Arja P., aikuinen virkanainen, heavylady ja kukkahattutäti kirjoittaa elämästään ja ajatuksistaan. Elämää eletään hitaasti kiiruhtaen, kiitoksella, armosta, huulet punattuina, rokkijalka vipattaen – ja yleensä keskellä kaaosta.
Kategoriat: lifestyle, elämä, hyvinvointi
Suosituimmat: 13
Kuumimmat: 379
Uusimmat: 579

Pian olemme jo uuden vuoden 2020 alussa ja entinen jää taakse. Alkaa aivan uusi vuosi ja vuosikymmen. Me vietämme vuodenvaihdetta jo perinteisesti isännän kanssa kotona. Seuranamme on tyttären Micu-kisuli, joka jäi tänne evakkoon joulun jälkeen tyttären lähdettyä kotiinsa Turkuun. Minun lomani ovat jatkuneet välipäivien yli, mutta tyttärellä työt kutsuivat ja ajattelimme, että kun tytär kuitenkin juhlii tänään ystäviensä kanssa, on Micun parempi olla täällä rauhassa Turun...

On jouluaatto ja kaikki on jo valmiina vieraiden tulla. Aamupäivän puuhailun jälkeen katselin ja kuuntelin Turun joulurauhan julistusta teeveestä. Vaikka Turun suurtorille ei meiltä kovin pitkä matka ole, en saanut raahattua sinne itseäni tänäkään vuonna. Joulunalusaika on ollut kiireinen ja stressaava niin töissä kuin omassakin elämässä. Kotia on koristeltu maltillisesti ja niin kuin meillä tapana on, viimetipassa. Kuusi on tosin tönöttänyt parvekkeella jo hyvän aikaa, sillä sen...

Minun Suomeni on sinitaivas, järvet, metsät ja siniristilippu. Saan elää itsenäisessä maassa, jossa minulla on vapaus sanaan, mielipiteeseen ja uskontoon. Minun Suomessani on ollut hyvä ja turvallista kasvaa, opiskella, kasvattaa lapsia ja vanheta. Minun isänmaani ja minun kotimaani on ollut minulle hyvä. Minun Suomessani veljeä ei jätetä.Ei jätetty aikoinaan - ja haluan uskoa, ettei jätetä tänäkään päivänä.Ei sitä naapurissa asuvaa - eikä sitä, joka tänne kauempaa on tullut turvaa...

On pyhäinpäivän ilta. Moni juhlii tänään halloweenia, mutta meillä ei sitä juhlita. Halloweenia ei minun nuoruudessani tunnettu kuin amerikkalaisista elokuvista karkki ja keppos -lapsineen enkä ole sille myöhempinäkään vuosina lämmennyt. Lapsemme ovat tahoillaan toki saaneet sitä juhlia ja juhlivat ystävineen tänäkin iltana, mutta meillä kotona vietetään pyhäinpäivää. Ja niin vietetään monessa muussakin suomalaiskodissa, sillä tänään ovat hautausmaat yhtenä kynttilän liekkien merenä...

Tovi jos toinenkin on jo ehtinyt vierähtää edellisestä postauksestani ja päätin vihdoin piipahtaa taas tänne blogin puolelle ja kertoa hieman kuulumisiani. Älkää pelästykö - en aio tänne monen kuukauden tekemisiäni luetella vaan ajattelin kertoa kuulumiset jo ajat sittenKeyword: Love -blogin Jonnalta poimimani haasteen muodossa. Tässä haasteessa on tarkoitus jakaa niitä oikeita aitoja kuulumisia. En tosin tiedä, kiinnostavatko ne ketään teistä, mutta kirjoitanpa kuitenkin. Että edes itse...

Heinäkuu on jo pitkällä ja olemme isännän kanssa lomailleen jo 2,5 viikkoa. Loma alkoi niin kuin se useimpina kesinä on tavannut tehdä matkalla Pohjois-Karjalaan äitini mökille, jonne äitini ja veljeni jo Peppi-koiran kanssa olivat hieman aiemmin matkanneet. Matka sujui taas muutaman pysähdyksen taktiikalla, ilman mutkia tai poikkeamia suoraan matkanpäähän. Emme katselleet nähtävyyksiä, poikkesimme vain välillä kahveille ja syömässä - oli kiire päästä perille. Mökistämme Juuan Timovaarassa...

On juhannusaaton aamu ja olen jo tovin ollut hereillä. Minähän en yleensä ole se meidän perheen varhaisin mato vaan isäntä saa vapaapäivisin rauhassa kahvit keitellä aamuisin ennen kuin minä suostun silmäni avaamaan. Vaan tänään on toisin - kahvi tuoksuu jo tuossa vierelläni ja alakerrasta kuuluu isännän tasainen kuorsaus. Maailmankirjat taitavat olla vallan sekaisin;) On tähän aikaiseen heräämiseen ihan syynsäkin - nimittäin eilinen laiskuus kostautui. Olemme lähdössä juhannuksen viettoon...

