Puutarhailua rennolla otteella; metsäpuutarhan rakentamista, puutarhan hoitoa niin kasvimaalla kuin perennapenkeissä, fiilistelyä tulevasta kasvihuoneesta ja ajatuksia puutarhanhoidosta.
Kategoriat: puutarha, piha, kasvit
Suosituimmat: 416
Kuumimmat: 239
Uusimmat: 187

Raparperit ovat kyllä mitä monikäyttöisimpiä kevään herkkuja. Raparperikakku oli menestys ja nyt tein hieman nopeammin valmistuvan raparperihillokkeen. Valmistukseen ei mennyt varttia kauempaa ja se tuli vähän siinä vasemmalla kädellä tehden. Samalla, kun tein itselleni ja jälkikasvulle pitkästä aikaa lettuja. Hillokkeesta tuli mukavan raikasta, ehkä jopa hieman kirpsakkaa ja se sopi aivan täydellisesti makeiden lettujen ja marjojen kaveriksi. Lasten mielestä sokeria olisi saanut olla...

Jatketaanpa taas hieman retuperälle jäänyttä puutarhapäiväkirjan pitoa. Aika on kieltämättä aika rajallista, eikä ole meinannut millään malttaa istua koneelle kirjoittelemaan. Lämpimät ilmat ovat pitäneet hyvin huolta siitä, että puutarhuri on pysynyt jos ei muualla, niin letkun varressa. Toisaalta harmittaa, kun ei ole saanut aikaseksi pitää puutarhapäiväkirjaa enempää, koska tämä alkukesä on kuitenkin ollut niin poikkeuksellinen. Seuraavina vuosina on kuitenkin sitten kiva vertailla näitä...

Olen aina tykännyt puuhastella keittiössä ja rakennella mielessäni uusia reseptejä, tuunata valmiita ja muutenkin harrastaa sellaista luovaa leivontaa ja ruuanlaittoa. Suosituin käyttämäni resepti on varmasti se "kaapista löytyy", mutta vahvaa hopeasijaa pitää kaikki, mikä liittyy kausiruokaan. Ja varsinkin, kun sato on kerätty omasta puutarhasta. Tai tarvittaessa saatu tuttavan puutarhasta. Kävin tässä muutama päivä sitten auttelemassa tuttuani puutarhasuunnittelussa ja kotiin lähdin ison...

Pikkuhiljaa kasvihuone on täyttynyt erilaisista syötävistä, kun vihdoin uskoin, että nämä lämpimät ilmat ovat oikeasti tulleet jäädäkseen. Ensin siellä hengailivat talven sisällä majailleet pelargoniat ja kasvi kasvilta sinne pääsivät myös ihan viralliset kesäasukit. Pelargoniat ja neidonhiuspuu siirtyivät jo aurinkoiselle terassille ja nyt kasvihuoneessa kasvuaan jatkavat mm. tomaatit, ananaskirsikka, kurkut, munakoiso ja paprikat. Ensimmäisen sadonkin olen jo päässyt korjaamaan rucolasta ja...

Kotimme parvekeen tekeminen on rakennusprojektissamme hieman venynyt ja venynyt. Kaiteet odottivat vuodesta toiseen rakentajaansa ja tuntui, että pohjoispuolen varjoisalle sivulle ei olisi kuitenkaan käyttöä. Kuka haluaisi viettää aikaansa kesällä varjossa? Noh, itseasiassa aika moni. Parvekkeen valmistuttua perheen vanhin tenava löysi oitis oman kesäkeitaansa parvekkeen sohvan nurkasta, jossa istui tuntitolkulla kirjansa kanssa. Tänä keväänä sain itsekin inspiraation tuunata vanhoista ja...

Pikkuhiljaa, ihan kaikessa rauhassa on puutarha aloittanut kukinnan. Ensin ihan varovaisesti uskaltautuivat tulppaanit, pikarililjat ja helmihyasintit ponnistamaan maasta. Kunnes tapahtui räjähdys. Pihan kaikki puut ja pensaat, jotka kukkivat tähän aikaan vuodesta, ovat aivan täynnä kukkia. Valkoisia kukkia. Minua kieltämättä huvittaa tämä valkoisuus, koska se on myös täysin oma valinta. Pihaa perustaessamme vajaa kymmenen vuotta sitten minulla oli vielä väreissä täysin valkoinen kausi...

Puutarhapäiväkirja on satunnaisia havaintoja viikon varrelta, tehtyjä puutarhatöitä, onnistumisia ja niitä ei niin tähtihetkiä. Alkuviikko oli sumuinen ja sateinen, joka onneksi tiesi sitä, että viimeisetkin lumet pihalta alkavat olla sulaneet. Sateiset ilmat hyödynsin levittämällä kalkit nurmikolle ja havu- ja rodolannoitteet pihan havukasveille, rodoille ja muille happaman maan suosijoille. Pihalla sipulikasvit työntävät lehtiään jo kovasti, mutta vielä varsinaista kukintaa odotellaan....

