Kirjoihin ja teatteriin hurahtaneen keski-ikäisen naisen blogissa kummastellaan hurahdusten ohella elämän kummallisuuksia ja välillä taivastellaan kissan touhuja.
Kategoriat: teatteri, kirjat, kissa
Suosituimmat: 53
Kuumimmat: 151
Uusimmat: 402

Vaikka pidän helmikuun aurinkoisista pakkaspäivistä, täytyy myöntää, että Pirjo Toivasen Siskoni Italiassa (Stresa, 2020) kirjan kansikuva lämmitti mieltäni. Kaunis vihreä puutarha ja kauempana häämöttävä järvi. Tällaisen kansikuvan antama mielikuva tuo niin hyvän fiiliksen, ettei kirjaa voi ohittaa. Mirja on matkustanut 17-vuotiaan poikansa Markon kanssa Italiaan. Mirjan sisko Terhi ja hänen miehensä Roberto ovat ostaneet Stresasta satoja vuosia vanhan huvilan, jota ympäröi iso puutarha....

Kirjabloggaajien 12. klassikkohaastetta isännöi Gregorius Jotakin syötäväksi kelvotonta -blogista. Itse olen toista kertaa haasteessa mukana. Kirjaksi valikoitui Ernest Hemingwayn Vanhus ja meri. Tähänkin on oma syynsä, mutta siitä postauksessa myöhemmin lisää. Vanha kuubalainen kalastaja Santiago on kokenut epäonnea kalastuksessa. Kahdeksankymmentäneljä päivää on kulunut ilman saalista. Tilanne näyttää toivottomalta, mutta hän on varma, että hänen onnensa vielä kääntyy. Santiagon paras...

Kirja-arvonta on suoritettu. Oikea vastaus oli tietenkin Manni. Kaikkihan sen tietävät, että Herra Karvajalka on oikeasti Manni ja Pasilan myrkky -dekkarisarjan aloitti Manni. Onnettaren ominaisuudessa oli random.org ja Herra Karvajalka toimi virallisena valvojana. Onnetar suosi Minttu47:ää. Onnea Mintulle! Laitan arvontavoitosta sähköpostia voittajalle. Kaikille muille ihanaa tammikuun jatkoa! Valoa kohti...

Voin rehellisesti myöntää, etten ymmärrä arkkitehtuurista mitään, enkä kauheasti tiedä suomalaisen arkkitehtuurin kovia nimiä. Siksipä olikin hienoa, kun sain mahdollisuuden tutustua Pirkko Soinisen uutuuskirjaan Valosta rakentuvat huoneet (Bazar, 2021). Kirjaan, joka esittelee Suomen ensimmäisen merkittävän naisarkkitehdin Olivia ”Wivi” Mathilda Lönnin (1872-1966). Wivi Lönn rakasti pienestä pitäen piirtämistä. Hänen suuri unelmansa oli opiskella arkkitehdiksi. Isä oli aina tukenut lapsiaan...

Olihan taas yö! Tai ei voi sanoa taas, koska yleensä nukun yöni hyvin ja rauhallisesti. Mutta ei tarvitse kuin muutama asia, kun yöunet ovat pilalla. Mitä siis oikeastaan tapahtui? Mies, joka täällä asuu, oli lähdössä aamulla Kela-taksilla Meilahteen. Taksin piti tulla klo 5.50-6.05, mutta mies halusi, että hänet herätetään jo neljältä, että ehtii juoda aamukahvit ja ehkä syödäkin jotain. Siis minun täytyy laittaa herätyskello soimaan, koska mies ei välttämättä herätyskelloon soi. Aikainen...

Viime vuoden viimeisessä lukupiirissä keskusteltiin Annamari Marttisen Korsetista (Tammi, 2018). Kyllä taas kerran kiitän lukupiiriä, koska tämäkin kirja olisi muuten saattanut jäädä lukematta. Samalla kiitän kirjailijaa, joka on nostanut kirjan tarinan aiheeksi transvestiittisuuden. Aiheen, josta jokaisella löytyy mielipide, mutta josta ei kuitenkaan juurikaan mitään tiedetä. Pauli on pienestä pitäen ihaillut naisten kauniita vaatteita ja meikkejä. Hänestä on ollut huikeaa olla äidin...

Tammikuu on siitä kiva kuukausi, että aurinko alkaa pilkahdella ja ihmismieli saa valohoitoa itselleen. Maailma näyttää pitkästä aikaa taas paljon kauniimmalta ja iloisemmalta paikalta. Minäkin haluan jakaa jollekin onnekkaalle iloa talvi-iltojen varalle. Laitetaan siis arvonta pystyyn. Palkinto: Kale Puontin uutuuskirja Milo Arvonnan säännöt: 1. Yksi arpa jokaiselle osallistujalle. 2. Kirjoita kommenttikenttään, mikä oli Kale Puontin Pasilan myrkky -dekkarisarjan ensimmäisen osan nimi. 3....

