Mustaa Puuta-blogini inspiroi minua arjessa ja juhlassa, kokatessa ja sisustamisessa sekä puutarhassa ja metsässä. Eli blogissani pääsee tutustumaan äidin ja pojan rauhalliseen arkeen uudessa mustassa puutalossa.
Kategoriat: sisustaminen, puutarha, ruoka
Suosituimmat: 183
Kuumimmat: 43
Uusimmat: 29

Linnavuoren laella voi siirtyä kivikauden aikaisiin mielikuviin ja kuvitella istuvansa kallioisella saarella. Toisaalta katsoessasi Vanhalinnan tilan suuntaan voit kuvitella olevasi aatelistilan yksi jäsen taikka palveluksessa oleva talonpoika. Alueella aistii historiaa, mutta myös nykyaikaa. Tila toimii nykyään juhla- ja kokouspaikkana sekä museona. Marraskuinen kuvauspäivä oli sävyiltään kauniin harmaa. Sellainen kuin linnavuorikin. Tänä jouluna Liedon Vanhalinnassa...

Kirje isälleni 10.11.2019 Rakas isä, impu, iskä!Vaikka en ole sinua nähnyt, kuullut tai tuntenut enää pitkään pitkään aikaan (kuolemastasi on jo lähes 30 vuotta), olet kulkenut tukenani jokaisen vuoden. Ei ole jäänyt montaakaan päivää väliin, ettenkö olisi sinua ajatellut. Olin niin isäntyttö, että arki on tuonut muistoja yhteisistä jutuistamme. Milloin se ajatus on lähtenyt suunnistuksesta, lännenelokuvista, moottoriurheilusta, Rauman Lukosta, viljapelloista, hiihtämisestä, lottoamisesta...

Aika kuultaa muistot. Niin tänäänkin, kun haikeana mietin aikaa, kun lapseni oli pieni poika, leikkisä ja todellinen Puuha-Pete. Voipi olla, että kotimme muistutti välillä jopa Huvikumpua, jossa mentiin lasten leikkien ehdoilla, mutta taisi muistuttaa myös open kotia :), jossa tämä "opehirmu" laati tarvittaessa säännöt lasten kohelluksille. Muistan niin hyvin sen ajan, kun välillä koko koti muistutti lastenhuonetta. Oli leikit kesken siellä sun täällä. Meillä asui todellinen Puuha-Pete,...

Edellisyönä viimeisetkin lumet sulivat pois ja marraskuun aamu oli jälleen hyvin syksyinen. Sumuinen, harmaa ja sateinen ilma on viikonloppuisin mitä mainioin ulkoilukeli koiran kanssa. Eipä ole montaa muuta ulkoilijaa ja koiraa maastossa. Lähdimme käymään Parmaharjun ulkoilualueella. Koiramme aloitti sellaisen ulinan ja haukunnan heti Liedon keskustan jälkeen, että taisi jo arvata määränpäämme, sillä just tuonne Parmaharjulle on viimeisimmät kävelylenkkimme suuntautuneet. Miksi? Se selviää...

Omaa arkeani katselleena ;) voin sanoa keittiön olevan kodin sydän. Samaa pitää kyllä sanoa pihasta, sillä myös siellä viihdytään ja oleillaan. Ensi kesänä varmasti tätä kesää enemmän, kunhan vain saan piha-alueen aidattua niin, että koirallakin on siellä turvallista olla. Tässä kirjoituksessani haluan jakaa kanssasi meidän eka kesän pihakustannukset. Tarkan euron elämässä piha valmistuu pikku hiljaa. Ensi kesänä olisi toiveena laajentaa grillipaikkaa sekä istuttaa lisää aitataimia. Istuskelen...

Kyllä, kirjoittamisen tuskaa on minulla joskus hyvinkin paljon. Joko tuntuu, että näppäimistön tilalle on putkahtanut jarrupoljin tai etusormeni onkin muuttunut pyyhekumiksi, joka deletoi liiankin herkästi kaiken kirjoittamani. Tällä kertaa kirjoittamisen tuskasta ei ollut tietoakaan, sillä valmiit kysymykset avittivat supermukavasti vastaamista. Kirjoitin 'milloin viimeksi? ' - haasteen. Iltaisin on ihana lukea blogeja. Luen joko vakkareita blogeja tai minulle tuntemattomia blogeja. Minusta...

Kaunis syyspäivä kauniissa ympäristössä! Sitä tuo syysvierailu oli, kun poikkesin koirani ja kamerani kanssa vanhassa kotikylässäni Littoisissa. Tiilenpunainen verkatehdas oli upea näky luonnon syysvärien seassa. Ensimmäisen kerran tieni veivät minut Littoisten verkatehtaalle 1990-luvun alussa, kun ajelin Liedon kunnan palkitsemistilaisuuteen Littoisten Kuoviluodolle. Tuolloin tuo massiivisen kokoinen tehdas näytti suorastaan pelottavalta; useat ikkunat olivat rikki, tiilen paloja siellä...