Kevätmessuille se minäkin viikonloppuna suuntasin. Edellinen kerta, kun olen puutarha-alan messuilla käynyt, onkin "muutaman" vuoden takaa, joten nämä messut olivat oikein mukava tuulahdus uutta tämän pienen tauon jälkeen. Moni asia oli toki pysynyt samana, kuten massatuotteiden myynti (juurakot, leikot) ja monet, hyvinkin laidasta laitaan olevat näytteilleasettajat. Mutta en tiedä, ehkä aika kultaa muistot, mutta voisin jopa väittää, että reilut viisi vuotta (vai onkohan siitä jo enemmän...

Olen tässä viimeisen vuoden aikana innostunut tutkimaan hieman syvemmin kaikkea sitä, mitä itse pystyy kasvattamaan syötäväksi, ekologisuutta sekä kestävää kehitystä. Kieltämättä tämä on aihe, jossa tieto lisää tuskaa. Siinä missä aiemmin hyppäsin aika huolettomasti lentokoneeseen pitkälle viikonlopulle jonnekin lämpimään tai en antanut ajatustakaan sille, mistä ruokani tulee, on moni asia muuttunut. Tai olen ainakin tullut niistä tietoisemmiksi. Luonto-ohjaajaopinnoissani tuli väkisinkin...

Tämä kolmiokäenkaali (Oxalis triangularis) on ollut kyllä vekkuli tuttavuus. Muistan törmänneeni tähän kasviin jo vuosia sitten silloisessa työpaikassani, jossa tätä myytiin mukulana ja onnenapilan nimellä. Nyt tulin kuitenkin ostaneeksi vihdoin tämän viime kesänä ihan valmiina taimena ja molemmissa väreissä vihreänä ja punaisena. Kauniisti molemmat yksilöt jaksoivat kukkia ja työntää uutta lehteä koko kesän, mutta syksy ja pimenevät päivät hieman verottivat lehtiä. Punainen lajike kuihdutti...

Eihän se tarvinnut kuin pari hieman lämpimämpää päivää loppuviikosta, kun tiesin, että se on menoa nyt. Ulos on päästävä. Puutarhaan ei sentään ole vielä hetken asiaa lumikinosten vuoksi, mutta onneksi on parveke. Perjantaina katselin jo parhaimmat päivät nähneitä pihakalusteiden päällisiä ja mietin, mitä niille tekisin. Sisukset olivat kuitenkin niin hyvässä kunnssa, että ei niitä poiskaan raaskinut heittää. Onneksi retki kangasvarastolle tuotti tulosta ja ompelin istuinosiin uudet päälliset...

Tässä kevättä odotellessani olen innostunut kokeilemaan erilaisten siementen versottamista ja idätystä. Itse tykkään siitä tosiasiasta, että idätys sekä versottaminen ovat molemmat ihan todella helppo tapa saada lautaselle tai leivän päälle vähän lisää vihreää, jotka ovat täynnä hyviä juttuja (vitamiineja, hivenaineita, mineraaleja). Ja vielä itse kasvattaen. Aiheesta kirjoittelin jo joku aika sitten Mustila Puutarhan blogiin. Jutun voit käydä lukemassa...

Joka vuosi päätän saman asian; ensi vuonna en kylvä mitään siemenistä, vaan ostan kaiken taimina. Ja taas tänä(kin) vuonna huomaan kaivelevani astioita, multia ja muita tarvikkeita, koska tästähän se esikasvatusaika taas lähtee. Tänä vuonna olin kuitenkin kaukaa viisas, koska "kuitenkin siinä taas käy niin" ja roudasin varastosta hyllyn, parvekkeelta tason ja toisen hyllykön keittiön ikkunan luo. Jos tällä kertaa ei tila loppuisi kesken. Loppuu se taas kuitenkin, mutta se on sitten sen ajan...

Kaiken tämän lumen keskellä oma mieli pyörii jo vahvasti ensi keväässä. Olen mielessäni pyöritellyt puutarhani ns. tulevaisuutta. Jostain syystä palaan kerta toisensa jälkeen mielessäni näihin kasvimaakuviin. Viime aikoina minuun on purrut todellinen "omavaraisuusinto" ja olen lukenut iheesta kirjoja toisensa jälkeen ja seurannut netistä kotimaisia ja ulkomaisia sivustoja. Niin koukuttavaa. Olen suunnitellut muuttavani omaa puutarhaani pala palalta enemmän satoa tuottavaksi ja itseni tuntien...

En tiedä, mikä olisi paras aika puutarhassa. Keväisin luonnon herätessä tuntuu, että se on juuri se kevät. Ensimmäiset lämpimät aamut ja kahvikupilliset terassilla. Kiertelyä puutarhassa samalla seuraten luonnon heräämistä. Silmujen puhkeamista, saniaisten rullautumista auki, ensimmäisten sipulikukkien nousua maasta, omenankukkien puhkeamista. Kesällä se on tietenkin kesä. Vähän ennen juhannusta kaikki vihreän värisävyt ovat parhaimmillaan, luonto on herännyt jo eloon, tien laidat ovat...