Laura Palm on autoleikkejä, leipomista ja tavallista perhe-elämää.
Kategoriat: perhe, rakkaus, leivonta
Suosituimmat: 159
Kuumimmat: 370
Uusimmat: 563

Meidän vauva ei olekkaan enää mikään vastasyntynyt äidin rintaan jatkuvasti riippuvainen vauva. Meidän vauva on jo kolmen kuukauden ja parit päivätkin jo päälle. Toki hän on yhä äidin rinnasta riippuvainen, mutta kun päiväunilta on herätty ja pieni pyöreä masu syöty täyteen, riittää äidin rinnalla olo ja alkaa leikkiminen. Kolmen kuukauden neuvolassa saatiin ne tylsääkin tylsemmät rokotteet, ainakin vauvan mielestä niin kovin tylsät kun kivasta neulovan tädistä kuoriutui hetkellisesti vähemmän...

Meillä on ollut nyt hiljaista. Vaan mitä desipeleihin tulee, vilkkuu mittareissa jo hätävalot kun esikoinen pitää huolen siitä, ettei koti käy liian hiljaiseksi. Se hiljaisuus onkin tapahtunut toisaalla, täällä somen puolella. Kun syyskuu vaihtui lokakuuhun, päätin sulkea somekanavat viikoksi. Ei puhelimen sovellusten turhaa selaamista, päätin keskittyä täysillä vain tähän kuluneeseen hetkeen perheen kanssa ja viikon kuluttua avatessani somen huomasin ettei se ihan oikeasti edes...

Käytiin poikien kanssa viime viikolla neuvolassa, esikoisella oli neljävuotisneuvola ja pikkuveljellä kahden kuukauden neuvola. Meillä kävi mäihä, kun isoveljen neuvola piti perua neuvolatädin sairastumisen vuoksi ja saatiinkin uusi aika pikkuveljen perään, ei siis tarvinnut juosta lähipäivinä edestakaisin neuvolassa kahden murupään kanssa vaan saatiin hoidettua koko homma yhdellä kertaa - aina sinne kolmen kuukauden neuvolaan asti. Esikoista vähän jänskätti tuleva rokote, josta hän useaan...

Siitäkin on jo pari viikkoa aikaa, kun meillä juhlittiin neljävuotiasta, mutta samana päivänä juhlittiin myös jotain toistakin, 26-vuotiasta kahden pojan äitiä. Meidän muruhan syntyi kolme päivää yli lasketun ajan, vähän ennen puolta kahdeksaa sunnuntaiaamuna, aamuna kun täytin kaksikymmentäkaksi. Voisin sanoa elämäni parhaaksi syntymäpäiväksi vaikka kivuliaasti alkoikin. Ja niin me ollaan juhlittu siitä asti syntymäpäiviä yhdessä. Vaikka aina vannonkin järjestäväni juhlia pojalle, en...

Meillä syödään hurjan paljon puuroa, aamulla ja illalla, riisipuuroa ja kaurapuuroa ja kaikkea siltä väliltä, sekä tietenkin yhtä suosikeistani - vispipuuroa. Vispipuuro saattaakin olla tällä hetkellä puuroista se ainoa, joka ei ainakaan vielä ole kelvannut tuolle meidän nelivuotiaalle. Toisin kuin isille, joka alkuun vannoi ettei pidä vispipuurosta aina siihen päivään asti kun kerran uskalsi maistaa tekemääni visparia. Ja niin hän tänä päivänä pitää siitä aamupalalla, illalla kun ei kuulemma...

*Kaupallinen yhteistyö Blå Band Me päästiin mukaan kokeilemaan Blå Bandin couscous-kasvispataa, jonka ideana olikin tuunata kyseisestä pata-aineksista oma versio. Mullahan oli ajatus valmiina jo siinä vaiheessa, kun ilmoitin olevani mukana kyseisessä haasteessa, ja se idea lähti tietysti suoraan siitä, mistä meidän perheessä tykätään. Pata-aineksista voisi tehdä mielin määrin eri variaatioita, mutta kun meillä asuu kaksi vähän nirsompaa herrasmiestä, joka rajaa heti kaikki kasvikset...

Suuret silmät, suuri sydän. Hellä ote ja herkkä mieli. Luja tahto, määrätietoinen ja auttavainen. Tiedonhaluinen, utelias ja vauhdikas poika. Ennenkaikkea rakastava. Ja niin, niin paljon muuta, kaikkea kaunista, viatonta ja täydellistä. Silkin pehmeät kädet, vaalea kihara tukka ja nauru joka sulattaa jokaisen sydämen. Vielä ripaus känkkäränkkää ja sopivasti pomotusta, näistä kaikista on meidän neljävuotias tehty, juurikin nyt, tänään nelivuotiaana. Neljä vuotta äitiyttä, neljä vuotta elämääkin...

