Laura Palm on autoleikkejä, leipomista ja tavallista perhe-elämää.
Kategoriat: perhe, rakkaus, leivonta
Suosituimmat: 289
Kuumimmat: 315
Uusimmat: 473

Koska mulle usko on tärkeä asia, on mulle myös tärkeetä että siitä tulee osa myös meidän murun elämää. Koska usko tuo turvaa ja siihen voi tukeutua kun elämä tuntuu vähänkin raskaalta tai kun asiat painaa harteita liikaa kohti kylmää ja kovaa maata. Pieni tai suuri rukous saattaa helpottaa ja usko johonkin parempaan voi jo yksistään helpottaa raskasta taakkaa. Niin mä haluan myös mun lapseni uskovan, uskovan että joku varjelee ja pitää huolta, sekä kantaa läpi koko elämän. Ja nyt en tarkoita...

Me pidettiin tänään sellaista harvinaista kahdenkeskeistä aikaa miehen kanssa, tehtiin ruokaa ja pötköteltiin sängyssä ainakin kaksi tuntia. Ja kyllä voin vannoa ettei olla tehty sellaista sitten pikkumurun syntymän, eli kolmeen vuoteen. Ruokaan kuului tietty myös jälkkäri, ja rakas toivoi toscakakkua, joka sitten vaihtuikin mokkapalakääretorttuun uuden makulehden inspiroimana. Tosin sehän leivottiin jo edellispäivänä, mutta jäi meille vielä vähän tällekin päivälle ja mummille ja...

Hip hei nyt on aika pienen arvonnan, onhan tätä blogia päivitetty jo kokonainen vuosi! Ensiaskeleet on otettu ja seuraavaksi on aika opetella pyöräilyn salat, mutta sitä ennen pikainen katsaus kuluneeseen vuoteen. Parasta tässä kaikessa on ehdottomasti kaikki muistot, jotka on ikuistettu kuviin ja teksteihin. Muistot meidän arjen kulusta, syntymäpäivistä ja kaikista tärkeistä elämän hetkistä. Sekä myös niistä vähemmänkin tärkeistä. Ja ennen kaikkea nämä on kaikki meitä varten, koska välillä...

Meidän perhe on oikea maidon suurkuluttaja vaikkei meitä ole kuin se kolme. Sitä saa kantaa kaupasta jatkuvasti, eikä ihme, iskä kun voi juoda litran yhden ruokailun aikana. Niinpä oltiin onnekkaita, kun päästiin mukaan Kaksplussan ja NutriJuniorin testiryhmään! *Tuotteet saatu blogin kautta yritykseltä Nutricia ja taatusti tuli oikeaan osoitteeseen. Kyseessähän on pienille lapsille suunnattuja tuotteita, joista me päästiin kokeilemaan NutriJuniorin maitojuomaa ja maitojuoma jauhetta 1-3...

Lokakuu iski ja talvi lähenee. Syyskuu on jo kaukana kaukaisuudessa kaikkine muistoineen. Niin me vietettiin syntymäpäiviä, opeteltiin uutta arkea koulun penkillä ja kerhomaailmassa. Isi kävi työn puolesta jälleen koulutuksessa ja saatiin uusia pettymyksiä vauvan yrityspuuhissa. Paljon uutta, paljon ihanaa ja paljon surua. Mutta nyt uusin mielin kohti uusia aamuja ja kohti uusia yrityksiä, kohti lokakuuta. Jos pimenevät illat ja kylmenevä ilma masentavat, apua löytyy aina. Tällä kertaa...

Syksy toi meidän perheelle paljon muutoksia, tai se tietysti riippuu mikä luokitellaan paljoksi mutta meille se on paljon aikaisempaan nähden. Kolmen ihanan kotivuoden jälkeen mikä vain muutos tuntuu isolta, ja niin tuntui myös iltaopintojen alku, vaikka vain kahdesti viikossa. Alku jännitti, kauhistutti ja rehellisesti myös harmitti. Ei ehkä niinkään se itse koulu, vaan ylipäätään muutos. Koska itse en niinkään pidä muutoksista, ne pelottaa ja saa masussa asuvat perhoset sekaisin. Vaikka...

Muru toivoo Ryhmä Hau rekkaa. Niin me ollaan isin kanssa juteltu, josko muru toivois sitä sitten joulupukilta. Vaan kun muru toivoo sitä joka päivä, koko ajan, aivan joka välissä. Muru toivoo sitä öisinkin kun havahtuu puoliunisena ja vaihtaa uniasentoa, samalla kuuluu pieni ja raasu ääni saanko minä nyt Ryhmä Hau rekan? Heti kun herätään hän kysyy rekasta. Aamukävelyllä hän kysyy saako sitten kotona ruuan ja unien jälkeen sen rekan. Hän ei toivo montaa lahjaa, hän toivoo vain yhtä. Hän toivoo...

