Jotain erilaista arjesta ja sen ympäriltä
Kategoriat: elämä, arki, ihmissuhteet
Suosituimmat: 157
Kuumimmat: 45
Uusimmat: 8

Minua vaivaa Tao Taon kohtalo? Jakson lopussa oleva pätkä lupasi tarinan lohikäärmeestä, kertomuksen jota ei koskaan tullut. Lapsen pettymys on kantanut näihin vuosiin saakka. Ei tuo ainoa piirretty ollut, jota seurasin. Olipa kerran elämä, Alfred J. Kwak ja Ville Vallaton saavat yhä muistojen myötä hymyn kasvoille. Puhumattakaan Kelju K. Kojootista tai Aku Ankasta, jonka seikkailua olen seurannut jopa isäni kaitafilmiltä. Tuo kokemus jäi päähäni kauniina muistona, jota onneksi on helppo pitää...

Vaikka kuinka yrittäisi elämässä, niin lopputuloksena on kasa sontaa. Eikä edes kunnollista sellaista, vaan tahmakakkaa, joka tuntuu jättävän jälkensä maan päällä kulkevaan. Välillä elontie tuntuu olevan yhtä vino, kuin baarin vessasta horjujan reitti takaisin pöytäänsä. Rahat ovat menneet, kuten myös maine. Ainoa palkinto juomastasi arjesta, on vatsassa kiertävä paha olo, hikiset kainalot ja ralliraitaiset kalsarit. Tulipa nauttia taas arkea ja reippaasti, mutta sattuuhan näitä. En minä...

Syksy on ihana, valisti opettaja meitä pienempiä. On lottovoitto syntyä Suomeen, jossa on neljä vuodenaikaa. Uskottava se oli vanhaa kansakoulunopettajaa. Emme me muutakaan voineet tehdä, kun urkuharmoni huusi poljettuna tuskasta. Viimeistään väkevä virsi sai peloteltua kakarat hiljaiseksi. Ehkä näköni on iän myötä huonontunut? En aisti väriä vaihtavissa lehdistä, kuin haittaa. Parissa viikossa puut tiputtavat maahan kauneutensa, luoden lisää pimeyttä. Lopulta alle jääneiden koiran...

-Helsinki on paska paikka. Totesi maalta tullut mies. Olisin kai ollut samaa mieltä, jollei konserttipaikan olut olisi maistunut hyvältä. Parempi sen oli myös näin tehdä, sillä joku oli päättänyt laittaa pienelle tölkille hinnaksi seitsemän euroa. Tuohon verrattuna, Helsinki todella on paska paikka. Miehen mielipide sai miettimään matkustamista. Ei meistä jokainen ole nähnyt maailmaa, eikä koe sitä kotoisaksi. Kaikki mikä on kodin ulkopuolella, saattaa oikeasti ahdistaa ja tuntua vaikean...

Tiesitkö, että asunnossasi saattaa asua teini? Harvoin kukaan oikeasti tekee havaintoja noista olennoista, jotka kalpeana haahuilevat oman huoneen ja jääkaapin väliä. Ainoa asia, josta voit havaita teinin käyneen huoneensa ulkopuolella, ovat kadonneet astiat. En tiedä, onko koskaan selvinnyt, mitä nuori tekee säilömillään ruokailuvälineillä? Hukkuisiko teinisi sontaansa, mikäli antaisit sen tapahtua? Tuossa kohtaa elämää, kun tuntuu tapahtuvan jotain päässä, joka saa kasvojen eteen...

Paikallisessa bussissa pyörivä video käski minua jumppaamaan. Kyllä tuossa on mielestäni liikaa huomion herättämistä, vaikka ohje vaati vain puristelemaan kankut rusinaksi ja nauttimaan matkasta. Miksi ihmeessä haluaisin tehdä noin? Tässä iässä ei kannata tehdä mitään, mikä saa kropan menemään ruttuun. Jo äiti aikoinaan varoitti naaman vääntelyn vaaroista. Joku päivä kasvot vielä jäävät asentoon, jonka irvistely asetti. Tuolla tavalla muutut vihdoin katkeran keski-ikäisen näköiseksi, ja se...

Kysymykseni on ehkä tyhmä, mutta kysyn sen silti. Saavatko naiset suuria tunteita musiikista? Kun mietin ihmisiä, jotka harrastavat musiikkia, ovat he lähes poikkeuksetta miehiä. Lähipiirissäni on kyllä ollut naisia soittimien parissa, mutta silloin täytyy palata vuosissa ala-asteelle saakka. Siitä porukasta löytyi aina tyttö, joka ärsyttääkseen kanssaeläjiä, pimputti koulussa pianoa tai soitti poikkihuilua. Poikia ei muuten näkynyt koulussa soittohommissa. Ajat olivat toiset, eikä isät...

Masentuneen silmät on omaa luokkaansa. Tässä muutama ajatus elämästä, joka näyttää ja tuntuu omituiselta. 1) Masennuksen tunne tekee maailmasta värittömän. En mielelläni käyttäisi tuota vertauksena, sillä harva meistä kokee värisokeutta. Joku on vain laimentanut elämäämme maalaavan maalarin väripaletin. 2) Harmaan mielen silmillä havannointi, on kuin leikkisi patterilelulla, jossa virta alkaa hyytymään. Mielihyvää hakevat rattaat kyllä pyörivät, mutta alitehoisesti. Otetaan esimerkiksi...

Kirjoitin blogini alkutaipaleella paljon parisuhteista. Oikeastaan yhdestä, sillä ei minulla niitä montaa ole ollut. Aiheen valintaa ihmettelen joka tapauksessa, sillä mitä pitkän suhteeni tylsyydestä olisi sanottavaa? Ehkä lukijoille tuo oli matka johonkin outoon? Nykyään kun ovat muodissa pikasuhteet, joten harvalla on tietoa jostain kestävästä. Jossain meemissä näinkin ilkeän kommentin asiasta, jossa kuvailtiin naisten asennetta miehiin. Töiden jälkeen iltapäivästä, ei voida istua vieraan...

Isä on haitallinen otus lapsilleen. Vuosia kuluu, mutta traumat jäävät. Niistä muistutti nyt kahdeksantoista vuotta täyttävä tyttöni. Hänen sisäiset arpensa muistavat yhä hetken, kun olin kymmenen vuotta sitten syönyt jääkaapista viimeisen lihapiirakan. Kaikkien lapsilta pöllittyjen karkkipussien jälkeen, tuo hetki oli kaikkein katkerin. En yleisesti ihmettele avioerojen määrää. Aina jostain ilmestyy isän käsi, joka vie sapuskat. Vaikka eihän tämä tasa-arvon aikoina ole enää miehen...