkyyteen liitetään kulttuurissamme vahva negatiivinen leima, koska herkkyys koetaan vastakohtana pärjäämiselle, tehokkuudelle ja suorittamiselle. Moni on kasvanut malliin, jossa olet...

Uskon, että kaikilla on joku unelma. Se voi olla säilynyt kirkkaana mielessä lapsuudesta saakka tai jäänyt vuosien varrella muiden suunnitelmien alle piiloon, mutta jossain kerroksien alla se elää suunnanmuutoksista piittaamatta. Ehkä se on jo toteutunutkin ja poikinut uusia unelmia tai on vielä odottamassa oikeaa hetkeä astua parrasvaloon. En usko kuitenkaan hetkeäkään, etteikö kaikkien unelmien kuuluisi toteutua. Jos unelma on todellinen, sitä tulee kuunnella. Jokainen unelma on kasvutehtävä....

Olen kuullut kysymyksen monet kerrat tämän kevään aikana, ja joka kerta olen vastannut jotain enemmän tai vähemmän epämääräistä kehomielestä ja psykofyysisestä lähestymistavasta, hoitavasta läsnäolosta tai itseensä tutustumisesta oman hengityksen kautta. Eräs kerta puhuttuani kysyjän puolipyörryksiin totesin, että pitäisi varmaankin opetella kertomaan lyhyesti ja ytimekkäästi, mihin niin ihmeelliseen työhön olen itseäni valmistamassa. Joten tässä se tulee – ei ehkä lyhyesti, mutta...

On oikeastaan aika hassua, miten vakavasti sitä välillä ajautuu suhtautumaan elämään, arkeen, sääntöihin. Toisaalta se on myös harmittavan ovia sulkevaa ja siksi toivoisin jokaisen ajoittain kyseenalaistavan, mitä varten täällä ollaan ja onko olemiselle ja elämiselle todellakin olemassa jotkut kiveen kirjoitetut säännöt vai voisiko suljettuja ovia kuitenkin hieman uteliaana raottaa. Olemme tottuneet siihen, että tiettyyn ikään ja pisteeseen asti asiat saa ottaa kevyesti ja nähdä elämän...

Näen kaksi toisilleen vastakkaista feminismiä. Ensimmäisessä näen maskuliinisten arvojen edelleen korostuvan sillä argumentilla, että kaikki, sukupuolesta tai ylipäätään yksilöllisistä ominaisuuksistaan riippumatta, voidaan sovittaa samaan muottiin. Että minkäänlaista jaottelua ei saisi tapahtua. Että kaikilla on samat lähtökohdat ja maskuliinisessa yhteiskunnassa se tarkoittaa, että luontaisesti feminiinisemmät henkilöt sovitetaan heille epäluonnollisiin olosuhteisiin. On kuitenkin eri asia...