Blogini on oppimispäiväkirjani, missä kerron, miten ADHD-aikuinen onnistuu selviytymään opintojen, perhe-elämän, koiran, vapaaehtoistyön, hääjärjestelyjen ja kaiken muun mielenkiintoisen labyrintissä.
Kategoriat: opiskelu, eläimet, luonto
Suosituimmat: 588
Kuumimmat: 557
Uusimmat: 15

Kuluneet viikot ovat taas olleet niitä ajanjaksoja, jolloin tunnen itseni aivan täydeksi outsideriksi. Suoraan sanoen, minusta tuntuu, että alan kohta syrjäytyä. Minua ei kiinnosta olla edes Facebookissa, koska siellä tasan kaikki jauhavat samaa asiaa, eikä minulla ole mitään kommentoitavaa juuri siihen asiaan, mistä kaikki jauhavat. Onneksi minulla on edes rakas koirani Kauno, joka on täällä syrjäytymässä kanssani. Olenko minä tosiaan ainoa ihminen maailmassa, joka ei tiedä, kuka hitto on...

Olen tässä blogissani esitellyt teille paljon sellaisia asioita, joiden kanssa elän jokapäiväistä elämää. Olen kertonut, mikä on ADHD ja millaista elämä on ADHD-aikuisena. Olen kertonut teille enemmän kuin riittämiin rakkaasta karvakorvastani, Kaunosta, joka on maailman paras koira, vaikka velmu onkin. Eräs pitkäaikainen elämänkumppani on vielä esittelemättä, ja päätin, että tänään tulen kunnolla kaapista ulos ja esittelen vielä tämänkin kumppanin. Samalla haluan rikkoa tähän kumppaniin...

Vituttaa niin, ettei veri kierrä! Etelä-Suomen talviloma on alkanut, ja "kaikki" ovat jo viikonlopun aikana suunnanneet ties mihin lomakohteisiin. Facebook täyttyy jatkuvasti lomakuvista; etelän auringosta, vaaleista hiekkarannoista tai vaihtoehtoisesti lumisilta tuntureilta, lumilaudasta tai uusista suksista. Sen sijaan, että minä laittaisin Facebookiin valokuvia ihanalta ja rentouttavalta lomareissulta, minä istun Educariumilla kuluttamassa luentosalin penkkiä. Päivä alkoi...

Taco House Tampereen rautatieasemalla. Junan lähtöön on tunti aikaa. Haluaisin rauhallisen hetken, jotta saisin palautua tästä kaksipäiväisestä koulutuksesta. Ravintolan rauhan rikkoo televisio, minkä joku henkilökunnasta laittaa päälle. Sieltä tulee naisten maastohiihtoa. Minua ei voisi vähempää kiinnostaa koko olympialaiset. Kävelin tänne erään tamperelaisen kurssikaverin saattamana. Hän näytti minulle oikotien, miten pääsen nopeammin rautatieasemalle. Itse en olisi moista reittiä hoksannut,...

Herätyskello pärähtää soimaan kuudelta. Mieheni ei ole vieressäni. Löydän hänet sohvalta. Rakas Kaunomme on kovassa kennelyskässä, ja ajattelevainen mieheni päätti mennä Kaunon kanssa olohuoneeseen nukkumaan, jotta minä saisin nukkua rauhassa, koska minulla on aikainen herätys. Minun pitää ehtiä kello seitsemän junaan, joka vie minut, jälleen kerran, Tampereelle. Junassa käytävän toiselle puolelle tulee istumaan kaakattava opiskelijaporukka. Ovat selkeästi menossa hiihtolomalle. Minäkin olisin...

Laiska keskiviikko. Pitkä ja hidas aamulenkki koiran kanssa. Käyttäytymisgenetiikan luento olisi menossa yliopistolla, ja iltapäivällä olisi vielä parituntinen soveltavaa evoluutiopsykologiaa, mutta minä en ole menossa. Minä pidän tänään vapaapäivän. Olen huomannut, että pitäessäni keskiviikkoisin vapaata luennoista ja opinnoista, jaksan paljon paremmin loppuviikon. Jaksan tehdä asioita eri tavalla kuin jos istuisin keskiviikotkin luentosalien penkkejä kuluttamassa. Siksi päätin, tuntematta...

Me olemme edenneet Kaunon kanssa nose workissa niin pitkälle, että tänään pääsimme lasipurkkiradasta eroon ja harjoittelimme hajujen etsintää "oikealla radalla". Haju oli pienessä metallisessa purkissa ja rata koostui tuoleista ja sohvasta. Ensin tutustuttiin metallipurkkiin. Iisipiisi meidän villahoususankarille! Sitten purkki vietiin radalle. No, sehän löytyi ihan heti! Purkin paikkaa vaihdettiin, mutta sepä ei meidän sankaria hämännyt, vaan purkki löytyi taas. Aivan liian helppoa!...

