Kirjablogi.
Kategoriat: kirjat, lukeminen, dekkarit
Suosituimmat: 96
Kuumimmat: 309
Uusimmat: 389

Luin pari päivää sitten loppuun Arttu Tuomisen Labyrintti-dekkarisarjan päätösosan Leipuri. Kirjan kannet suljettuani mieleni oli melkoisessa myllerryksessä ja on sitä hieman edelleen. Leipuri on todella koukuttava ja jännittävä, pelottava ja ahdistava, jopa karmea kirja. Se on kiistatta yksi parhaista lukemistani dekkareista! Koetin haarukoida, miten sitä ja oikeastaan koko sarjaa luonnehtisin. Tuntuu jollain tavoin vähättelyltä luokitella sarja dekkariksi tai poliisidekkariksi, vaikka...

Ehdoton puutteeni lukijana ja lukuharrastajana on, etten kovinkaan usein tule tarttuneeksi runoihin. Minulla ei ole mitään runoutta vastaan, päinvastoin, mutta jostain syystä valitsen pääsääntöisesti proosan, jos valita voi. Siksi olikin mainiota, että #nuortenkirjatorstai-sarjaani osui edes yksi runokokoelma. * Kaisa Happosen ja Karri ’Paleface’ Miettisenyhteisteos Revi se on monella tavalla inspiroiva runokokoelma. Jälleen harmittaa, että en ainakaan ihan lähiaikoina pääse kokeilemaan, miten...

Käärmeen kirous on neljäs Elly Grifftihsin arkeologi Ruth Gallowaysta kertova dekkari, joten ei ole ihme, että Ruthista tuntuu tulleen kuin vanha ystävä. Hänen kuulumisiaan on mukava päivittää puolen vuoden välein ja siinä sivussa muutama arvoituksellinen murhakin ratkeaa kuin ohimennen. Murhatarinat ovat kirjoissa itsenäisiä, eivätkä henkilöiden yksityiselämään liittyvät käänteet ole mahdottomia ymmärtää, vaikkei kaikkia sarjan osia olisi järjestyksessä lukenutkaan. Mukaan voi siis aivan...

Elena Favillin ja Francesca Cavallon Iltasatuja kapinallisille tytöille (Good Night Stories for Rebel Girls) oli viime vuonna Suomessa ihan kohtalainen menestys ja maailmalla vielä suurempi ilmiö. Teokseen on jo tehty jatko-osakin, joka ilmestyy myös suomeksi tänä syksynä. Kirjassa kerrotaan iltasatumuodossa sadan itsenäisen, rohkean ja päättäväisen naisen tarinat värikkäin kuvin höystettynä. Ideana on rohkaista nykyajan pieniä tyttöjä unelmiensa saavuttamisessa. Suomalaiset kustantamot ovat...

Moninkertaisesti palkittu kirjailija Helena Waris on kirjoittanut (tai ainakin julkaissut) pääasiassa fantasiaromaaneja, joista olen harmillisesti lukenut vastaVuoren. Pohjankontu-trilogia on jo pitkään odotellut hyllyssäni sopivaa lukurakoa. Vuonna 2015 ilmestynyt ja yhdessä Janne Nykäsen kanssa kirjoitettu Entropia on ymmärtääkseni Wariksen ensimmäinen dystopiaksi luokiteltava teos. Samalla dystopialinjalla Waris on jatkanut teoksissaan Linnunsitoja(2017) ja sen uunituoreessa jatko-osassa...

Salaisessa veljeskunnassa (Arkeomysteeri 5) heitetään hyvästit Nemo Rossin sankareille eli Roomassa asuville suomalaisnuorille Silvalle, Kaiukselle ja Leolle. Ystävykset (Silva ja Kaius ovat kaksoset) ovat aikuisuuden kynnyksellä ja epävarman tulevaisuuden edessä. Viimeistä lukiovuottaan käyvä Leo pohtii, lähteekö koulun päätyttyä perheen mukana Suomeen vai jääkö Italiaan. Kummassakin tulevaisuus on yhtä totaalisesti hämärän peitossa. Myös Kauis miettii ammatinvalintaansa. Aiemmat suunnitelmat...

Vain muutaman kymmenen metrin päässä heitä lähestyi valtava pikimusta hevonen. Se laukkasi ihan omin päin, lujaa mutta kankeasti, kuin sillä olisi ollut reumatismi. Kaviot jytisivät kiveykseen ja iskivät siitä kipinää. Silmistä hehkui sininen valo, joka tunkeutui sumun läpi ja heitti Samulin ja Heikin varjon kulmatalon seinälle. ̶ Aaaahhh! Heikki huomasi huutavansa. Samulikin huusi. He pakenivat päistikkaa paikalta ja kurvasivat seuraavasta kulmasta kohti kotia. Helsinkiä pitää kauhun...

