Kirjoihin ja teatteriin hurahtaneen keski-ikäisen naisen blogissa kummastellaan hurahdusten ohella elämän kummallisuuksia ja välillä taivastellaan kissan touhuja.
Kategoriat: teatteri, kirjat, kissa
Suosituimmat: 99
Kuumimmat: 147
Uusimmat: 373

En ole aikoihin lukenut kunnon kauhukirjaa, mutta nyt luin ja luinkin kirjan lähes kertaheitolla. Sen verran tiivistunnelmainen Camilla Stenin Kadonnut kylä (Bazar, 2020) on. Ikinä ei voi tietää, mitä seuraavan kulman takaa ilmestyy. Alice haluaa tehdä lopputyönään dokumenttielokuvan Silvertjärnin kylästä, jonka lähes 900 asukasta hävisi elokuussa 1959 kuin tuhkana tuuleen. Hänen isoäitinsä Margaretha on kertonut vuosien aikana Alicelle kertomuksia kylästä, josta Margarethan äiti Elsa, isä...

Se on kumma, kuinka toisinaan tai oikeastaan aika usein ei saa mitään aikaiseksi. Tämäkin lukupiiripostaus on odottanut vuoroaan. En ole vain saanut aikaisemmin postausta kirjoitetuksi, vaikka kirjassa ei ollut mitään vikaa. Päinvastoin kirja oli varsin mielenkiintoinen. Eli kyseessä on Leelo Tungalin Toveri lapsi (Arktinen Banaani, 2019), joka luettiin lukupiirissä jo maaliskuussa. Tositapahtumiin perustuva Toveri lapsi kertoo kirjailijan lapsuudesta 1950-luvun Virossa tai oikeastaan...

Lomautuksesta on se hyöty, että voi koska tahansa ottaa hyvän kirjan käteen, keskittyä lukemiseen ja heittää kaikki arkiset asiat mielestään pois. Emelie Scheppin uusin suomennos Jaakko kulta (HarperCollins Nordic, 2020) on juuri tällainen kirja. Kutkuttavan jännittävä romaani, jota ei malttaisi laskea käsistään. Norrköpingin läpi virtaa joki, joka on päässyt julkisuuden valokeilaan ja poliisien tutkimusten kohteeksi. Joesta on löydetty parin päivän välein naisen ruumis. Ruumis, joka on...

Siivosin hieman lukemattomien kirjojen kasoja ja huomasin Pekka Arppen Hajonnan sisällä (Stresa, 2019) novellikokoelman. Otin kirjan ulkoilulukemiseksi kissalenkeille. Juuri sopivan kokoinen kirja tähän tarkoitukseen. Tosin täytyy myöntää, että välillä luin pätkän, jos toisenkin myös sisätiloissa, koska kokoelma on kerrassaan mainio. Kuraa mestarille kertoo rakennustyömaan ilmanpilaajasta. Niuhottajasta, joka ei muuta tee kuin valittaa ja valittaa. Valittaa niin paljon, että työkaverit ovat...

Joskus on hetkiä, jolloin et haluaisi irrottaa otetta kirjasta. Tänään oli sellainen, kun luin viimeiset sivut elokuvaohjaaja Saara Cantellin esikoisromaanista Kesken jääneet hetket (Tammi, 2020). Kuinka onnekas olenkaan, kun saan lukea tällaisia tarinoita. Lapsen nostellessa yksittäisiä valokuvia valokuvalaatikosta Virva alkaa muistella elettyä elämäänsä. Tarinat ovat yksittäisiä, mutta vähitellen niistä koostuu kokonaisuus. Kokonaisuus, jollainen Virvan elämä on ollut. Kati ja Jonde ovat...

Aloittaessani kirjoittamaan tätä postausta, ajattelin, että kirjan aihe sopii oikeastaan todella hyvin äitienpäivään. Annastiina Stormin Kerro, kerro (S & S, 2019) kertoo äideistä ja tyttäristä. Alisan äiti, Lumikki, on kuollut. Lumikki on ollut aina vaitelias menneisyydestään. Toki hän on tyttärestään ja miehestään huolta pitänyt, mutta aivan kuin hän olisi jättänyt jotain kertomatta. Ennen kuolemaansa Lumikki on kirjoittanut tyttärelleen kirjeen, josta selviää sellaisia asioita, joita tytär...

Ryntäsin viime hetkellä kirjastoon ennen kuin se suljettiin koronan takia. Piti hakea lukupiirikirjoja luettavaksi. Tosin samalla tuli lainattua kaikkea muutakin ja yksi lukupiirikirja jäi lainaamatta. Löysin sen kirjaston tietokannasta, mutta en mitään tietoa, onko kirja hyllyssä, lainassa, hankinnassa vai missä ihmeessä. Sen sijaan Markku Envallin Vastassa kulman takana (WSOY, 2013) löytyi hyllystä. Aforismeja on mukava lukea, mutta kuinka käy, kun vastassa on fragmentteja? Envallin kirja...