Lauantaiaamu. Herätyskello soittaa klo 8.30. En kuitenkaan herää siihen, sillä olen sohvalla katsomassa elokuvaa. Vieressäni on reppu. Olen pakannut kaiken valmiiksi jo perjantai-iltana ja yrittänyt mennä aikaisin nukkumaan. Heräsin kuitenkin keskellä yötä, enkä saanut enää unta. Siksi olen sohvalla. Viiden tunnin yöunet takana, ja minun pitäisi jaksaa pysyä hereillä ja virkeänä koko päivä. Soitan taksin ja lähden rautatieasemalle. Juna ei ole vielä tullut. Hytisen ulkona kovassa pakkasessa ja...

Silloin, kun ulkona riehuu lumimyrsky, ja parasta mitä tiedät, on takkatuli ja kuppi kuumaa kaakaota, juuri silloin sinun rakas suomenlapinkoirasi haluaa iltalenkille. Laitat tuhat kerrosta rättiä ja lumppua niskaan, jotta tarkenet, ja lähdet ovesta ulos tuuleen ja lumituiskuun. Olet muutenkin flunssainen, joten päätät pitää lenkin lyhyenä, ettet sairastu enempää. Koirasi on kuitenkin kanssasi eri mieltä tästä kaikesta. Hänestä juuri tällainen keli on kaikkein paras lenkkikeli! Lumessa...

Tuossa se on, se kirjapino. Läppäri on sylissä. Kaksi esseetä pitäisi kirjoittaa, ja aiheetkin minulla on jo. Miksen sitten tee mitään? Ei kirjoittaminen ennen ole vaikeaa ollut, eikä se ole nytkään vaikeaa, sillä tekstiä kyllä tulee tähän blogiin. Mutta kun pitäisi kirjoittaa tieteellinen essee, niin en vain pysty enkä kykene. Olen tänään tehnyt kierroksen kahteen eri kirjastoon, käynyt kuuntelemassa luennon ja sitten oli vielä eräs virallinen asia hoidettavana. Kaikkeen meni aikaa yhteensä...

Takanani on aivan ihana viikonloppu! Huippurentouttava sellainen. Sain jotain todella harvinaista herkkua, mitä en ole saanut todella pitkään aikaan: Sain olla yksin kotona! Pelkkä koira seuranani. Mies lähti jo perjantaiaamuna eräjormailemaan kaveriporukassa. Teinille tuli noutaja iltapäivästä: Mummi. Heti sen jälkeen minä hyppäsin autoon, kurvasin Majakkarannan S-marketin pihaan, tyhjensin hyllyt kaikesta epäterveellisestä mässystä, ajoin kotiin, tein koiran kanssa pitkän lenkin, lenkiltä...

Tammikuu lähestyy loppuaan. Väkivaltatutkimuksen johdantokurssin ohjeistus on tullut viikko sitten. Seuraava graduseminaari on maaliskuun alussa. Psykologiaa on jatkettava, jotta saan aineopinnot valmiiksi jossain vaiheessa. Ja mitä minä teen? Makaan sohvalla ja örisen. Välillä nousen sen verran, että käyn vessassa tai vaihtamassa DVD-levyä. Tämä ei ole minua. Olen sentään saanut haettua väkivaltatutkimukseen kuuluvia kurssikirjoja pari kappaletta kirjastosta. En ole edes avannut...

Kello on kuusi illalla, ja minä olen niin kuoleman väsynyt, etten jaksa tehdä muuta kuin istua sohvalla ja tuijottaa eteeni kuola suunpielestä valuen. Takanani on monta pitkää koulutuspäivää. Ensin perjantai ja lauantai Tampereella eläinkouluttajien koulutuksessa, siihen edestakainen matkustaminen vielä kaupan päälle. Sunnuntai meni melkeinpä kokonaisuudessaan nukkuessa univelkaa ja väsymystä pois. Eilen maanantaina oli pitkä koulutuspäivä voimauttavan valokuvan parissa, samoin tänään. Taidan...

Yö. Nukun kolmen unilääkkeen voimalla kuin pieni lapsi Mango hotellin pehmeällä sängyllä. Herään kesken kaiken siihen, kun naapurihuoneen ryhmä rämä tulee baarista takaisin hotelliin. Helvetinmoinen meteli, poppi huutaa ja ihmiset huutavat musiikin yli. Porukkaa on enemmänkin, sillä he käyvät hakkaamassa toistensa huoneiden oviin. Minä puolestani hakkaan seinää. En jaksa noustaja pukea vaatteita. Joku toinen jaksaa, ja käy karjaisemassa, että nyt ne turvat kiinni. Ihmiset yrittävät nukkua...

Säpsähdän, kun herätyskello pärähtää kuudelta. En herää, sillä olen ollut hereillä kahdesta asti. En vain ole saanut unta. Epänormaali herätysaika stressaa, ja ajattelen vain koko ajan sitä, milloin herätyskello soi. Olen laittanut vaatteet illalla valmiiksi ja pakannut tavarani tyttäreltäni varastettuun mustaan Hello Kitty-reppuun. Puen nopeasti, ruokin Kaunon ja soitan taksin. Minulla on kiire rautatieasemalle. En ehdi syödä aamiaista, mutta ostan rautatieasemalta täytetyn patongin, missä on...