Makkarissa seinän vieressä, aivan meidän sängyn lähellä on pinnasänky. Valkoinen pinnasänky isoveljen jäljiltä, toinen reuna aavistuksen kulunut pienen tahmatassun kiipeilyjen seurauksena. Mutta kuka sitä käyttää nyt, kuka nukkuu pinnasängyssä? Ei kukaan, ellei lasketa pehmoisia unileluja. Eihän me tätä mitenkään suunniteltu, kovin me vauvakuumeiltiin tyhjää pinnasänkyä raskausaikana kuinka se vauva pian tuhisee siellä. Vaan eihän hän ole tuhissut siellä yhtäkään yötä, ei edes puolikasta....

Kuopuksen ristiäisistä on jo reilu viikko, ja koko kulunut viikko meillä on sairasteltu vuoron perään. Esikoisen flunssa on käynyt läpi pian kaikki ristiäisvieraat, ainakin mitä äidin puolen sukuun tulee. Isi on meistä neljästä ainoa, joka on vielä säästynyt tältä ärhäkältä flunssalta. Eikä onneksi tuo pieninkään tunnu kovin kipeältä vaikka ääni onkin hiukan kulunut. Mutta flunssaa tai ei, meidän pienokainen sai mitä ihanimpia kastelahjoja. Toki osan niistä jo tiesin etukäteen, mutta tuli...

Meidän kuopus sen kun kasvaa ja niin me päästiin viime sunnuntaina viettämään ristiäisiä kaikkien lähimmäisten voimin. Pappi me varattiin jo ennen murun syntymää (tai isi varasi), jotta saatiin toinen kummeistakin paikalle, hän kun asuu niinkin lähellä kuin Uudessa-Seelannissa, mutta ei se matka rakkautta vähennä. Niin me saatiin molemmat kummit paikalle ja sama pappi joka hoiti meidän vihkimisen ja esikoisen kasteen. Ristiäiset me järjestettiin meillä kotona, aivan kuten viimeksikin. Imuri...

Käytiin lomalla isomummin luona ja isomummi kysyi onko tullut leivottua, kai se anoppi on kertonut innostuksestani leipomuksiin. Vaikka kuluneen kuukauden aikana on leipominen jäänyt suht vähiin, tosin syy siihen löytyy hyvinkin läheltä, tuosta aivan vierestä reilun neljän kilon paketista. Niin on tullut kuluneet viikot pyhitettyä täysin vauvalle, tutustuen tuohon uuteen ihmeeseen. Mutta kyllä sitä silti tuli vähän väliä kysyttyä isimieheltä että mitä sitä vois leipoa, kun jauhopeukaloa...

Kerrankin voi sanoa olleen oikea kesä ja voi hyvillä mielin alkaa valmistautua syksyyn. Syksy tuokin tullessaan synttäreitä ja tietysti ensi viikon ristiäiset, toki jos ensi viikkoa voi vielä syksyksi edes kutsua. Mutta isin kesäloma alkaa olemaan lopussa ja sen puolesta voi ajatella syksyn pian alkavan, ja eikös se pian alkava syyskuu lasketa jo syksyyn. Mutta takaisin kesään, takaisin kuluneeseen kesälomaan, jolle me joudutaan haikein mielin sanomaan hyvästit jälleen vuodeksi eteenpäin....

Miten me ollaan jo tässä, kuukauden päässä siitä, kun meidän pienempi pienokainen sukelsi ensimmäistä kertaa syliini sinisen paidan alle vauvan vastasyntynyt iho omaani vasten. Mutta niin me vaan ollaan, me ollaan sylitelty tuota pientä jo kuukauden päivät, me ollaan pussailtu tuota pientä jo kuukauden päivät. Mutta me ollaan rakastettu tuota pientä jo marraskuusta lähtien, ajatella. Raskaana ollessa ei kuukausi kulunut tätä vauhtia, ei millään. Toki loppusuoralla aika kului nopeampaa kuin...

Me ollaan vietetty yhteistä aikaa aamusta iltaan koko perheen voimin jo muutaman viikon, kun iskä on ollut kesälomalla. Vaan viikonloppuna koitti aika, kun me jäätiin vauvan kanssa kaksin ja isommat pojat lähti mökkeilemään. Kaksi yötä ne muruset viihtyi mummin ja vaarin seurassa Merikarvialla ja niin me viihdyttiin pienemmän murusen kanssa se aika kaksistaan kotona. Miten meillä sitten meni, millaista on olla yksin vauvan kanssa, vaikka vaan kaksi päivää, yhteen sanaan koottuna ihanaa. En...

Tykkäätkö sä vauvasta? Pieni pää nyökkää ja sanoo niin paljon. Monta sarjallista pusuja vielä pienempään jalkapohjaan. Kyllä tuore isoveli tykkää ihan tosissaan. Uuden pikkuveljen lisäksi meiltä löytyy myös uusi isoveli, isoveli joka on oikein ylpeä uudesta roolistaan. Heti ensi näkemisellään huomasi, miten isompi muru oli haltioissaan pikkuveljestä. Toki jänskätti ja vähän ujostutti, mutta hyvin pian jo siliteltiin ja tultiin sairaalaan aina hirmu kiireellä juoksujalkaa. Isoveli on hyvin...