Kirjablogi.
Kategoriat: kirjat, lukeminen, dekkarit
Suosituimmat: 114
Kuumimmat: 289
Uusimmat: 376

Syksyllä 2015 Amman lukuhetki -blogin Aino-Maria ja minä olimme Celia-kirjaston järjestämässä seminaarissa kertomassa, miten ja miksi kuuntelemme äänikirjoja. Kun nyt luin läpi nuo silloin laatimamme muistiinpanot, huomaan, että moni asia on muuttunut melkoisesti vähän alle kolmessa vuodessa. Olen esimerkiksi kertonut, että kuuntelen mielelläni kirjastosta lainaamiani cd- tai mp3-levyille tallennettuja äänikirjoja auton soittimesta, koska eniten käytän äänikirjoihin aikaa juuri työmatkoilla....

Sitä paitsi, jalkapallo ei ollut pelkkä peli. Jos fanitti vaikkapa Manchester Cityä tai Atlético Madridia, niin kuin hän itse [Arsa], jakoi yhteisiä asioita satojentuhansien ihmisten kanssa ja puhui ”samaa kieltä” heidän kaikkien kanssa, minne ikinä meni – ja jopa niiden, jotka kannattivat muita seuroja. Erityisesti erilaisia urheiluaiheisia teoksia pitkällä ja tuotteliaalla urallaan julkaissut Mika Wickström palasi pitkän tauon jälkeen nuortenkirjojen pariin vuonna 2016, jolloin ilmestyi...

Ari Rädynesikoisromaani Syyskuun viimeinen sai viime vuonna ristiriitaisen vastaanoton. Teosta ihailtiin mutta myös inhottiin. Omat tuntemukseni erikoisen kirjan äärellä olivat lopulta sekalaiset. Rädyn persoonallinen tyyli jäi mieleen, vaikka tarina itsessään ei aivan liekkeihin sytyttänytkään. Olen päättänyt pohdiskeluni retoriseen kysymykseen, mitä Räty mahtaa kirjoittaa seuraavaksi. En siis osannut yhtään odottaa, että Syyskuun viimeinen saisi jatkoa. Mutta niin vain tulin...

Kun kustantamoilta kysytään, minkälaisia ominaisuuksia toivotaan uusilta tekijöiltä ja julkaisukynnyksen ylittäviltä teoksilta, mainitaan yleensä monien kriteerien ohella omaäänisyys. Kirjailijan tavassa kirjoittaa pitäisi siis ymmärtääkseni olla jotain omintakeista, sellaista persoonallista otetta, jota ei toisilla ole. Pitää erottautua. Jos kaipailee lukulistalleen tällaista persoonallista ääntä ja tyyliä, on Harri V. Hietikkokokeilemisen arvoinen tekijä. Väitän, että muutaman Hietikon...

Luulenpa, että ihan jokainen suomalainen yläkoulun äidinkielen ja kirjallisuuden opettaja on ainakin joskus törmännyt oppilaaseen, jota lukeminen ei vain tippaakaan kiinnosta. Opetussuunnitelmaa noudattava opettaja on kuitenkin velvollinen houkuttelemaan vastahakoisimpiakin teinejä kirjallisuuden ihmeelliseen maailmaan. Kunpa saisi jokaisen lukemaan edes yhden kokonaisen kirjan! Kun lukukokemusta ja ehkä -taitoakin on niukahkosti, olisi kirjan oltava houkutteleva eli mielellään ohut ja hauska....

Pari vuotta sitten Marko Kilpi luki vapaapäivänään sanomalehteä. Siinä oli laaja artikkeli, jossa esiteltiin hautausurakoitsijaa ja tämän työtä. Kuvissa haastateltu urakoitsija esiintyi virka-asussaan, huolitellussa mustassa puvussaan asianmukainen myötäelävän vakava ilme kasvoillaan. Toisessa kuvassa asu oli vaihtunut arkisempaan ja kainalossa miehellä oli ruumisarkun kansi, jota tämä oli siirtämässä taustalla näkyvästä varastosta muualle. Nämä kuvat saivat aikaan kirjailijan päässä jotain,...

Maaliskuun lopussa tein ensimmäisen osavuosikatsauksen menossa olevasta koko vuoden lukuprojektistani#nuortenkirjatorstai, joten nyt lienee aika kurkistaa puolen vuoden virstanpylvään kuulumisia. Homman tarkemman esittelyn voi kurkatavirallisesta aloitusjutusta, mutta lyhyesti siis on kyse tästä:koko vuoden 2018 ajan julkaisen kerran viikossa blogissani jutun, jossa käsitellään uutta kotimaista nuorten- ja nuorten aikuisten (YA-) kirjallisuutta. Ehdottomasti positiivissa tunnelmissa mennään...