Alunperin lähdin ostamaan kotoa löytyneille villalangoille kavereita, jotta saisin tehtyä ryijypistoilla ryijyn. Matkalla kauppaan ajoin kangaskauppa Jätti-Rätin ohi ja muistin heidän mahtavat matonkudevalikoimansa. Mitäpä, jos sittenkin tekisin toisenlaisen ryijyn ;)Muutin suunnitelmani sillä hetkellä ja lopputulokseen olen tyytyväinen. Eihän siinä mennyt kuin vähän yli viikko solmeillessa ja toinen viikko miettiessä, mikä olisi se oikea paikka ryijylle. Lopulta paikka löytyi eteisen...

Vaaleansinisestä ruususohvasta se alkoi. Se minun itsenäisyyteni polku. Ostin ensimmäiseen omaan kotiini pikkuruisen sohvan, joka oli kauttaaltaan täynnä isoja kukkakuvioita. Kankaasta löytyi vaaleansinisiä, pinkkejä sekä valkoisia ruusuja. Kirjoittamani perusteella voisi sohvan ulkoasua kuvitella levottomaksikin, mutta ei, se oli hyvinkin rauhoittava ja rentouttava paikka. Sellainen Good Night-sohva. Mä niin tykkäsin sohvasta! Sohvassa oli vain yksi iso miinus; se oli just ja just kahden...

Kirjoitin tämän jo silloin, kun maanviljelijät olivat puintihommissa, mutta jäi jostain syystä julkaisematta. Julkaisen sen nyt :) Elo-syyskuun vaihteessa oli jälleen se aika syksystä, kun viljapelloilla huristeltiin puimureilla. Onko muuten muilla tapana laskeskella nähtyjen puimurien lukumärää, kun ajelette autolla pisin maaseutuja? Mulla on :)) Minun isäni oli maanviljelijä, vaikka koskaan emme asuneetkaan maalla. Isäni viljeli vaimonsa (äitini) kotitilan peltoja eli hän vietti paljonkin...

Terveiset Mustaa Puuta-kodista ja villasukkapäivästä! Mulla on monenlaisia villasukkia, mutta tunnepuolella yhdet sukat ovat ylitse muiden. Sukat, jotka yhdessä kuvassakin on, ovat niin kauniit ja niin rakkaat. Olen tainnut jo aikaisemmin kertoa, että sain nuo pitkävartiset sukat läksiäislahjaksi työkavereiltani. Pitkävartiset villasukat on niin mukavat pukea kotitunikan tai olopaitiksen kanssa. Mulla on aina ollut toiveena, että eteisessä olisi kori, jossa olisi erilaisia villasukkia. Niin...

(Haluan julkaista uudelleen vanhan kirjoitukseni, jonka olen julkaissut edellisessä blogissani. Pahoillani, kun joukossa on eri fontteja. Teen jonkun virheen, kun siirrän tekstiä ja fontit muuttuvat). RAUMA, IÄT JA AJAT SITTEN On kaunis kevätaamu. Aurinko paistaa. Kevät on pitkällä. Kesäloman alkuun on vain muutamia viikkoja. Neljäs luokka on pian tullut tiensä päähän. Puen aamulla äitini ompelemat vaatteet. Ehkä vähän erikoiset, mutta mulle ihan mieluisat :) Lähden iloisena kouluun. Ajan...

Eilinen antoi mulle just sitä parasta, mitä omakotitalossa asuminen voi antaa. Sitä extempore-vapautta, jossa voi kuljeskella oman kodin ympärillä ja ihan rauhassa. Välillä kukkapenkkiä putsaten tai riippukeinussa maaten. Välillä nurmikkoa ajaen tai kanapihvejä grillaten. Paljon jäi vielä pihahommia tekemättä ennen kuin pakkasyöt saapuvat....mutta eiköhän sateisen syyskuun jälkeen nähdä vielä poutainen lokakuu! Ei vaan vielä millään voinut rullata pallogrilliä varastoon;). Maistui tuo...

Sunnuntain metsäkävely tuotti mukavan saaliin: 3 litraa kanttarelleja, 2 litraa suppilovahveroita, pari litraa erilaisia rouskuja sekä tunnin verran luonnossa liikkumista. Mutta jos jotain hyvää niin myös pahaakin.... Ei niin mukavia tuomisia olivat rikki menneet lempparikumisaappaat sekä koiramme iholla kesän toinen (vasta) punkki. Menimme tänään meille aivan uuteen maastoon. Sellaiseen pieneen metsäsaarekkeeseen, johon luultavammin kukaan ei viitsisi pysähtyä sienestämään. Tämä...

TÄSSÄ BLOGITEKSTINI JOULUKUULTA 2017, KUN MUUTTOMME VÄLIAIKAISEEN ASUNTOON OLI VASTA EDESSÄ. KOTIA KOHDEN🖤OSA 1; PIENEN PERHEEN MATKA KOHTI UUTTA. "Kotia kohden" on meidän pienen perheen rohkea sekä meillekin yllättävä hyppy uuteen elämänjaksoon. Tämä taitaa taas kuvastaa hyvin tässä hetkessä-elämistämme tai paremminkin sitä, että vastaan tulevat asiat on vaan otettava vastaan. Kaikkea vaan tapahtuu yllättäen. En tiedä vielä, oliko tämä hyvä juttu vai ei. Ainakin nyt on huojentuneempi...