Runoileva, luontoa kuvaava bloggari on viikko-viikko-rytmillä sydämensä tahdistava uusperheellinen neljän teinin äiti ja sielultaan vapaa elämää rakastava nainen, joka pysähtyessään pyhien totuuksien äärelle löytää aina tarkoituksen kaikelle. Tiskikoneen oikeaoppiselle täyttämisellekin.
Kategoriat: elämä, hyvinvointi, rakkaus
Suosituimmat: 324
Kuumimmat: 449
Uusimmat: 404

Moni meistä on tottunut oppimaan vaikeiden asioiden kautta ja ongelmat kyllä opettavat. Ne pakottavat meidät muuttumaan, koska vanha tapamme olla ja uskomuksemme itsestämme, toisistamme ja maailmasta ei enää toimi, eikä ole aitoa sydämemme laulua. Elämä alkaa tökkiä yhä pahemmin ja pahemmin, kone yskiä ja mieli ahdistaa, kunnes päästämme vanhasta irti, muutumme. Tämä on vanha tapa kasvaa. Tuo on minulle ja monelle muullekin niin tuttu ja hyvin kivulias tapa. On onneksi muitakin...

Sinä olet luonnonvoima. Olet luojaolento, joka on yhteydessä maan voimiin, tuuleen, tuleen, virtaavaan veteen, pyhään seksuaalisuuteen, sykkivään sydämeesi, intohimosi rovioon. Polta esteesi, avaa sydämesi. Sano hyvästit rajoittuneelle minuudelle, pienelle elämälle. Ala elää unelmaelämääsi. Sitä, joka on aitoa, yksinkertaista ja totta juuri sinulle. #luonto #luonnonvoima# itsensärakastamisenalkemia #elämäntarkoitus #elämänvoima #lähde #kasvu #ykseys# hyvinvointi #onni #onnellisuus...

Tulla nähdyksi, kuulluksi, rakastetuksi ja hyväksytyksi juuri sellaisena kuin on, on ihmisen vahvin tarve. Onneksi voimme antaa sitä itsellemme joka hetki. Yhdestäkään elämänkokemuksestani en ole katkera, vaan rakastan niitä ja hyväksyn kokemukseni. Minähän olen ne itse itselleni luonut ja tarvinnut. Uskon, että ihminen vetää puoleensa juuri ne kokemukset, jotka tarvitsee omaan kasvuunsa ja avatakseen sydämensä (joskus ensin sulkeakseen sydämensä, jotta sen voi myöhemmin avata, usein kaikkein...

Tänään kaipasin ja upposin sisään ikävään. Kun suhde on turvallinen, siinä uskaltaa tuntea kaikki ja pohjaa myöten. Sitä mutapohjaa, jonne on laittanut kaikki ne tunteet, joita on padonnut. Minulle ikävän tunne on pitkään ollut hyvin vaikea, sisältänyt hylätyksi tulemisen tunteen. Olin aivan pieni, kun äiti ja isä alkoivat viedä minut ja sisarukseni kesäisin ja myös muulloinkin mummolaan maatilalle hoitoon. Se on rikkaus, sain vahvan luontoyhteyden, paljon paljon vapautta, ison...

Egon kuolemia on yleensä useita, kunnes persoonasta tulee ohut. Onhan se kauheeta ja kamalaa, jos ja kun sitä menee mukaan niihin tunteisiin. Samaistuu siihen itsen osaan, joka on kuoriutumassa pois, luulee itse nääntyvänsä, kituu. Kun samaistuminen persoonaan lakkaa ja alkaa yhä vahvemmin kokea olevansa henki, valo-olento, joka on ottanut ihmisasun, silloin elämän näytelmä alkaa tuntua enemmän ja enemmän leikiltä. Oikeasti tänne tullaan leikkimään, elämään, kokemaan. Itsellä on taas...

...

On helppoa rakastaa itseään silloin, kun on hyvä, iloinen ja vahva olla. Jos on vaikea rakastaa itseään heikkona ja uupuneena, jää helposti suorittaja-moodi päälle. Sitä pyrkii pärjäämään ja tsenppaamaan silloinkin, kun pitäisi relata. Me ollaan ihmisiä kaikki, inhimillisiä olentoja kaikkine olotiloinemme ja olomuotoinemme. Sanoisitko parhaalle ystävällesi: mä rakastan sua vaan silloin, kun olet aurinkoinen ja jaksava? Ollaan itse itsemme parhaita ystäviä, annetaan itsemme kaatua sänkyyn, kun...

