Laura Palm on autoleikkejä, leipomista ja tavallista perhe-elämää.
Kategoriat: perhe, rakkaus, leivonta
Suosituimmat: 157
Kuumimmat: 328
Uusimmat: 530

Raskausviikko 27 alkoi tänään ja samalla on alle sata päivää laskettuun aikaan, tarkalleen 98 päivää. Niin tämä raskaus etenee ja nyt jo näkyvä vauvamasu saa oloni onnelliseksi. Toki harjoitussupistukset tuntuvat ikäviltä vaan ei kivuliailta, ja jatkuva pissalla käynti ärsyttää aavistuksen, varsinkin öisin, mutta silti, raskaus on ihanaa ja ainutlaatuista aikaa ja siitä täytyisi muistaa nauttia, se kun ei kauaa kestä. Parasta on tietenkin meidän vauva. Poika liikkuu ja potkii voimakkaasti ja...

Vaari vietti viime viikolla syntymäpäiväänsä ja me viikonloppuna käytiinkin kyläilemässä ja syömässä ihanaa grilliruokaa - sitä kertakaikkiaan parasta grillilohta, jonka vaari niin täydellisesti osaa grillata. Toki meidän muruhan oli edellisiltana ollut auttamassa grillin laitossa, menisköhän siis osa pisteistä sinne suuntaan, ihan vaan reiluuden nimissä. Mutta vatsan niin ihanasti täyttävä grilliruoka huutaa peräänsä vielä aavistuksen jotain makeaa, varsinkin toisen kuluneen synttäripäivän...

Vaikka meidän taakse jäänyt viikonloppu olikin miesväen puolesta nuhainen ja yskäinen, näen sen silti olleen täynnä myös iloa ja lämmintä kevätaurinkoa. Heti perjantaina murulta jäi kerho väliin keskiviikkoiltana yllättäneen flunssan takia, mutta ei se haitannut. Me käytiin aurinkoisella ulkoilulla ja istuttiin illalla viereisen leikkipuiston hiekkalaatikolla koko kööri, isi, äiti ja poika. Aurinko lämmitti kasvoja ja hiekka pöllysi leikkien lomassa. Jatkettiin lauantaita samalla flunssalla,...

Raskausviikko 25 alkoi tänään ja täältä pesee jälleen kerran vähän raskaushömppää. Vauva painaa noin 650 grammaa ja on 29 senttiä pitkä ja hän alkaa täyttämään kohtua jo hyvin. Tämän huomaa myös liikkeissä, aivan kuten kasvunkin. Liikkeet voimistuvat koko ajan, mikä tosin on täysin päivänselvää, mutta kyllähän sen myös tuntee. Meidän vauva pistää masujumpat päälle, kun äiti menee maate. Tai sohvalle löhöämään. Ja ne on niitä päivän parhaita hetkiä mitä vauvaan tulee. Päivän päätteeksi kun muru...

Pinterestistä löytyy kaikkea vallan ihanaa ja törmäsinkin siellä virkattuun Pupu-uniriepuun johon ihastuin ja päätin tehdä meidänkin vauvalle samanmoisen. Mutta ei siitä tullutkaan samanlainen, vaan selatessani lisää, löysin myös lisää ja aina vain ihanampia - niinpä sovelsin omannäköisen unipupun juuri meidän vauvalle. Pupulla on pää, pupulla on myös kädet ja pupun pehmoiset kädet pitävät lujassa otteessaan pupun ikiomaa uniriepua. Värimaailma oli kauppaan lähtiessäni aikalailla selvä, joko...

Eilen tuli jälleen viikkoja täyteen ja alkoi raskausviikko 24. Vauva painaa noin puoli kiloa ja pituutta on 28 senttiä ja kaiken kukkuraksi nyt meidän pienokainen myös kuulee! Ajatella, vaikka iskä on vauvalle höpötellyt ensimmäistä kertaa jo aikaa sitten. Mutta sehän on ainoastaan ihanaa. Päivän kuluessa vauva saa kuunnella isoveljensä jatkuvaa papatusta, kyllä siis isoveli tulee taatusti tutuksi jo täällä äidin masun uumenissa. Ja isoveli odottaa yhä edelleen yhtä innokkaana kesää ja vauvan...

Voiko vielä toivottaa hyvää pääsiäistä! Meillä ainakin oli oikein hyvä pääsiäinen, se sisälsi ihanasti yhteistä aikaa perheen voimin, hyvää ruokaa ja tietysti vähän liikaa herkkuja. Ja hurjasti auringonpaistetta! Mikä ihana kevään tuntu. Vanhempi isoveljeni oli myös viettämässä viikonloppua täällä ja niin me perjantaina syötiin kaikki yhdessä tortilloja, jälkkäriksi suklaisia jäätelöannoksia ja leipomaani rahkapullaa pelaillen samalla aliasta kaikkien herkkukippojen lomassa...

