Laura Palm on autoleikkejä, leipomista ja tavallista perhe-elämää.
Kategoriat: perhe, rakkaus, leivonta
Suosituimmat: 152
Kuumimmat: 326
Uusimmat: 491

Meillä on salaisuus.Sen tietää vain muutama, mutta pian jo useampikin. Se on hyvin pieni, mutta silti niin äärettömän rakas.Se on rakkaudella unelmoitu ja rakkaudella saatu.Se saa koko perheen sydämet sulamaan ja silmät onnen kyyneliin.Sillä on pienen pieni nenän pää ja vauhdikkaat liikkeet.Se on vain luumun kokoinen, mutta kasvaa päivittäin.Se on äidin ja isin toinen unelmien täyttymys ja tekee meidän pojasta ylpeän isoveljen.Sehän se on, pienen pieni vauva, joka asustaa äidin masussa tehden...

Miten kävikään meidän herkuttoman tammikuun? Ihan niin kuin viime vuonnakin, vaikka tällä kertaa selvittiin viikko pidempään kunnes se ylitsepääsemätön herkkuhimo iski ja vei voiton. Se oli viime viikon keskiviikko kun se iski, aivan mahdoton himo leipoa jotain. Kellokin näytti puolta seitsemää ja isännän tilaus oli pullaa. No pullaa ei leivottu enää siihen aikaan, eikä kyllä mitään muutakaan. Mutta toisena päivänä kyllä. Perjantaihin asti selvittiin ilman herkkuja kunnes leivoin pullataikinan...

Meillä on eletty sitä normaalia perhe-elämää. Päivät vilisee ohitse leikkien, välillä aavistuksen kiukutellen mutta enimmäkseen hymyillen. Me nauretaan pienen miehen pienille hassuille jutuille. Me hymyillään pienen miehen isoille ihanille jutuille. Ja me aavistuksen hermostutaan pienen miehen tyhmistä jutuista, mutta aavistuksen vaan. Lapsen silmin maailma näyttää niin erilaiselta. Sitä muistaa oman lapsuuden kotinsa ja kotikatunsa ja sen, kuinka pitkä tuo katu olikaan. Vaan ei se ole...

Siitäkin on jo melkein viikko, kun taivas paukahteli kirkkaissa väreissä vuoden vaihtuessa uuteen ja samalla meidän isännän vanhetessa jälleen vuodella. Vaan nyt ei juhlittu pyöreitä, ainoastaan yhtä ylimääräistä ykköstä kolmosen vieressä ihan vain perheen ja pikkumurun kummisedän kesken kotosalla. Päivänsakari ei halunnut mitään ihmeellistä, niinpä vaihtoehtoina oli ravintola tai jotain aavistuksen parempaa ruokaa kotona - ja niin se isäntä valitsi ihan vaan kotiruoan. Niinpä meidän...

Kirjoitin vuosi sitten5 toivetta vuodelle 2017ja nyt on aika tehdä uudet toiveet uudelle vuodelle. Vaan ensin kurkistus viime vuoden toiveisiin. Ensimmäisenä toivoin yllätys yllätys meille toista lasta, toista niin toivottua ja rakasta - vaan se toiveeni siirtyköön uuteen vuoteen. Toisena toiveenani oli stressittömämpi vuosi, vaan en kyllä onnistunut siinäkään, päinvastoin saatiin yli stressaantunut äiti ja vaimo kaikesta lapsettomuusrumbasta ja siitä seuranneesta pahasta olosta ja kalenterin...

Se hössöttäminen alkaa jo melkein puoli vuotta ennen joulua ja niin se aatto tulee ja menee aivan yhtä nopeaan. Ja niin se meni taas. Mutta palataan siihen vielä kerran ennen kuin siirrytään uuteen vuoteen ja uusiin ajatuksiin. Meidän jouluun kuului se perinteinen ja aina yhtä herkullinen aamupuuro, se edellisiltana keitetty riisipuuro. Puuro joka nautittiin mustikkakeiton ja kanelin kera, meille pienemmille mustikkaa ja isommalle sitä perinteistä kanelia. Ja niin se päivä jatkui, lähdettiin...

Mitä toivoo 3-vuotias joulupukilta? Ainakin meidän kolmevuotiaalla on aikamoinen lista toiveita, nykyään tuntuu että hän toivoo ihan kaikkea mitä vastaan tulee, vaikka silti on ne samat ykköstoiveet eli ne kaikkein tärkeimmät ja aivan oikeat toiveet. Se ensimmäinen ja kaikkein suurin toive, jota muru on toivonut jo heti syksystä lähtien on se Ryhmä Hau - rekka. Siitä saatiin kuulla koko syksy, aivan joka päivä. Kyllä se onneksi vähän laantui, ettei sitä tarvinnut enää toistaa aivan joka päivä...