Tittamari Marttisen Aurinkoa, Linnea! on toinen 16-vuotiaasta Linnea Lehtosesta ja hänen Linnean laiskanlinna -neuvontapalstastaan kertova nuortenromaani eli jatkoa viime vuonna ilmestyneelle Linnean laiskanlinnalle(Karisto, 2017). Aiempaa osaa en ole lukenut, vaan eipä tuo haitannut, mukaan Linnean leppoisaan arkeen pääsi näinkin ihan kivasti. Ysiluokalla Linnea oli paikallislehdessä TET-harjoittelussa ja siellä hänet pestattiin pitämään lehden nuorille tarkoitettua kysymys ja vastaus...

Jonkinlainen lukupäähänpinttymäni on ollut, että kaikenlaiset kirjasarjat pitää aina aloittaa alusta ja lukea kiltisti järjestyksessä. Monesti tämä onkin aivan perusteltua, mutta joskus on näemmä ihan kannattavaa tehdä poikkeuksia. Minä poikkesin pinttymästäni aloittaessani rikostarkastaja Karin Adlerista kertovan Ann Rosmanin poliisidekkarisarjan kuudennesta osasta eli tuoreesta suomennoksesta Sukellus syvyyksiin. Hieman hämmentävästi sarjaa on suomennettukin, sillä tämä kuudes osa on...

Niko näytti puhelimeltaan videon, jossa Roni sanoi: ”Mä tykkään runkkaamisesta” ja hymyili iloisesti perään. Heti sen jälkeen video alkoi alusta ja toistui automaattisesti loputtomiin. Yläkoulun äidinkielen ja kirjallisuuden opettajana olen ties kuinka monesti tuskaillut, ettei heikosti lukeville ja kirjallisuuteen vähintäänkin epäluuloisesti suhtautuville (poika)lukijoille oikein tahdo löytyä sopivia kirjoja, joilla houkutella heitä lukemisen pariin. Ensinnäkin kirjan pitää olla ohut, siis...

Jotkut kirjat vain pakottavat lukemaan itsensä. Panin kyllä jo viime vuoden puolella merkille Eva Frantzin dekkarin Sininen huvila , mutta en siihen sen tarkemmin perehtynyt eikä pinnallinen havaintoni vielä riittänyt pistämään kirjaa edes mahdollisesti joskus luettavien listalle. Sitten sain kutsun Atenan ja S & S -kustantamon yhteiseen pressitilaisuuteen, jossa esiteltiin tulevan syksyn kirjoja. Eva Frantz oli yksi tilaisuudessa haastateltu tekijä. Hän kertoili paitsi tulossa olevasta...

Stephen King on tekijä, joka ei tosiaankaan esittelyjä kaipaa. Vuosikymmenten mittaan olen minäkin osan Kingin yltäkylläisen runsaasta tuotannosta lukenut, aikoinaan jopa sellaisen rautaisannoksen putkeen, että seurasi melkoinen tauko. Vähitellen olen palaillut mestarin tuoreemman tuotannon äärelle. Viimeisimmät lukemani tai oikeammin kuuntelemani kolme romaania muodostavat Bill Hodges -trilogian, joka sopii mitä parhaimmin dekkariviikon ohjelmaan. Bill Hodges-trilogian osat ovat Mersumies...

Suomessa kirjoitetaan ja julkaistaan todella korkeatasoista spekulatiivista fiktiota eli spefiä. Lajityypin mestareihin lukeutuu monien muiden ohella monipuolinen ja tuottelias kirjailija J. S. Meresmaa, jonka tuotantoon ja uraan voi tutustua kirjailijan omilla verkkosivuilla. Tartuin Meresmaan Ursiini-trilogian aloitusosaan Naakkamestarihuomattuani, että sarjan kakkososa Hämäränsäteeton tulossa mukaan #nuortenkirjatorstai-sarjaani. Hyvä oli, että tartuin, koska Ursiini-sarja on erittäin...

Viikonlopun Helsingin Sanomissa toimittaja-kriitikko Taika Dahlbom mätkii Markus Falkin toimintatrilleriä Profeetan soturit oikein olan takaa: ”Islamilaisen kulttuurin ja historian käsittelyyn teos ei kaadukaan, vaan platkuihin henkilöhahmoihin, pökkelöisiin juoniin ja epäuskottaviin kohtauksiin.” Kustantaja Otava luonnehtii samaista teosta omilla verkkosivuillaan ’kiivastahtiseksi trilleriksi’, jossa alkaa ’päätähuimaava kissa ja hiiri -leikki’. Mainospuhe on tietysti aina mainospuhetta, ja...

”Kuka voi vastustaa Ruth Gallowayta?” Leena Lumikyselee kolmannen Elly GriffithsinRuth Galloway -dekkarin Jyrkänteen reunalla kannessa. No, en minä ainakaan. Olen kovasti mieltynyt hieman eksentriseen mutta ei liian omituiseen Ruthiin ja hänen omintakeiseen lähipiiriinsä. Norfolkin karut maisemat ja peribrittiläinen meno eivät nekään ole ainakaan dekkarisarjan miinuspuolia. Sarja etenee suomalaisittain mukavaa vauhtia, sillä sen suomennoksia ilmestyy tällä hetkellä kaksi vuodessa. Sarjassa on...