Kirjablogi.
Kategoriat: kirjat, lukeminen, dekkarit
Suosituimmat: 202
Kuumimmat: 279
Uusimmat: 305

Monet kirjailijat ovat ainakin parin viime vuoden aikana avautuneet eri foorumeilla tyytymättömyydestään kustantamojen ponnisteluihin kirjojensa markkinoinnissa. Kirjamyynti on ollut useita vuosia laskusuunnassa, ja ala on murroksessa monella tavalla. Tästä näkökulmasta asiaa kosketeltiin myös parin viikon takaisilla Turun kirjamessuilla. Osuuskuntamuotoiset kustantamot, kuten CrimeTime ja Osuuskummalienevät ainakin osin kirjailijoiden vastaveto tähän ongelmalliseksi koettuun ilmiöön. Turun...

Raapale(engl. drabble) on tasan sadan sanan pituinen novelli, joka on lyhyydestään huolimatta selkeä kokonaisuus, jossa on alku ja loppu. Varsinaisen tekstin lisäksi kirjoittaja saa käyttää korkeintaan viittätoista sanaa otsikkoon ja mahdollisiin väliotsikoihin. (Wikipedia.) Raapaleen yllä oleva määritelmä on ollut minulle tuttu jo jonkin aikaa, mutta varsinaisesti voin sanoa lukeneeni raapaleita nyt luettuaniAnni Nupposenhykerryttävän raapalekokoelmanHirviöasiakaspalvelu. Kokoelma ei ole...

Toukokuisessa illassa mies pakenee takaa-ajajaansa henkensä edestä Sipoon Talman kallioilla. Vanhan kaivoskuilun reuna pettää, ja mies putoaa jääkylmään veteen. Perässä putoaa kivenmurikka, joka vie tajun. Tointuminen ei paranna tilannetta, vaan mies huomaa tuijottavansa tappajaansa kasvoista kasvoihin. Pari päivää myöhemmin kaksi koulupoikaa onkii yhdestä kaivoslammesta kyynärvarren, jonka ranteessa kimaltelee komea Rolex. Olen muutaman aiemman Christian Rönnbackan Antti Hautalehto -dekkarin...

Ihastuin keväällä brittidekkaristi Elly Griffithsin forensisen arkeologian tohtori Ruth Gallowaysta kertovan sarjan aloitusosaan Risteyskohdat. Tammi aloitti tämän kotimaassaan jo yhdeksänosaiseksi venähtäneen sarjan onneksi alusta, ja suomennostahti on kiivas. Toinen osa on siis ilmestynyt tänä syksynä ja kolmas suomennos tupsahtanee painosta ensi keväänä. Suomentajaksi on valittu arkeologi Anna Lönnroth. Sarjan markkinointia vauhditettiin aiemmin syksyllä myös kirjailijavierailulla....

Oululaisen Jarno Mällisen kolmas romaani Kotirintamaoli minulle ensikosketus hänen tuotantoonsa. Tiiviin teoksen tarina ajoittuu jatkosodan alkuun ja sijoittuu jonnekin epämääräiseen pohjoiseen Suomeen, jäkälä- ja koskivyöhykkeelle. Sodan pauhut kantautuvat tupaan etäisenä jylynä, mutta muuten varsinaisia sotatapahtumia ei kuvata. Kymmenen ikävuoden korvilla oleva Joonas muuttaa kuulaana alkukesänä äidin kuoleman jälkeen isän kanssa pohjoiseen, ilmeisesti isän kotiseuduille. Äiti oli riutunut...

”Särmikäs romaani salaisuuksista ja niiden paljastumisesta.” Näin luvataan Niina Hakalahden Lumilinnan takakannessa, ja on sanottava, että kerrankin saa, mitä luvataan. Juuri salaisuuksista ja paljastumisesta tai ainakin sen uhasta Lumilinnassa on kyse. Sami Sumijoki on 27-vuotias helsinkiläisen mainostoimisto Mementomorin huippu-copy, joka kirjoittaa mainostekstit yhtä velhomaisesti suomeksi ja englanniksi (ruotsikin taipuisi, mutta sille ei taida olla kysyntää mainosmaailmassa). Työ on...

Toisen messupäivän aamuna olin ajoissa liikkeellä ja suunnistin heti ensimmäiseksi B-hallin takaosassa sijaitsevalle lasten alueelle. Halusin napata muutaman kuvan paikasta ennen kuin sinne saapuisi asiakkaita (silloin on hankala saada julkaisukelpoista kuvaa, muutenhan asiakkaat ovat vain positiivinen juttu). Messuorganisaation huipulta paikalla hääräilivät Salla Simukka ja Siri Kolu. Kuulemma perjantai oli lasten alueen osalta sujunut hienosti, koska paikalla oli ollut kokonaisia...

