Pseudoriina on autofiktiivinen blogi, jossa voit eläytyä Riinan elämään 80-luvun puolivälistä tähän päivän saakka, yleensä Riinan itsensä, mutta välillä myös sivustaseuraajien näkökulmasta. Tarinan tärkeitä sivuhenkilöitä ovat Piiska-Riina, Mama Helli ja Ankerias.
Kategoriat: kirjoittaminen, elämä, arki
Suosituimmat: 97
Kuumimmat: 647
Uusimmat: 15

Meillä asuu Piiska-Riina. Se on semmoinen pikkuinen, vähän reilun metrin mittainen ukkeli, tai oikeastaan akka, joka asuu eteisen siivouskaapissa. Sieltä kuuluu välillä hienoinen kuiskuttelu, se kuuluu niin hiljaa, ettei voi olla varma kuuluuko se ääneen ollenkaan. Joten sitä on pakko kuunnella tarkemmin. Ja siellähän se Piiska-Riina kuiskii. Sillä on aina ihan hirveesti vaatimuksia: tee sitä,… Jatka lukemista Piiska-Riina tulee kaapista Artikkeli Piiska-Riina tulee kaapista julkaistiin...

Viimeisin ulkomaanmatkani suuntautui Suomeen. En tosin tiedä lasketaanko kotimaahansa matkaamista ulkomaanmatkailuksi. Mutta ulkopuoliseksi minä siellä itseni tunnen. Ratikat ovat joka vierailun välillä vaihtaneet numeroitaan, tai ainakin reittejään. Vanhoja tuttuja ravintoloita ei enää ole, enkä osaa ostaa matkalippua matkakortilla. Kaverit kyllä vakuuttelevat, etteivät hekään enää pysy ratikkareittien perässä, kukaan ei osaa käyttää matkakorttilaitteita, joiden käyttäjäystävällisyys on… Jatka...

Räntä liiskaantuu ruuhkabussin ikkunaan. Muutama pysäkki vielä, sitten ollaan Kurvissa, voisin hypätä ulos ja tarpoa sohjossa kotiin Torkkelinmäelle. Saatanan marraskuu, kello on vasta vähän yli neljä ja ulkona on jo pimeetä. Pitää mennä vielä kaupan kautta, kotona ei ole mitään syötävää. Yleensä teen koko viikon ruokaostokset maanantaina, mutta tänään saa kyllä pakastepizza kelvata, mietin sit… Jatka lukemista Psykopaatti yökylässä Artikkeli Psykopaatti yökylässä julkaistiin ensimmäisen...

Monen hyvän yön putken jälkeen heräsin taas yhtäkkiä aamuyöllä ja tiesin heti, etten saa enää unta. Makasin hetken painavan peiton alla, itkin vähän ja hiivin sitten vierashuoneeseen, jotta Aleksi voisi vielä nukkua. Hivuttauduin kovien pellavalakanoiden väliin, kuuntelin pari tuntia Kaija Koon äänikirjaa, mutta uni ei vain tullut. Herätys olisi seitsemältä, kolmen tunnin päästä. Laitoin herätyksen… Jatka lukemista Uneton yö Artikkeli Uneton yö julkaistiin ensimmäisen kerran...

Mulla oli ollut oma Sherpa jo vuosia, jopa vuosikymmeniä. Se oli verraton apu vaelluksilla, ja elämässä ylipäätään. Se ei ollut pelkästään opas, joka tietää oikean suunnan vaikka pimeässä, vaan myös henkinen tsemppaaja ja elämänkumppani. Sherpat ovat uskomattoman vahvoja ja sitkeitä: ne voivat kantaa jopa kaksi kertaa oman painonsa verran tavaraa ja pystyvät hyödyntämään vuoriston happiköyhää… Jatka lukemista Uskollinen Sherpa Artikkeli Uskollinen Sherpa julkaistiin ensimmäisen kerran...

Nousen liukuportaat Hakaniemeen. Tuliskohan tuolta kätevästi kutonen, joka veisi mut Kurviin ja pääsisin pian kotiin ja suihkuun?– Riina!Käännyn vaistomaisesti äänen suuntaan. Mitä ihmettä, kuka mua huutaa? – Moi, sanon häkeltyneenä Annikalle. Emme ole nähneet ainakaan kuuteen vuoteen, ehkä kahdeksaan, lasken mielessäni. Miksi ihmeessä mun piti törmätä siihen just nyt, kun olen yltä päältä mudassa, pukeutuneena… Jatka lukemista Siideripissikset Artikkeli Siideripissikset julkaistiin...

Ehdotin Essille treffejä tiistai-illaksi, mutta se sanoi menevänsä joogaan. Innostuin, mä voisin lähteä mukaan, johon se joutui hehkuvana paljastamaan, että se on äitiysjooga. Mun ensireaktio näihin äitiysuutisiin on aina ensin sääli ja sitten harmitus, menetän taas yhden lapsettoman ystävän. Kunnes muistan; pitää tuntea iloa tulevan äidin puolesta. Mäkin oon vähän kuin odottava äiti. Munkin masuasukki… Jatka lukemista Lapsettoman masuasukki Artikkeli Lapsettoman masuasukki julkaistiin...

Istun luokkahuoneessa ja tajuan olevani ainoa valkoihoinen. Olen myös naisista ainoa, joka ei ole peittänyt hiuksiaan huivilla. Pohdin, olenko heidän mielestään huoramainen hiukset valtoimenaan. Minulla on myös tosi lyhyet shortsit. Tai siis ei ne oikeasti ole lyhyet, mutta kalpeat polvet paljaana tunnen olevani alasti kaapupukuisten naisten joukossa. Tuntuikohan ala-asteella luokkani Abdeista tältä? Sanon Abdit monikossa,… Jatka lukemista Me mamut Artikkeli Me mamut julkaistiin ensimmäisen...

Sujautan uudet, nahkaiset balettitossut jalkaani. Ensimmäistä kertaa kymmeneen vuoteen. Olisin halunnut ostaa mustat, kun kerrankin saa (balettikoulussa mustia tossuja saivat käyttää vain pojat, meille tytöille olivat sallittuja vain valkoiset ja puuterin väriset – kunhan koko luokalla oli samanväriset). Nyt saa myös pukeutua niin kuin haluaa. En tiedä mikä on yliopistoliikunnan aikuisbalettikurssin pukukoodi: onko valkoiset trikoot… Jatka lukemista Aikuisbulleriina Artikkeli Aikuisbulleriina...

Raotan silmiäni ja tajuan, että on sunnuntai. Tänään ei ole mitään ohjelmassa. Vielä kokonainen vuorokausi ennen maanantaiaamua. Mitä sun pitäis tehdä? Mitä mä haluun saada tästä sunnuntaista irti? Aleksi nukkuu vielä. Haluaisin herättää hänet jo seurakseni, mutta maltan vielä mieleni. Arkena emme paljoa ehdi nähdä ja molemmat ovat aina niin väsyneitä ja poissaolevia, ettei yhdessäolo… Jatka lukemista Käärme paratiisissa Artikkeli Käärme paratiisissa julkaistiin ensimmäisen kerran...