Kirjoihin ja teatteriin hurahtaneen keski-ikäisen naisen blogissa kummastellaan hurahdusten ohella elämän kummallisuuksia ja välillä taivastellaan kissan touhuja.
Kategoriat: teatteri, kirjat, kissa
Suosituimmat: 72
Kuumimmat: 150
Uusimmat: 414

Voitin S & S:n joulukalenteriarvonnassa kirjapaketin, joka sisälsi Otto Gabrielssonin kirjan Rikkaruoho – Viimeinen kirje isälle(S & S, 2020). Rehellisesti voin sanoa, ettei Jörn Donnerin pojan kohuteos olisi ikinä tarttunut näppeihini, ellen kirjaa olisi voittanut. Halusin kuitenkin antaa kirjalle tilaisuuden, koska se lukemattomien pinossa oli. Jörn Donnerilla (1933 - 2020) oli Wikipedian mukaan kuusi lasta. Useimmilla eri äiti. Otto Gabrielsson on syntynyt vuonna 1981 Jörn Donnerin ja...

Vaikka en ikinä ole pelannut mitään mysteeripeliä tai käynyt Escape Roomissa, niin aihe jollain tavoin kiehtoo minua. Tai olen minä oikeasti kerran ollut melkoisessa elämyksessä After Dark Helsingin Motellissa, mutta se on tarina erikseen. Joka tapauksessa kiinnostuin, kun luin kuvauksen Emma Rousin Täydelliset vieraat (Minerva, 2021) kirjasta. Näyttelijätär saa työtarjouksen, jossa vietetään viikonloppu kartanossa mysteeripeliä pelaten. 14-vuotias Beth on orpo, jolla on maailman kiireisin...

Lucinda Riley on vaivihkaa hiipinyt lempikirjailijoideni joukkoon. Ensin aloin lukea Rileyn Seitsemän sisarta -kirjasarjaa. Sen jälkeen jatkoin tutustumista Rileyn muuhun tuotantoon. Riley kirjoittaa juuri sitä, mitä tarvitsen. Satuja aikuisille, ja jos ei halua olla sukupuolineutraali, niin nimenomaan satuja aikuisille naisille. Rileyn uusin suomennos Vaarallinen kirje (Bazar, 2021) ilmestyi sopivaan saumaan. Aikaan, jolloin tarvitsin täydellistä irtiottoa kaikesta, joka liittyi jollain tavoin...

Viime keväänä sain luettavakseni ihanan kirjan. Saara Cantellin kesken jääneet hetket (Tammi, 2020), joka jätti mieleeni kauniita muistokuvia. Olin enemmän kuin iloinen, kun huomasin, että Cantellilta on ilmestynyt uusi romaani Kaikki tuoksuu lumelta (Tammi, 2021). Totta kai kirja oli luettava, eikä tarvinnut pettyä tälläkään kertaa. Kertulla on elämä edessään. Hän on valmistumassa loistavin arvosanoin Taideakatemiasta. Hän on saanut apurahan ja ateljeepaikan Pariisista. Mistä muuta...

Sain luettavakseni upean kirjan, jonka merkitys kasvoi minulle enemmän ja enemmän kirjaa lukiessani. Hiljaisilla havumailla(2020) on Markku Välitalon tarinallinen luontokuvakirja, joka vie lukijan hienolle matkalle Koillismaalle. Markku Välitalo etsi perheellensä mökkitonttia monta vuotta. Miehellä oli tiukat kriteerit tontille, mutta kun hän Koillismaalta löysi etsimänsä, syntyivät kaupat heti. Vaimolle ehti kertoa asiasta myöhemmin. Mökkikaupoista siirrytään vähitellen...

Kuukausi sitten kirjoittelin blogitauosta, joka oli pakko pitää, jotta selvisin jollain tavoin päivästä toiseen eteenpäin. Nyt tuli toinen blogitauko. Mies, joka täällä asui, nukkui pois lauantaina 20.3.2021. Olen onnellinen, että mies pääsi eroon kivuista ja säryistä, mutta surullinen siitä, että tämä on nyt lopullista. Enää ei ole paluuta entiseen, vaan nyt on jatkettava elämää kahdestaan Herra Karvajalan kanssa. Päivät miehen kuoleman jälkeen ovat olleet mollivoittoisia. Välillä tuntuu,...

Luen aivan liian harvoin lasten- ja nuortenkirjoja. Tuli kuitenkin sellainen tunne, että haluan lukea Anja Portinin kirjan Radio Popov (S&S, 2020), joka voitti Lasten- ja nuortenkirjallisuuden Finlandia-palkinnon. Sen verran paljon olin lukenut ja kuullut kirjasta loistavia kommentteja, etten vain voinut jättää kirjaa huomiotta. Kirjaan tarttuminen ei aiheuttanut pettymystä. Päinvastoin. Kyseessä on upea teos. Yhdeksänvuotias Alfred elää isänsä kanssa. Oikeasti hän ei elä isänsä kanssa, koska...