Olisi pitänyt kirjoittaa tämä postaus aikaisemmin, mutta en ole saanut istuttua koneen äärelle etätyöpäivien jälkeen ja on ollut muutenkin kaikkea mahdollista mielen päällä. Nyt on kuitenkin hyvä aika tehdä tilintekoa viime vuoden luetuista kirjoista. Vuoden 2020 aikana luin yhteensä 54 kirjaa eli noin kirjan viikossa. Luettuja sivuja oli yhteensä 18.625. Kirjan keskimääräiseksi sivumääräksi tulee 345 sivua, vaikka oikeasti ohuimmassa kirjassa oli sivuja 175 ja paksuimmassa 906. Kaikki kirjat...

Loppukesästä riemuitsin suomalaisen dekkaritaivaan uusimmasta nimestä Kale Puontista, jonka uutuuskirja Manni ihastutti, eikä pelkästään nimen takia. Kyllähän te kaikki sen tiedätte, että Herra Karvajalka on oikeasti Manni. Viime vuoden synkkien sävyjen jälkeen oli hienoa saada luettavaksi Kale Puontin Pasilan myrkky -dekkarisarjan toinen teos Milo(Bazar, 2021). Synkkiä asioita kirjassakin, mutta tämän lukijan mielestä todella viihdyttävää luettavaa. Rikosylikonstaapeli Kalle Pesonen on...

Tämänkin postauksen olisi voinut tehdä jo joulukuussa, mutta jäi tekemättä. Siitä huolimatta läväytetään nyt esiin viime vuoden kuvat Keravan vanhasta vesitornista, koska tämähän alkaa muodostua perinteeksi. Olen kuvannut kuvat kännykkäkameralla, enkä ole pahemmin muokkauksia tehnyt. Hieman ehkä reunoja leikellyt. Olen pyrkinyt kuvaamaan vesitornin aina kuukauden ensimmäisenä päivänä iltakuuden aikaan. Tosin välillä kuvaaminen on unohtunut. Joka tapauksessa kuvat on aina otettu kuukauden...

Vielä on muutama kirja viime vuodelta postaamattomien pinossa. Marjo Heiskasen Mustista koskettimista (Siltala, 2017) keskustelimme lukupiirissä marraskuussa. Kirjan luin jo lokakuussa, joten siitä syystä postauksessa on syksyinen kuva. Sere Metsätsalo on pianisti, jolla kunnianhimoa riittää. Hän on perustanut trion, jonka on tarkoitus esittää Seren valikoimaa vaativaa musiikkia. Viulisti Laura on oman tiensä kulkija, joka taitaa musiikilliset kiemurat. Mats puolestaan on...

Vuosi vaihtui perinteiseen tapaan. Menin sänkyyn kymmenen aikoihin illalla. Luin aikani, mutta kun silmäluomet alkoivat mennä kiinni, päätin luovuttaa. Kello oli ehkä vartin yli yksitoista. Kolme varttia vuodenvaihteeseen, mutta en jaksanut valvoa. Puoliltaöin toki kuulin unensekaisen horroksen läpi ilotulitteiden pauketta. Oli melko kovaäänistä ja välillä paukuttelua kuului tiuhaakin tiuhempaan tahtiin. Siitä huolimatta en jaksanut nousta sängystä ylös katsoakseni, millainen värimeri taivaalla...

Tänä vuonna en aio kiittää vuotta 2020, vaan haluan jättää hyvästit kamalaakin kamalammalle vuodelle. Vuoden 2020 piti aloittaa uusi iloinen 20-luku, mutta kaikki tietävät, kuinka siinä kävi. Korona alkoi jyllätä koko maailmassa, mutta sehän ei ollut ainoa murhe tälle taloudelle tänä vuonna. Tammikuu alkoi surullisesti, kun äitini kertoi sairastuneensa rintasyöpään. Oli tiennyt asiasta jo ennen joulua, mutta ei ollut halunnut kertoa asiasta lähiomaisille ennen joulua. Koko joukolla jännitimme...

Tämä postaus piti ilmestyä ennen joulua, mutta niinhän siinä sitten kävi, etten ehtinyt kirjapostausta tehdä. Mutta koska joulu on ensi vuonnakin, niin nythän minä olen tavallaan hyvinkin ajoissa. Lainasin kirjastosta David Baldaccin Jouluksi kotiin (Gummerus, 2006), koska kirjan takakansi lupaili mukavaa lukukokemusta. Sitä se myös oli. Juuri sopivaa aivokopan nollausta. Tom Langdon on mies, joka on joutunut kotimaan lentojen mustalle listalle. Hänellä ei ole mitään asiaa lentokoneisiin,...

Hyvää ja rauhallista joulua kaikille blogin lukijoille! Tänä vuonna joulu voi olla hieman erilainen, mutta nautitaan siitä silti täysin...