Avain-kustantamo julkaisi parahiksi elokuussa koulujen alkuun kolme uutta kotimaista selkonuortenkirjaa. Sanat ovat loppua, kun yritän kertoa, kuinka hieno juttu tämä mielestäni on. Hyville selkokirjoille on todella tilausta ja erityisen toivottuja ovat hyvät nuorten- ja nuorten aikuisten kirjat, joilla houkutellaan nuoria kirjallisuuden pariin. Selkokirja auttaa monenlaisia lukijoita, sellaisia, joilla on luki- tai hahmotusvaikeuksia, keskittymisen ongelmia tai vaikka vain vielä vajavainen...

Nainen kulkee yksinäisellä, metsittyneellä kuntopolulla napit korvissaan ja itkee vuolaasti. Nainen on tyytyväinen, että polulla ei ole vastaantulijoita. Voisi olla kiusallista kohdata naapureita ja selittää, miksi itkee yksin metsässä. Mitä on meneillään? Ei sen kummempaa kuin että kuuntelin Matti Laineen dekkarin Tappajan vaisto viimeisiä käänteitä lenkkipolullani ja pillahdin itkuun kuunnellessani, mitä yhdelle tutuista henkilöistä tapahtui. Miten tämä on selitettävissä? Tapahtuneeseen on...

En seuraa juurikaan urheilua, vielä vähemmän moottoriurheilua ja F1-sarjaa. En myöskään lue aktiivisti iltapäivälehtiä tai muuta keltaiseen lehdistöön viittaavaa, eli en ole kovinkaan hyvin kartalla ns. julkkisten yksityiselämien käänteistä. Mutta koska kuitenkin elän ihan tavallista suomalaista arkea perheen ja työn parissa, omistan television ja nettiyhteyden, en voinut olla huomaamatta, että suomalaisesta formulatähdestä Kimi Räikkösestä oli ilmestymässä kirja. Mielenkiintoista asiassa oli,...

Pari viikkoa sitten esittelin Salla Simukan kääntönovellikokoelman Sytytä valot! Sammuta valot!ja totesin, että se on muun hyvän ohella vastaus lukuisien äidinkielen opettajien rukouksiin. Täsmälleen samaa voi sanoa Päivi Haanpään ja Marika Riikosen toimittamasta nuortennovelliantologiasta Tusina. Toimittajat kertovat esipuheessaan, että idea kirjasta syntyi, kun he ääneen tuskailivat tällaisen novelliantologian puuttumista. Piti tehdä itse. Tuumasta toimeen! Ihan mahtavaa, että tuuma sattui...

Jasu Rinneojanuutuusdekkari Paha silmä on jo Komisario Kylmäkorpi -sarjan viides osa. Olen lukenut sarjaa sieltä täältä, eli nyt tämän uusimman ja joitakin vuosia sitten kolmososan Tuhlaajapojan meno-paluu -dekkarin. Silloin olen harmitellut, etten ollut aiempia osia lukenut, koska poliisin tutkintaryhmän jäsenten yksityiselämän kuvaukset jäivät jotakuinkin irrallisiksi. Samassa tilanteessa olin jälleen, sillä sarjan neljännessä osassa Kiristysruiske on selvästikin tapahtunut yhtä ja...

Loputtomiin jatkuva taivas kääri meidät vaippaansa ja pudotteli tähdet syliimme. Katsoin taivasta halkovia tähdenlentoja ja olin varma, että minä ja Rama toivoimme samaa. Rakkautta mieheltä, joka oli särkenyt meidän molempien sydämen. Väillä on hyvä mennä lukijana omien lukurajojensa ylitse ihan rohkeasti. Voi nimittäin löytää jotain mielenkiintoista ja erilaista ja ihan oikeasti avartaa maailmaansa. Blogiani edes jonkin verran seurailevat tietävät, että en ole kovin innokas...

Ennen kuin ryhdyin kirjoittamaan tätä juttua, vilkaisin muistin virkistykseksi, mitä olinkaan kirjoittanut edellisestä lukemastani Siiri Enorannan teoksesta eli Nokkosvallankumouksesta. Jutun lopussa sanon näemmä näin: ”Jälleen ihmetellen totesin kirjan loppuun päästyäni, että kirjailijan mielikuvitus on käsittämätön ihme! Voi vain kiitollisena nauttia kirjailijan uurastuksen tuloksesta, sillä vaivaa tämänkin teoksen eteen on nähty rutosti.” Laittamattomasti sanottu, ja aivan saman voin...

Aino on seitsemäntoistavuotias lukiolaistyttö. Hän haaveilee salaa menevänsä ylioppilaskirjoitusten jälkeen yliopistoon opiskelemaan opettajaksi. Tämä haave on kuitenkin liian rohkea lausuttavaksi ääneen. Äiti ja erityisesti isä ovat päättäneet, että Aino menee mahdollisimman pian naimisiin Armon kanssa. Häät olisi hyvä pitää ennen ylioppilaskirjoituksia, lukulomalla. Silloin mahdollinen raskaus ei vielä haittaisi kirjoittamista, jos Aino nyt välttämättä haluaisi kirjoittaa ylioppilaaksi....