Kahden kuukauden lasketut viikot ja päivät täyttyivät vihdoin torstaina ja oli meidän rakenneultran aika. Ja niinhän siinä sitten kävi, ettei tämä äiti nukkunut kahta tuntia enempää, se on se jännitys ja odotus kun pitää aina hereillä jos seuraavana päivänä on jotain erilaista menoa - ja niin kävi tälläkin kertaa. Mutta niin vain siitäkin pitkästä yöstä selvittiin ja aamu vei voiton. Tuleva isoveli pääsi kummisedän luo ja autossa jo selitti nukkuuko setä vielä, jos nukkuu hän huutaa sedälle...

Meidän rakenneultra lähestyy ja voin jo hihkaista riemusta, että tällä viikolla! Kolme yötä ja päästään heti aamulla kurkistamaan meidän uutta murua, ja kenties saamme ehkä tietää kumpi täällä äidin masussa oikein asustaa. Onko aavistuksia, tunteita tai arvausta? No eipä oikeastaan ole. Välillä sitä miettii kumpikohan siellä on, mutta aina sama täysin tietämätön ajatus iskee enkä osaa yhtään aavistaa. Se voi olla tyttö siinä missä poikakin, tuntuu päivä päivältä jännittävämmältä mitä lähemmäs...

Uudessa leivotaan -lehdessä oli ohje sitruunarahkaan. Olen tässä parin viikon sisällä tehnyt jo useammin erilaisia marjarahkoja, koska kotitekoiset rahkat ovat vaan niin herkkua ja niitä on nyt tehnyt mieli, mutta tuo sitruunarahka alkoi myös kutkuttamaan ja niin se pääsi omaan kokeiluun. Tosin tuunattuna, tietysti. Kaksi purkillista laktoositonta rahkaa, laktoositon vispikerma ja sitruuna, sekä vaniljasokeria tuomaan makua ja tomusokeri taittamaan aavistuksen happamuutta - tuloksena...

Niin se pamahti 20 viikkoa täyteen ja ollaan raskauden puolivälissä! Muistan niin selvästi, kuinka ne ensimmäiset viikot matelivat etanavauhtia eteenpäin, kunnes päästiin varhaisultraan seitsemän viikon jälkeen, ja siitä se sitten lähtikin rullaamaan. Ja niin nyt ollaankin jo puolivälissä, ajatella! Vauva on tällä viikolla noin 25 senttiä pitkä ja painaa loppuviikosta reilusti yli 300 grammaa, voimaakin on löytynyt jo hyvin viimeisen viikon ajan, kun liikkeet ovat voimistuneet aivan hurjasti....

Meillä oli ihan leppoisa lauantai, aamupalan jälkeen suuntasin karvaturrin kanssa plussaiselle aamukävelylle ja jätin miesmurut omien leikkiensä pariin aina siihen asti, että tultiin parin tunnin päästä takaisin kotiin ja niin oli vaihto. Isi nakkas salikassin olalle ja äiti laittoi ruokaa pikkupojan lautaselle, jonka jälkeen mummi tuli hakemaan ja käytiin tekemässä kierros kaupoilla, meiltä puuttui nimittäin iltapalavohveleiden kermavaahto, kun muru muuttikin mielensä ja päätti...

Meidän muru oli reilusti alta vuoden, kun tultiin molemmat siihen ajatukseen että nyt sais toinenkin tulla. Muru oli silloin vielä masussa kun anelin mieheltä toista lasta heti perään - se oli se valtava vauvakuume kun ei ensimmäinenkään ollut vielä syntynyt. Vaan kun muru syntyi ja alkoi raskas vauvavuosi, meidän vauva kun ei ollut mikään helpoimmasta päästä, muuttui tämänkin äidin mieli aika nopeaan. Niin vaan kun elämä vauvan kanssa helpottui, eli toisin sanoen muru alkoi nukkumaan paremmin...

Tänään on isoveljeni syntymäpäivä, me tosin otettiin varaslähtö ja juhlittiin niitä jo eilen. Tai ei me juhlittu sanan juhliminen varsinaisessa merkityksessä, vaan vietettiin lauantaipäivä yhdessä täällä meillä, syöden hyvin, herkutellen vielä paremmin ja pelaillen lautapelejä. Koska isoveljeni on lautapelien suurkuluttaja. Uunilohta smetanakuorrutteella, itse tehtyjä lohkoperunoita tillillä ja reilulla parmesankuorrutteella. Kylkeen salaattia ja myöhemmin pöytä täyteen makeaa. Ja makeaa siis...

Ollaanko me kerrottu minimiehelle tulevasta vauvasta ja uudesta roolista isoveljenä? Arvatkaa vain, kuinka monta kertaa. Meidän pikkumies sai tietää tulevasta vauvasta samana päivänä kuin mekin, asia on yhtälailla hänen kuin meidänkin. Ja voi kuinka hän odottaa isoveljeksi tuloa, usein hän kysyy koska musta tulee isoveli? Koska vauva syntyy? Ja niin äiti aina kertoo, että kesällä sitten. Toisinaan muru toivoo tyttöä, ei suinkaan vauvaa, vaan tyttöä. Tämän hän on myös perustellut, koska hän on...