Tänään olen ajattellut omaa äitiäni, joka on sitkein ja sisukkain nainen, jonka tunnen. Hän on kokenut lapsena sodan kauhut, tehnyt työtä oman osansa, kasvattanut lapsensa, sairastanut yhden ihmisen tarpeiksi ihan tarpeeksi, saattanut hautaan yhden lapsistaan, kaksi miestään ja vanhempansa. Hän on nainen, joka on aina auttanut, tukenut, rohkaissut, rakastanut ja vieläkin repisi vaikka paitansa päältään, jos hänen lapsensa tai lapsenlapsensa apua tarvitsisivat. Hän on äitini - ja hän on minulle...

Ekopaasto on jo loppusuoralla ja viimeiset päivät meneillään. Seitsemän viikon koitos on jo miltei ohi ja on aika tehdä tilinpäätöstä. Miten sujui tämän vuoden paastoni? Pidinkö paastolupaukseni? Oliko vaikeaa? Ja opinko mitään - jääkö jotain itämään ja elämään? Minullehan tämä taival oli jo kahdeksas - olen Ekopaastoa jollain muotoa viettänyt jo sen ensimmäisestä vuodesta 2012 lähtien. Alkuaikojen lupaukseni liittyivät enemmän perinteisen paaston viettoon ja kokeilin, pystynkö kieltäytymään...

Tämän vuodenEkopaastoalkaa tämän viikon keskiviikkona, 6.3. ja kestää 7 viikkoa päättyen 20.4. pääsiäiseksi. Ensimmäinen Ekopaasto järjestettiin jo vuonna 2012 ja siitä lähtien olen siihen omalla tavallani osallistunut. Ensimmäisen kerran tästä paastosta kerroin täällä blogissanivuonna 2014ja sen jälkeen olen joka vuosi siitä kirjoittanut. Vaikka painopisteet paastossa ovat vuosittain hieman vaihdelleet, on Ekopaaston tarkoitus aina ollut haastaa ja innostaa ihmiset osallistumaan...

Tänään on vietetty ystävänpäivää ja ajattelin, että nyt on hyvä hetki palata blogin ja blogiystävien pariin koko alkuvuoden kestäneen blogihiljaisuuden jälkeen. Hitaan bloggaajan manifestia noudattaen olen bloggaamisen sijaan keskittynyt ihan vain elämiseen. Jättänyt aikaa hiljaisuudelle, lukemiselle ja olemiselle. Ja tottakai ystäville. Elämä kun on tässä ja nyt - ja niin ovat ne ihmisetkin, jotka lähellämme elävät. Huomisesta emme tiedä. Some -maailma on niin täynnä kaikkea kiinnostavaa, että...

Vuotta 2018 on jäljellä enää hetki ja pian olemme jo uuden vuoden alussa. Me vietämme vuodenvaihdetta jo perinteisesti ja tylsästi isännän kanssa kotona. Tytär toi päivällä Turusta Micu-kisulin meille turvaan kaupungin rakettipaukkeelta, sillä itse hän suunnisti ystäviensä luo juhlimaan. Räiskyväthän ne raketit täällä Kaarinassakin ja ovat jo hyvän tovin paukkuneet, mutta Miculla on täällä ainakin seuraa. Meidän juhlaillallisemme koostuu nakeista ja perunasalaatista - ja ehkä vähän muustakin:...

Moni meistä on jo siivonnut joulunsa laatikoiden kätköihin ja kantanut kuusensa roviolle. Meillä joulua vietetään ainakin loppiaiseen saakka - siihen itämaan tietäjien päivään, jolloin viisaat miehet vierailta mailta saapuivat tähteä seuraten kumartamaan kuningasta ja kantoivat lahjansa seimen lapselle. Meillähän joulu koristellaan kotiin vasta juuri ennen joulua - valmista on yleensä silloin, kun joulurauha Suomen Turussa julistetaan. Silloin avataan ensimmäinen suklaarasia ja maistellaan...

*Blogiyhteistyö Turun Messukeskuksen kanssa Vietin lokakuussa Osaava Nainen -messuilla yhden lauantaipäivän ja vaikka nähtävää siellä oli runsain mitoin, mielestäni yksi messujen parhaista anneista oli uusi käsityölounge, joka toi ’kässäilyn’ ilon kaikkien ulottuville. Loungessa mukana: Sandnes Garn, Rintalan Tila, Teministeriet, Flör, niinmun´design, han-mill, KotilaiturijaVillapuomi Visuals. Osaston olivat stailanneet Kotilaiturin Kati Laituri ja Villapuomi Visualsin Hanna Leino...

Suomi - sinitaivas, järvet, metsät ja siniristilippu. Suomi - vapaus, itsenäisyys. Suomi - minun maani, jossa minulla on vapaus sanaan, mielipiteeseen, uskontoon. Suomi - jonka, itsenäisyydestä on maksettu kova hinta. Suomi - kotimaa, isänmaa. suomalainen järvimaisema Pohjois-Karjalassa Suomi - jossa on ollut hyvä ja turvallista kasvaa, opiskella, kasvattaa lapsia ja vanheta. Suomi - jossa veljeä ei jätetä. Ei jätetty aikoinaan - ja haluan uskoa, ettei jätetä tänäkään päivänä. Ei sitä...