Uskoisin, että kaikilla joulua viettävillä on jouluna ne omat perinteet mukana, jotka tekevät päivästä joulun. Ja niin on meilläkin. Meidän jouluperinteet tulee sieltä omasta lapsuudesta, ja kun kaksi muuttui yhdeksi piti perinteet yhdistää ja näin syntyi meidän perheen uudet jouluperinteet. Siinä missä me käytiin pienenä vasta päivällä joulusaunassa, on se isäntä ehtinyt saunoa jo aamuvarhain. Ja kun me ollaan vietetty kiireetöntä jouluaattoa olohuoneen sohvalla joulupiirrettyjen ja...

Meillä oli viimeinen kouluilta keskiviikkona ja vietettiin siinä samalla pikkujoulua glögin ja herkkujen kera. Jokainen tuo jotain - ajatuksella pöytä oli täpötäynnä kaiken maailman herkkuja karkeista kekseihin ja joulutorttuihin. Sekä leipomani maapähkinäsuklaakakku. Koska paras mahdollinen tekosyy lämmittää uunia on joka kerta käytettävä. Niin me pienen apurin kanssa leivottiin maapähkinäinen suklaakakku koulun pikkujoulupöytään, koska tämä äiti saa nykyään keittiössä joka kerta apua. Pieni...

Sitä odotettiin, voi miten sitä odotettiin. Sitä odotettiin siitä päivästä lähtien, kun se laitettiin. Mutta niin se päivä koitti ja lääkäri leikkasi kipsin pois. Se oli perjantaiaamu, iskä oli Helsingissä koulutusmerkeissä ja me suunnattiin pikkumurun kanssa jälleen keskussairaalaan - mutta tällä kertaa hyvillä mielin, koska nyt oli aika sanoa kipsille hyvästit. Ja niin me sanottiin. Lääkäri otti isot sakset käteen ja kipsin alta paljastui niin pieni ja raasu pienen ihmisen käsivarsi. Murua...

Joulupuu -lahjakeräys, mikä ihana tapa antaa jollekin jotain, joka ei sitä muuten ehkä saisi lainkaan. Niin mekin vietiin eilen pikkumurun kanssa paketti joulupuun alle laatikkoon, joulupukin avuksi. Muru oli kyllä vähän huolissaan, saahan hänkin punaisen paketin? Mutta niin äiti sitten selitti, että taatusti hänkin saa, mutta näin saa joku muukin pieni poika, joka ei ehkä muuten saisi. Autetaan vähän joulupukkia, jookos? Yksi lahja vähemmän omasta joulusäkistä, tai miksei kaksi. Niin joku...

Kohti joulua on Kaksplussan blogiverkoston oma joulukalenteri, joka vie sinut lähemmäs joulumieltä. Jokaisella meistä on oma aiheemme, jokaiselle päivälle aina jouluaattoon asti. Laita siis tonttulakki päähän, ota kuppi sitä iki-ihanaa höyryävää glögiä ja inspiroidu siitä miten valmistella joulua yhdessä lasten kanssa tai löydä ideoita omaperäisiin itsetehtyihin lahjoihin ja koristeisiin. Testaa jouluherkkuja maistuvilla resepteillä ja bongaa myös vinkit onnistuneisiin...

Niin kauan kuin suinkin muistan, meillä oli kotona (tietysti niiden jokaisen mukulan oman kuvakalenterin lisäksi) yksi yhteinen joulukalenteri seinällä, se äidin kirjoma kalenteri josta vuoron perään isoveljien kanssa avattiin nauha ja solmittiin ylätankoon. Tälläinen kalenteri löytyy nyt myös meiltä, tai oikeastaan jopa kaksi. Meidän äiti kirjoi meille kaikille kolmelle sisarukselle omat kalenterit, ja sain toisen vielä mummin kaapin perukoilta, kun mummi lensi taivaaseen. Ja niin me ollaan...

Miten toimii arki kolmevuotiaan ja murtuneen käden kanssa? Vastaus on hyvin. Ja välillä taas vähemmän hyvin. Mutta pääsääntöisesti ihan hyvin. Eniten haasteita on tuonut ehkä se, kun murtunut käsi on se murun parempi käsi. Se käsi, jolla tehdään kaikki. Ruokailu, leikit ja piirtämiset, ne on kaikki muuttuneet asteen haastavammaksi. Silti ollaan niistä kyllä selvitty, mutta on se herättänyt pienessä ihmisessä turhautumista ja ennen kaikkea myös harmitusta. Ja se kaikista suurin harmitus syntyy,...

Nyt kurkistetaan meidän lastenhuoneeseen, pikkumurun ikiomaan valtakuntaan. Vaikka leikit levitetäänkin useimmin olohuoneen lattialle, haluaa muru aina välillä sukeltaa omaankin huoneeseensa leikkimään. Mikä onkin hauskaa, koska silloin saa levittää kerralla enemmän leluja kun olohuoneessa lojuvia aarteita ei tarvitse kerätä pois.. Meidän lastenhuone on aavistuksen kömpelö, koska ovia on aivan liikaa aivan joka puolelle. Ensin on ovi, josta mennään lastenhuoneeseen. Vastapäätä tulee ovi, josta...