Puutarhailua rennolla otteella; metsäpuutarhan rakentamista, puutarhan hoitoa niin kasvimaalla kuin perennapenkeissä, fiilistelyä tulevasta kasvihuoneesta ja ajatuksia puutarhanhoidosta.
Kategoriat: puutarha, piha, kasvit
Suosituimmat: 444
Kuumimmat: 228
Uusimmat: 154

Pikkuhiljaa, ihan kaikessa rauhassa on puutarha aloittanut kukinnan. Ensin ihan varovaisesti uskaltautuivat tulppaanit, pikarililjat ja helmihyasintit ponnistamaan maasta. Kunnes tapahtui räjähdys. Pihan kaikki puut ja pensaat, jotka kukkivat tähän aikaan vuodesta, ovat aivan täynnä kukkia. Valkoisia kukkia. Minua kieltämättä huvittaa tämä valkoisuus, koska se on myös täysin oma valinta. Pihaa perustaessamme vajaa kymmenen vuotta sitten minulla oli vielä väreissä täysin valkoinen kausi...

Puutarhapäiväkirja on satunnaisia havaintoja viikon varrelta, tehtyjä puutarhatöitä, onnistumisia ja niitä ei niin tähtihetkiä. Alkuviikko oli sumuinen ja sateinen, joka onneksi tiesi sitä, että viimeisetkin lumet pihalta alkavat olla sulaneet. Sateiset ilmat hyödynsin levittämällä kalkit nurmikolle ja havu- ja rodolannoitteet pihan havukasveille, rodoille ja muille happaman maan suosijoille. Pihalla sipulikasvit työntävät lehtiään jo kovasti, mutta vielä varsinaista kukintaa odotellaan....

Kevätmessuille se minäkin viikonloppuna suuntasin. Edellinen kerta, kun olen puutarha-alan messuilla käynyt, onkin "muutaman" vuoden takaa, joten nämä messut olivat oikein mukava tuulahdus uutta tämän pienen tauon jälkeen. Moni asia oli toki pysynyt samana, kuten massatuotteiden myynti (juurakot, leikot) ja monet, hyvinkin laidasta laitaan olevat näytteilleasettajat. Mutta en tiedä, ehkä aika kultaa muistot, mutta voisin jopa väittää, että reilut viisi vuotta (vai onkohan siitä jo enemmän...

Olen tässä viimeisen vuoden aikana innostunut tutkimaan hieman syvemmin kaikkea sitä, mitä itse pystyy kasvattamaan syötäväksi, ekologisuutta sekä kestävää kehitystä. Kieltämättä tämä on aihe, jossa tieto lisää tuskaa. Siinä missä aiemmin hyppäsin aika huolettomasti lentokoneeseen pitkälle viikonlopulle jonnekin lämpimään tai en antanut ajatustakaan sille, mistä ruokani tulee, on moni asia muuttunut. Tai olen ainakin tullut niistä tietoisemmiksi. Luonto-ohjaajaopinnoissani tuli väkisinkin...

Tämä kolmiokäenkaali (Oxalis triangularis) on ollut kyllä vekkuli tuttavuus. Muistan törmänneeni tähän kasviin jo vuosia sitten silloisessa työpaikassani, jossa tätä myytiin mukulana ja onnenapilan nimellä. Nyt tulin kuitenkin ostaneeksi vihdoin tämän viime kesänä ihan valmiina taimena ja molemmissa väreissä vihreänä ja punaisena. Kauniisti molemmat yksilöt jaksoivat kukkia ja työntää uutta lehteä koko kesän, mutta syksy ja pimenevät päivät hieman verottivat lehtiä. Punainen lajike kuihdutti...

Eihän se tarvinnut kuin pari hieman lämpimämpää päivää loppuviikosta, kun tiesin, että se on menoa nyt. Ulos on päästävä. Puutarhaan ei sentään ole vielä hetken asiaa lumikinosten vuoksi, mutta onneksi on parveke. Perjantaina katselin jo parhaimmat päivät nähneitä pihakalusteiden päällisiä ja mietin, mitä niille tekisin. Sisukset olivat kuitenkin niin hyvässä kunnssa, että ei niitä poiskaan raaskinut heittää. Onneksi retki kangasvarastolle tuotti tulosta ja ompelin istuinosiin uudet päälliset...

Tässä kevättä odotellessani olen innostunut kokeilemaan erilaisten siementen versottamista ja idätystä. Itse tykkään siitä tosiasiasta, että idätys sekä versottaminen ovat molemmat ihan todella helppo tapa saada lautaselle tai leivän päälle vähän lisää vihreää, jotka ovat täynnä hyviä juttuja (vitamiineja, hivenaineita, mineraaleja). Ja vielä itse kasvattaen. Aiheesta kirjoittelin jo joku aika sitten Mustila Puutarhan blogiin. Jutun voit käydä lukemassa...