Olen kiitollinen siitä, kuinka hienon Bloggariklubi-illan ehdimme viettää juuri ennen koronakuplan puhkeamista. Nyt on aikaa muistella ihania hetkiä ja kulttuurinautintoja sekä lukea kirjoja. Kevään viimeiseksi jääneellä Bloggariklubilla oli Laura Lähteenmäki kertomassa uutuusromaanistaanSitten alkoi sade (WSOY, 2020), joka oli vastikään ilmestynyt helmikuussa. Paula on kuudenkympin kieppeillä oleva terapeutti, jonka elämä on hiljaista, mutta ei kuitenkaan yksinäistä. Paula on aina tuntenut...

Lucinda Riley teki sen taas. Itketti minua. Itketti minua sen takia, että herkistyn, kun luen jotain todella koskettavaa ja kaunista. Kuun sisar (Bazar, 2020) on ilmestynyt lopultakin suomeksi. Kirja on Seitsemän sisaren -kirjasarjan viides osa. Kirjasarjan tarinat ovat ehkä jonkun mielestä turhan siirappisia, mutta minä pidän makeasta. On pakko myös sanoa, ettei tätä kirjasarjaa saa missään nimessä sekoittaa romanttisiin harlekiinikirjoihin. Rileyn kirjasarja on laadukasta luettavaa....

Kuten varmasti moni muukin, olen siirtänyt työpisteeni kotiin. Olen siis etätöissä. Olen nauttinut siitä, kuinka erilaista kotona työskentely on. Koska liukuma alkaa seitsemältä aamulla, niin voin heti silloin kirjautua koneelle ja aloittaa päivän työt. Herään kuitenkin aikaisin Herra Karvajalan komenteluun. Työt voin lopettaa jo kolmelta, ja kas kummaa iltahan onkin tosi pitkä. Tosin se ei tarkoita sitä, että saisin jotenkin enemmän aikaiseksi. Tänään olin taas ehtinyt hakata konetta jo...

Lukupiirimme on toiminut ahkerasti kerran kuukaudessa pidettävässä Facebook-istunnossa. Sen sijaan passiivisesti on toiminut ruudun tällä puolella oleva bloggaaja. Postauksia ei ole syntynyt, mutta yritetään nyt kuitenkin. Täytyy myöntää heti, että otin postaamattomien kirjakasasta päällimmäisen eli kirjapostaukset eivät tule edes kronologisessa järjestyksessä. Oli miten oli, huhtikuun alun lukupiirissä ruodimme Katja Kallion kirjaa Säkenöivät hetket (Otava, 2013). Eletään vuotta 1914. Inga...

On ollut hieman alakuloinen olo. Johtuu tästä kaikesta koronaan liittyvästä uutisoinnista. En saa postauksia kirjoitetuksi, mutta syytän siitä hieman etätöitä, mutta myös Herra Karvajalkaa. Ensinnäkin, kun istun arkipäivän kotona konetta hakaten, ei heti tee mieli tarttua uudestaan koneen näppäimistöön. Toisekseen pidän kannettavaani tietokonepöydälläni, jossa kirjoitan postaukset ja teen etätyöt, niin Herra Karvajalka on ottanut tavakseen vallata tietokonetuolin. Ja sehän on niin, ettei kissaa...

Olen ehkä jämähtänyt paikoilleni, mitä musiikkimakuun tulee tai ehkä se ei ole sitäkään, koska en ylipäätään kauheasti musiikkia kuuntele. En kulje autolla, joten radiokanava ei soita taukoamatta samoja hittibiisejä tai ikivanhoja klassikoita. En jaksa kuunnella kotona radiota, koska televisio huutaa yhtenään. Silloin, kun vielä elettiin normaalia työpaikka-arkea, niin maisemakonttorin kakofonia puolestaan tarjosi korville taukoamatonta mökää. En siis koe kovin tarpeelliseksi rasittaa...

Tassulinnan ja Niemennokan nelijalkaisten Maaliskissa-haaste on edennyt neljänteen ja viimeisimpään osaan. Tällä kertaa on vuorossa aiheena yksinkertaisesti maaliskuu 2020. Tälläkin kertaa ajattelin antaa kuvien olla pääosassa. Ulkoilut ovat olleet vähissä, mutta maaliskuussa on niistäkin hetkistä jonkin verran ehditty nauttia. Minä tutkin hiirenkoloa ja Palvelijatar lukee Juice-kirjaa. Ulkona voi myös vain haaveilla. Päikkärit olisivat ihan paras juttu, jos vain joskus saisi nukkua...

Mikä on parasta korona-aikana? Hyvät kirjat ainakin. Tuomas Marjamäen Myöhäistä katua (Docendo, 2020) on sellainen kirja, joka on juuri sopivaa luettavaa nyt. Viihdyttävää, ilkikurista ja tunnelmallista. Vinkkinä kerrottakoon, että löytyy myös E-kirjana Kauno Brandt on lähes satavuotias. Mies oli aikoinaan yksi Suomen merkittävimpiä elokuvatähtiä, kunnes päätti jättää elokuvauran taakseen ja keskittyä tavanomaisempiin töihin. Eikä kukaan enää edes muista koko miestä, koska kaikki luulevat...