Turun 26. kirjamessut pyörähtivät tänään käyntiin. Minulla oli ilo kierrellä messuilla yhtenä messujen somelähettiläänä. Monenlaista näin ja kuulin. Jaan nyt parhaita paloja päivästä teille kuvakoosteen muodossa. Messuilla ei tänä vuonna ole teemamaata eikä -maakuntaa, koska vietetään Suomen satavuotisjuhlavuotta. Sen tilalla ovat uudet ääniteemat, eli sisältöjä on ryhmitelty erilaisten ääniksi kutsuttujen aihealueitten mukaan. Minä koetin seurailla päivän mittaan ainakin nuorten ääntä, koska...

Kolme vuotta sitten Helsingin kirjamessuilla Suomen dekkariseuran puheenjohtaja Leena Korsumäkitiedusteli, olisinko mahdollisesti käytettävissä seuraavaa Vuoden johtolanka -palkintoraatia nimettäessä. Vaikka Leena varoittelikin, että luettavaa olisi luvassa paljon ja että kakku olisi kaksivuotinen eikä ehdokaskirjoista passaisi etukäteen hiiskua mitään (eikä ainakaan kirjoittaa niistä blogiin!), olin kyllä otettu. Suostuin lähes empimättä. Hieno kunniatehtävä! Hieno kunniatehtävä se olikin, ja...

Olen edellisen Marja-Sisko Aallon dekkarin Tappavaa lunta yhteydessä pohtinut, että kirjoittaja on hieman heikoilla hakiessaan motiiveja nykyhetken huumerinkiläisten toimiin Lapin sodan aikaisista veriteoista. Aallolta ei tosiaan puutu rohkeutta, sillä uudessa Ikonissa vedetään motiiveja 1650-luvun tapahtumista saakka! Venäjän ja Ruotsin metsäisillä rajamailla Savossa tavalliset ihmiset joutuvat uskonnon vahvasti sävyttämän politiikan pelinappuloiksi ja maksumiehiksi. Vuoroin ryöstöretkellä...

Hiraeth. Se tarkoittaa melkein samaa kuin nostalgia mutta ei aivan. --- Kaipuuta paikkoihin joita ei ole koskaan ollutkaan. Paikkoihin joista on vain uneksinut. Kjell Westön uuden romaanin ilmestyminen on jo pitkään ollut odotettu tapaus suomalaisessa kirjamaailmassa. Rikinkeltainen taivas pääsi heti ilmestyttyään Mitä Suomi lukee -listalleperäti kaksinkertaisesti, sillä sen suomenkielinen versio oli elokuun 2017 myydyin kotimainen kaunokirja ja ruotsinkielinen Den svavelgula himlen on...

Vuoden 1987 kesällä helsinkiläisellä rippileirillä poika ja tyttö rakastuvat. Vahinko vain, että moni muukin poika leirillä menettää sydämensä samalle tytölle, vaikkei sitä paljastakaan. Mutta kenen rinnassa polttaa mustasukkaisuuden musta tuli niin raivoisana, että hän tilaisuuden tullen hukuttaa Lassi Aarrevaaran kesäyössä Vuosaaren rantaveteen konfirmaation kynnyksellä? Poliisilla ei ole kuulusteluistaan huolimatta epäiltyä, eikä edes vedenpitävää näyttöä väkivallasta. Mutta joku on...

Tuoreimmassa Parnassossa (4/2017) kirjailija Jari Järvelä avautuu perusteellisesti otsikkonaan Miten minusta tuli trilleristi? ja paljastaa, että oli jo lyömässä tosissaan pensselit santaan, kun CrimeTime-osuuskuntakustantamosta otettiin yhteyttä ja pyydettiin kokeilemaan dekkarin kirjoittamista. Loppu onkin suomalaista dekkarihistoriaa, sillä jo puhelun aikana kirjailijan mieli alkoi punoa juonta sittemmin ilmestyneeseen esikoisdekkariin Tyttö ja pommi. Samainen teos palkittiin Vuoden...

Tarkkasilmäisimmät blogini seuraajat ovat ehkä huomanneetkin, että olen saanut ilon ja kunnian olla mukana valitsemassa tänä vuonna ensimmäistä kertaa jaettavan Botnia-kirjallisuuspalkinnon ehdokkaita sekä samalla lopullista voittajaa (tai voittajia, säännöt kun sallivat myös palkinnon jakamista kahdelle teokselle). Ehdokkaat julkistettiin lauantaina 23.9.2017 Oulussa. Alle lainaan Oulun kirjailijaseuran tiedotteen aiheesta. Tiedotteen lopussa on linkkejä lisätiedon äärelle. Onnea...

’Tuttua ja turvallista’, olen todennut edellisestä Pirkko Arhipan Varpu Ahava -dekkarista Kulki kuolema puistotietä. Saman voi huoleti toistaa uusimman eli Ruusu – pallo – avain -romaanin luonnehdinnassa. Muutenkin voin huoleti lainata itseäni: ”Turkulainen komisario hapuilee edelleen miessuhteissaan ja viettää leppoisaa virkanaisen elämää. Turun poliisia ei Arhipan kirjoissa kiire ahdista eikä resurssipula uhkaa. Muutenkaan Arhippa ei pahemmin panosta poliisityön realistisuuteen....