Huomenta ja tervetuloa! Älä siellä neukkarissa suotta piileskele, vaan astu peremmälle toimistollemme. Äläkä välitä tavaroista, jotka eivät vielä ole löytäneet paikkaansa. Muutto Bulevardilta Hietaniemenkadulle sujui viime viikolla kivasti. Niemen pojat kantoivat tavarat, me työntekijät etäpäiväilimme. Nyt, kun omasta muutostani on aikaa kulunut 1,5 vuotta, voin kertoa, että asuin ennen tällä samalla kadulla. Nöpsyn taaperovuodet vietimme juuri näillä kulmilla viihtyen hyvin. Mitä nyt...

Ärsyttää niin helvetin paljon. Mutta olen palannut. Siitä saan kiittää avomiestäni, joka oli varmuuskopioinut blogini koneelleen jonkin fiksauksen yhteydessä marraskuussa 2018, työkaveriani, joka sai skriptin avulla haettua Googlen välimuistista postaukset marraskuusta nykypäivään ilman, että niitä piti tallentaa yksitellen, ja itseäni, koska olin tajunnut säilyttää Bebe-blogin kokonaisuudessaan kovalevylläni blogimuuton jäljiltä. Kiitän myös UpCloudin henkilökuntaa, joka lupasi tehdä...

Ajattelin raottaa vähän lisää arkea ja postata tavallisen päivän varrelta juttuja. Yllä oleva kuva perjantailta on silti osittain huijausta. En todellakaan naputellut koko päivää seesteisenä ja hymy huulillani etäpäivänä töitä olohuoneen kaaoksessa, vaan yritin otsa rypyssä hämmentyneenä selvittää, mikä koodinpätkässä mätti, kun push notifikaatio ei lähtenyt matkaan. Oikeasti olin kyllä kotona ja tein töitä, mutta näytin lähinnä tältä. Aamupalaksi, tai pitää ehkä sanoa rehellisesti, että...

Kuuluiko pääsi sisällä: “Ai, miten niin täydelliset?” luettuasi otsikon? Otsikko ei viittaa täydelliseen valoon, imartelevaan asentoon, inspiroivaan taustaan tai persoonalliseen asetteluun kuvissa. Minulle nämä kuvat ovat täydelliset, sillä ne otti ystäväni Nina yhteisen aamiaisen kanssa. Paras osa on kuitenkin se, että näiden ottamiseen meni valehtelematta minuutti. Heiluin hetken kadulla, Nina räpsi kuvia ja minä tokaisin tapani mukaan, että kyllä sieltä yksi löytyy, jossa tarkennus on...

… kipitellä kuuluisan sillan yli tarkistamassa, olisiko Nuuskamuikkunen sattumalta sillalla onkimassa Muumipeikon kanssa. … jättää tarkistamatta, näkyykö pellavahaalarista läpi ja onko “ihan sama, miten sen paidan sille alle survoo”. Aargh, miksen koskaan opi! … katsoa muualle heti, niin Haisuli ehti kaivaa isoa nenäänsä ja pyyhkiä räkää meihin aikuisiin. Kyllä muuten ympärillä olevia lapsia nauratti! … olla ajoissa, niin keskipäivän paahde ei vielä tehnyt olosta tuskaista. Toisin oli...