Joka vuosi päätän saman asian; ensi vuonna en kylvä mitään siemenistä, vaan ostan kaiken taimina. Ja taas tänä(kin) vuonna huomaan kaivelevani astioita, multia ja muita tarvikkeita, koska tästähän se esikasvatusaika taas lähtee. Tänä vuonna olin kuitenkin kaukaa viisas, koska "kuitenkin siinä taas käy niin" ja roudasin varastosta hyllyn, parvekkeelta tason ja toisen hyllykön keittiön ikkunan luo. Jos tällä kertaa ei tila loppuisi kesken. Loppuu se taas kuitenkin, mutta se on sitten sen ajan...

Kaiken tämän lumen keskellä oma mieli pyörii jo vahvasti ensi keväässä. Olen mielessäni pyöritellyt puutarhani ns. tulevaisuutta. Jostain syystä palaan kerta toisensa jälkeen mielessäni näihin kasvimaakuviin. Viime aikoina minuun on purrut todellinen "omavaraisuusinto" ja olen lukenut iheesta kirjoja toisensa jälkeen ja seurannut netistä kotimaisia ja ulkomaisia sivustoja. Niin koukuttavaa. Olen suunnitellut muuttavani omaa puutarhaani pala palalta enemmän satoa tuottavaksi ja itseni tuntien...

En tiedä, mikä olisi paras aika puutarhassa. Keväisin luonnon herätessä tuntuu, että se on juuri se kevät. Ensimmäiset lämpimät aamut ja kahvikupilliset terassilla. Kiertelyä puutarhassa samalla seuraten luonnon heräämistä. Silmujen puhkeamista, saniaisten rullautumista auki, ensimmäisten sipulikukkien nousua maasta, omenankukkien puhkeamista. Kesällä se on tietenkin kesä. Vähän ennen juhannusta kaikki vihreän värisävyt ovat parhaimmillaan, luonto on herännyt jo eloon, tien laidat ovat...

Kun aikanaan rakensimme pihaa, halusin mahdollisimman paljon sellaisia kasveja, joilla olisi sekä koriste- että hyötyarvoa. Pitkään mietin, sopisiko aidanteeksi joku pensas, jossa olisi syötävät marjat. Marja-aronioita oli monella, mutta marjan maku ei oikein kolahtanut. Saskatoonia mietin pitkään, koska en tiennyt kenenkään tehneen siitä aidannetta. Tuomipihlajaa toki käytetään aidanteena paljonkin, mutta nimenomaan tämä marjatuomipihlaja (Amelanchier alnifolia 'Smoky') oli ainakin siihen...

Kasvimaani ei ole suuren suuri, mutta yllättävän hyvässä sovussa siellä kuitenkin kaikki mahtuvat kasvamaan. Hieman olen ummistanut välillä silmiäni suositelluille istutusväleille, koska omalla pihallahan on kiva kasvattaa itse jos ja vaikka mitä. Välillä olen jopa saattanut unohtaa istuttaneeni jotain. Kuten tuo blogin oikeassa laidassa oleva kuvani retiisi kädessä on hyvä esimerkki siitä, kun hämmästelin, että mitäs nämä täällä oikein on ja nykäistyäni naatin maasta naureskelin, että ohhoh,...

Tänä kesänä olen ollut erityisen innostunut seuraamaan viiniköynnöksen elämää. Kasvimaan perälle on 7 vuotta sitten istutettu tarhaojukkaviini (Vitis Labruscana-ryhmä) 'Zilga', joka on ottanut hienosti oman paikkansa. Istutusvaiheessa mietin köynnökselle mahdollisimman lämmintä kasvupaikkaa ja ihan väärässä en onneksi ollut päätellessäni sen viihtyvän pihan aurinkoisimmalla ja suojaisimmalla paikalla. Muutaman vuoden köynnös kasvoi melko maltillisesti, mutta sen jälkeen kasvulla ei ole ollut...

Istahdan terassin portaille aamuvilakoilla kädessäni kahvikuppi ja vieressäni kamera. Koira syöksyy takametsään ajaen parven räkättirastaita ilmaan. Mustikat alkavat olla kypsiä. Ilma on jännän lämmin Venäjän helteiden vuoksi ja muistan, kuinka olen kokenut saman aiemminkin, ehkä noin 7 vuotta sitten. Silloin samanlaisen lämmön lisäksi oli Venäjällä metsäpalot ja olimme juuri tulleet kesälomareissulta. Nuorimmainen tenava oli parivuotias ja heti kotiin päästyämme hän heitti vaatteet pois...