Syksy on viileitä aamuja, pimeneviä iltoja ja mikä kaunein luonto kaikkine väreineen. Syksy on kesän loppu ja uuden talven alku. Syksy on nyt. Meidän syksyyn kuuluu aamuauringon säteet ulkoilupolulla, ne pimenevät illat yölampun valaistessa iltasatuhetkeä ja kaikki ne lämpimät värit aina niistä putoavista lehdistä ja punertavista omenista sinne sisimpäämme asti. Sinne sykkivään sydämeen joka on niin täynnä rakkautta toisiamme kohtaan. Syksy on kaunista aikaa, pihanurmi peittyy väreistä...

Ei, en minä voi itteäni kutittaa, en ole kutittaja Leevi. Näin äidin rakas juuri vastasi kysymykseeni nukkuisiko hän ihan yksin ilman nukuttajaa. No ei tietenkään, eihän kukaan voi omaa selkää rapsuttaa yhtä hyvin kuin joku toinen. Varsinkaan yhtä hyvin kuin äiti. Niinpä jäin viereen kutittamaan. Siispä hyvää yötä. ♥...

Vadelma-valkosuklaakakku. Sitä meillä tarjoiltiin synttäripöydässä muiden herkkujen ohessa, vaikka kai se täytekakku on pääroolissa kun puhutaan syntymäpäivistä. Itsehän en ole mikään täytekakkujen suurin ja läheisin ystävä, mutta tällä kertaa kakku oli myös omaan makuuni sopivaa sorttia. Mutta ihmekös tuo, oli sen verran herkullista. Tämä kakku ei ollut se perinteisin täytekakku, pohja muistutti enemmän piirakkaa ja ehkä juuri tämän takia maistui myös äidille. Mitään kostutustakaan ei...

Niin siinä sitten kävi, että meidän pienestä vauvasta kasvoi jo kerhoikäinen poika. Muru siis aloitti seurakunnan kerhon jossa käy kahdesti viikossa kolmen tunnin ajan. Me oltais aloitettu se jo alkuviikosta, mutta kovan flunssan iskiessä piti aloitusta siirtää. Onneksi pöpöt hävis kuumeen voimin ja perjantaina päästiin kurkistamaan uutta ja ihmeellistä kerhomaailmaa. Koko kerhon aloitus tais olla jännempää äidille kuin itse kerholaiselle. Koko juttua on yritetty pohjustaa ja kovin...

Niin siinä kävi, että pikkumuru täytti kolme vuotta. Ja äiti siinä samalla kakskytäviis. Silti me ei saada yhteissummaksi vieläkään iskän ikää, hehe voi sitä vanhaamiestä (mutta niin rakasta). Me otettiin pieni varaslähtö ja pidettiin kekkerit jo ennen sitä oikeaa päivää, kun iskäkin lähti koulutukseen melkein koko viikoksi eikä olis ollut kivaa juhlia saati järjestää niitä juhlia niin että toinen on hädin tuskin ehtinyt kotiin pitkän viikon jälkeen. Niinpä juhlat on jo juhlittu ja oikeakin...

Niin se vuosi jälleen kului ja maanantaina oli uuden neuvolakäynnin aika. Päiväunien jälkeen pistettiin takit päälle ja kavuttiin pyörän selkään, postin ja kaupan kautta suunnattiin sitten sinne neuvolaan. Tärkeintä murulle oli leikit odotusaulassa, kunnes päästiin itse asiaan. Meidän murullehan iski tautinen nuha-yskä, joka vähän lisäsi alussa ilmenevää ujoutta mutta äkkiäkös sitä reipastuttiin ja touhuttiin tädin pyyntöjen mukaan. Kaikki sujui nappiin, vaikka tosiaan ensin vastauksia piti...

Kolme vuotta sitten elämäni mullistui kun sain ponnistelujen jälkeen vastasyntyneen poikamme rinnalleni, kyynelten mukana syntyi maailman suurin rakkaus. Nyt tuo rakkaus täytti jo kolme kokonaista vuotta ja on sen aikana muodostanut itselleen mitä upeimman persoonan. Äidin ja isin ikioma poika. Tänään tuo 3-vuotias on jälleen tuonut iloa ja naurua äidin elämään. Heti herättyään muisti äidin luvanneen vielä yhden lahjan, muisti myös mummin lupaaman pienen lahjan, jonka toivoi olevan päämaja...

Aamu näytti jo aavistuksen positiivisemmalta. Syyskuu alkoi ja on uusien ajatusten aika. Uutta yritystä vaan, aina vain uudestaan. Viikonloppu pyhitetään murun syntymäpäivien järjestelyille ja ensi viikolla aloitetaan koulutaival ja sitä seuraavalla viikolla kokeillaankin jo seurakunnan iltapäiväkerhoa. Iskä suuntaa taas Helsinkiin koulutukseen, jossa viettääkin suurimman osan viikosta, me siis vietetään kotona kahdenkeskeistä aikaa pikkumurun kanssa. Ehkä täytyy keksiä vielä jotain spesiaalia...