Tännkin katso sitä kohtaa itsessäsi, jota et rakasta, tunne se, hyväksy se, rakasta sitä. Tunne, miten se sulaa ja elämä alkaa virrata. Laajenet ja rakastat. Muista: olet elämän ihme. Me kaikki olemme samankaltaisia, mutta kukaan ei ole juuri...

Täysikuu ja kuunpimennys takana ja minulla nyt muutto vielä irtipäästämistä vahvistamassa. Tuntuu kuin irtoaisi monta raajaa, mutta vielä ne jaksavat näköjään ainakin kirjoittaa, vähän vielä pitäisi pakata ja siivota. Pitäisi. Sitä sanaa olen vältellyt jo yli vuosikymmenen käyttökielessä ja 4 vuotta sitten, kun romahdin, niin aloin todenteolla opetella käytäntöä siihen, miten elämää eletään oman kehon, mielen ja sielun ehdoilla. Opetellut tunnistamaan väsymyksen merkit ja tämä päällä oleva...

Jänis on riisunut valkoisen talviturkinja ylväänä tervehtii meitä saapuessamme takaisinpellon päälle, metsän rajalleniin olemme mekin riisuneetvuosia ja vuosiaitseämmepystyäksemme nyt olla alastomia toisillemmekaikki virtaa välillämme vapaastiajatuksia ei tarvitse sanoa ääneenyhteinen idea on valmis tullessaan ulosaikaa ja paikkaa ei ole, kun liikumme toistemme luokaikki on helppoa, niin helpppoa ja täyttäjoka hetkessä on ikuisuusKuusi kuunkiertoalihallisesta kohtaamisestahitaasti olemme...

Jokaisen ihmisen sisällä on luonnollinen tila, jossa olemme yhteydessä kaikkeen, mitä on. Jossa unohdamme itsemme, tyhjennymme ja samaan aikaan olemme täynnä, kokonaisia. Mitä enemmän otan yhteyttä tuohon tilaan, sitä onnellisempi olen huolimatta siitä, mitkä ovat kehoni rajoitteet tai ulkoinen ympäristöni. Ihminen luo itse oman olotilansa. Tänään salli itsesi rakastaa ja tulla rakastetuksi ❤️ -...

JOUTSENTEN PALUU Taivaalla kaikuvat kauniit äänet ihmiset jähmettyvät tuijottamaan ihmiset, luonnon ihmeitä itsekin, muistavat sielunsa nähdessään joutsenpariskunnan kaartavan ympyrää keväisen järven yllä laskeutuvan jäälle lepäämään ison ylityksen jälkeen voimanponnistus on ohi meren vahvat tuulet takana talvi murtuu pian lämpö suhisee sulavassa maassa vesi virtaa villinä ja vapaana katson joutsenia ja sydämeni tulvii valkeaa valoa ** Tänäänkin löysin kevätretkelleni aurinkoisen hetken....

Elementtien pyhästä nelikosta otan käsiini kirkkaan aseen tuon maailman muuntavan voiman irtipäästämisen ja uudistumisen isän. Pidän sitä yllä missä kuljenkin kynttilän liekissä, takkapuiden loisteessa, nuotion roihussa ja sydämeni palossa. Pidän tulen palamassa ja rakkaus valtaa...

Kiteiksi jähmettynyt elämänvoima sulaa kevääseen yhtyy luomiseen liikkuu sisälläni, lävitseni, kaikkialla ympärilläni ja muuttaa alati muotoaan samalla muovaa minua uudeksi Seison kivellä joen uomassa ja pelkään hellittää otettani rannan puiden oksista "Tule jo, sinä elämän rakastettu!" laulaa sydämeni ja on pienen mieleni kuiskausta kiivaampi Vastaan sisältäni kumpuavaan kutsuun astun veteen elävöittävän elementin kohisevaan syliin uin sen mukana olen taas elossa yhden...

”Mitä haluaisitte syödä aamupalaksi?” Jouko kysyi katsoen vain Markoa kuin Enniä ja Iinaa ei olisi olemassakaan. Silti Enni vastasi: ”Minulle munakas, jossa on paprikaa, juuresjauhetta ja pinaattia, kiitos.” Jouko ei reagoinut siihen mitenkään, vaan tuijotti edelleen tiiviisti Markoa. ”Mulle niitä retromuroja kuin eilenkin, ja kaakaota”, Iinan kirkas ääni lauloi tämän hypähdellessä ympäriinsä. Joskus Marko ja Enni miettivät, tanssahteleeko Iina myös aikuisena samalla tavalla. Iinan ilmavan...