Luontoa rakastavan, elämää tarkkailevan, käsillä tekevän naisen blogi, joka yrittää löytää elämästä ne pehmeät kulmat. Blogi lähestyy moninaiseti ja maanläheisesti arjen asioita ja haasteita, kuukupista meditointiin ja kaikkea siltä väliltä.
Kategoriat: arki, elämä, luonto
Suosituimmat: 7
Kuumimmat: 10
Uusimmat: 452

Nyt on tullut omassa elämässäni hetki heittää jäähyväiset viralliselle kotiäitydelle, ja laulaa viimeinen oodi sille samalla, kun saattelen kuopukseni koulutielle. ​Voin huokaista helpotuksesta ja taputtaa itseäni olkapäälle todeten selvinneen edes jotenkin täyspäisenä tästäkin hommasta (ja lapsenikin ovat edes jollain asteella kunniallisia kansalaisia). Heilutan lippua kuin maaliin saapuneet (ja vähän jopa tuulettaen) todeten samalla olevani vielä hengissä. Olen myös pikkuhiljaa ottanut pieniä...

Miten vaikeaa onkaan piirtää suoraa viivaa keskelle paperia, niin ettei se lopuksi ole kallellaan toiseen reunaan. Miten vaikeaa on kävellä keskellä tietä, verrattuna tien reunassa kävelyyn. Miksi myös asiassa kuin asiassa kohtuudessa pysyminen on haasteista vaikein. Miksi niin mielellämme viemme asian äärimmilleen, taikka vastavuoroisesti toimimme liian vajaalla. Joskus intoudumme panostamaan ravinnon sisältöön ja terveellisyyteen. Toisinaan kaikki menee vauhdilla toiseen laitaan ja...

"Makaan maassa kuin raato, ​lyötynä, yli ajettuna. Pienin liikkein, haparoivin askelin vedän itseäni taas ylöspäin. Kokoan itseni haarniskan tavoin kokoon, hitaasti ruuvi ja osa kerrallaan.” Voimme kokea epäonnistumisen tunteita monissakin asioissa niin työelämässä, vanhemmuudessa, kuin ihan tavallisen arjen keskellä. Pelko epäonnistua voi estää meitä myös kokeilemasta uusia asioita, toteuttamasta unelmiamme. Miten vaikeaa onkaan sanoa ääneen, että olemme epäonnistuneet. Ja vielä vaikeampaa on...

Mikä onkaan tapamme ilmentää itseämme, silloin kun emme ole tiukkojen raja-aitojen sisään ahtautuneita? Onko se jotain mitä pystymme tekemään käsillä vai kenties koko kehomme avulla, vai nautimmeko siitä, kun saamme laittaa sanoja peräkkäin muodostaen niistä kokonaisuuksia. Uskon, että meillä jokaisella on joku pieni kyky sekä palo sisällämme. Kyky, jolla on mahdollisuus kasvaa suureksi, jos vain annamme sille luvan. Useinkaan tämä pieni taiteilijasielukkuus ei noudata oppikirjojen oppeja...

Tyytyväisyys on sana, joka kuulostaa hyvin kliseiseltä ja nostaa mieleemme monia tyhjiä korulauseita vailla sisältöä. Näitä lauseita me jokainen varmasti tiedämme, kuten esimerkiksi; "Ole tyytyväinen siihen mitä sinulla on", "Rakasta elämääsi juuri sellaisenaan". Kauniita lauseita, joita lausutaan usein ehkä liiankin kevyesti. Miksi se sitten onkin niin vaikeaa löytää se tunne, että voimme olla aidosti tyytyväisiä. Löytää tila, jolloin olemme tyytyväisiä niin itseemme, kotiimme, kuin...

​”Kun aamut tuntuvat liian raskailta nousta ja illat liian levottomilta nukkua. ​Kun m​aa pyörii pään sisällä, tavarat tipahtelevat, mieli karkailee. Kun sydän hypähtelee epärytmissä, kädet tärisevät, heikottaa. Kun kasvoilla on enemmän kyyneleitä kuin ilon säteitä. Kun päällimmäinen tunne on ennen kaikkea väsymys.” Työuupumus on tänä päivänä liiankin monen ystävä, ja jonka usein huomaamme liian myöhään. Vasta silloin, kun elämän itse täytyy pysäyttää rattaiden pyöriminen. Miksi elämä sitten...

Katsoessani peiliin, läpi ulkoisen kuoren, mitä siellä näen? Kuka oikeastaan olen? Olenko se tyttö, joka viihtyy enemmän sivusta seuraajana porukassa kuin keskipisteenä olijana, mutta jonka sisällä kuohuu kapina maailman vääryyttä kohtaan. Vai Olenko se satujen prinsessa, joka rakastui nuorena (toisten mielestä ehkä jopa liian nuorena) elämänsä prinssiin ja uskoo sinisilmäisesti ikuiseen rakkauteen. Vai Olenko se äiti, joka pukee väsyneenä villatakkinsa väärinpäin ja yrittää selvitä arjen...

Saduissa tämä ihme on väritetty kauniiseen haikara tarinaan. Uskonnoissa tämä ihme on kehystetty suuremman voiman antamana lahjana. Tieteellisesti tämä ihme katoaa käsitesanojen viidakkoon, jolloin ihme on enemmän sekava kokonaisuus kuin yksinkertainen lopputulos. ​ Lapsen syntymä on aina ihme olkoonpa lähestymistapa mikä tahansa. Se on myös elämää muuttava tapahtuma, vaikka kysymyksessä olisikin sitten ensimmäinen taikka kolmas lapsi. Vielä edellisinä päivinäkään ei osaa edes aavistaa, mitä...

Kumpi tuntuu omalta: Ihmis vilinää Kiireen kohinaa Taukoamatonta ääntä Vai kenties Risujen rapinaa Tuulen huminaa Hetken hiljaisuutta Mistä löydämmekään jokainen sen oman palasen rauhaa, jota ilman mielemme tasapaino järkkyy ja arki tuntuu liian tahmealta tallustaa. Löytyykö se keskeltä ihmisvilinää vai sittenkin metsän uumenista. Itselleni ainakin tuntuisi olevan työn takana saavuttaa rauhan olotila keskellä kaupunkia. Paikasta, joka tuntuu itselle niin vieraalta. Toiset taas kaipaavat...

”Kun suljen silmäni, voin tuntea sen kaikilla aisteillani. Mennä ajassa taaksepäin. Astua ovesta sisään, joka pitää juuri tiettyä kitinää, ja jonka äänen kuulen vieläkin korvissani. Istua pöydän ääreen, joka on pienessä, mutta sitäkin kodikkaammassa keittiössä. Siellä, jos jossain on aina lämmin olla. Nenääni tulee tuoksu, joka on sekoitus päivän ruokaa ja iltapäivän pannukahvia. Aika on pysähtynyt, kuuluu vain puikkojen kilinää, radion tasaista kohinaa. Näen pöydän toisessa päässä...