Tammikuun lukupiiriin ehdotettiin luettavaksi Carol Shieldsin Tavallisia ihmeitä novellikokoelman osiota Oranssi kala. Itse en yleensä innostu siitä, että luetaan vain osa kirjasta, joten tein vastaehdotuksen, että luetaan samalla kertaa koko kirja, jos kirjan kannet avataan. Tämä taisi osoittautua jonkinlaiseksi virheeksi. Tavallisia ihmeitäon valtava novellikokoelma. Sivuja on yli 650. Harppu -novellissa onneton kadullakulkija saa harpun päällensä. Harppu yksinkertaisesti tippuu naisen...

Kuukausi vierähti ilman postauksia. Syynä oli miehen, joka täällä asuu, kunnon romahtaminen nopeasti. Miehellä on todettu haimasyöpä, jota ei voida leikata. Ei voida myöskään antaa sädehoitoa ja sytostaattihoidotkin lopetettiin heti alkuunsa. Mies joutui sairaalaan helmikuun kymmenes päivä. Sen jälkeen koko helmikuu olikin pelkkää sumussa elämistä, eikä energiaa yksinkertaisesti riittänyt blogille. Olin jo varma, että se on nyt miehen menoa, mutta miehellä olikin tavallista pahempi keuhkokuume....

Vaikka pidän helmikuun aurinkoisista pakkaspäivistä, täytyy myöntää, että Pirjo Toivasen Siskoni Italiassa (Stresa, 2020) kirjan kansikuva lämmitti mieltäni. Kaunis vihreä puutarha ja kauempana häämöttävä järvi. Tällaisen kansikuvan antama mielikuva tuo niin hyvän fiiliksen, ettei kirjaa voi ohittaa. Mirja on matkustanut 17-vuotiaan poikansa Markon kanssa Italiaan. Mirjan sisko Terhi ja hänen miehensä Roberto ovat ostaneet Stresasta satoja vuosia vanhan huvilan, jota ympäröi iso puutarha....

Kirjabloggaajien 12. klassikkohaastetta isännöi Gregorius Jotakin syötäväksi kelvotonta -blogista. Itse olen toista kertaa haasteessa mukana. Kirjaksi valikoitui Ernest Hemingwayn Vanhus ja meri. Tähänkin on oma syynsä, mutta siitä postauksessa myöhemmin lisää. Vanha kuubalainen kalastaja Santiago on kokenut epäonnea kalastuksessa. Kahdeksankymmentäneljä päivää on kulunut ilman saalista. Tilanne näyttää toivottomalta, mutta hän on varma, että hänen onnensa vielä kääntyy. Santiagon paras...

Kirja-arvonta on suoritettu. Oikea vastaus oli tietenkin Manni. Kaikkihan sen tietävät, että Herra Karvajalka on oikeasti Manni ja Pasilan myrkky -dekkarisarjan aloitti Manni. Onnettaren ominaisuudessa oli random.org ja Herra Karvajalka toimi virallisena valvojana. Onnetar suosi Minttu47:ää. Onnea Mintulle! Laitan arvontavoitosta sähköpostia voittajalle. Kaikille muille ihanaa tammikuun jatkoa! Valoa kohti...

Voin rehellisesti myöntää, etten ymmärrä arkkitehtuurista mitään, enkä kauheasti tiedä suomalaisen arkkitehtuurin kovia nimiä. Siksipä olikin hienoa, kun sain mahdollisuuden tutustua Pirkko Soinisen uutuuskirjaan Valosta rakentuvat huoneet (Bazar, 2021). Kirjaan, joka esittelee Suomen ensimmäisen merkittävän naisarkkitehdin Olivia ”Wivi” Mathilda Lönnin (1872-1966). Wivi Lönn rakasti pienestä pitäen piirtämistä. Hänen suuri unelmansa oli opiskella arkkitehdiksi. Isä oli aina tukenut lapsiaan...

Olihan taas yö! Tai ei voi sanoa taas, koska yleensä nukun yöni hyvin ja rauhallisesti. Mutta ei tarvitse kuin muutama asia, kun yöunet ovat pilalla. Mitä siis oikeastaan tapahtui? Mies, joka täällä asuu, oli lähdössä aamulla Kela-taksilla Meilahteen. Taksin piti tulla klo 5.50-6.05, mutta mies halusi, että hänet herätetään jo neljältä, että ehtii juoda aamukahvit ja ehkä syödäkin jotain. Siis minun täytyy laittaa herätyskello soimaan, koska mies ei välttämättä herätyskelloon soi. Aikainen...

Viime vuoden viimeisessä lukupiirissä keskusteltiin Annamari Marttisen Korsetista (Tammi, 2018). Kyllä taas kerran kiitän lukupiiriä, koska tämäkin kirja olisi muuten saattanut jäädä lukematta. Samalla kiitän kirjailijaa, joka on nostanut kirjan tarinan aiheeksi transvestiittisuuden. Aiheen, josta jokaisella löytyy mielipide, mutta josta ei kuitenkaan juurikaan mitään tiedetä. Pauli on pienestä pitäen ihaillut naisten kauniita vaatteita ja meikkejä. Hänestä on ollut huikeaa olla äidin...