Tämä on tosisatu siitä, miten päädyin ranskalaiseen linnaan koronakaranteeniin minulle ennestään tuntemattoman aatelisperheen kanssa, ja miten tuo kahden kuukauden lockdown johti siihen, että päädyin Rinsessaksi Ranskaan.
Kategoriat: #lifestyle, matkustelu, rakkaus
Suosituimmat: 10
Kuumimmat: 4
Uusimmat: 8

5.4.2020 Vuoden lämpimin päivä! Avattuamme ikkunaluukut aurinko suorastaan syöksähti huoneeseen kahdenkymmenkahden celsiusasteen voimalla. Täydellinen sunnuntai. Leijan rakentamisen, neulomisen ja puunveiston jälkeen aarteenetsintä oli aivan luonnollinen jatkumo. Linnassa oli, tietysti, metallinpaljastin. Sen avulla Linnanherran pojat olivat löytäneet linnan pihamaalta muun muassa sata vuotta vanha vyönsoljen, 1800-luvun työkaluja, sotien aikaisia kolikoita sekä granaatin, joka oli...

4.4.2020 Mikä ihana päivä! Istuimme auringossa päivän lehteä lukien. Tai no, minä istuin ison päivävarjon suojassa. Olin ehtinyt jo toissaviikolla polttaa maidonvalkean ihoni aamupäiväkahvin aikana, ja nyt se oli nyt punertavia pisamia, taches de rousseur, kirjaimellisesti 'punapään tahroja'. Ranskalaiset eivät tuntuneet arvostavan niitä kovin korkealle. Luettuamme päivän uutiset - horoskooppeja unohtamatta - raahasin ensimmäisen kylppärin kolmesta ovesta varastosta ulos ja laskin sen...

2.4.2020 Linnanherra käveli huoneeseen ja pyöritteli päätään naureskellen. Viimeksi olimme teippailleet muovipussia bambukeppeihin hänen yllättäessään meidätleijanrakennuspuuhistamme, nyt puulastut lentelivät lattialle työstäessäni puupölkkyä, jolle olin antanut nimeksi "La Chatte". Se oli ollut jo valmiiksi naisen muotoinen, mutta veistämisellä siitä tulisi patsas. Aatelinen istui vieressäni keittiön pöydän ääressä vuollen möykkyä, josta tulisi kissa, "Le Chat". Olimme päättäneet suorittaa...

1.4.2020 Aatelisen lisäksi myös linna avautui kahden viikon jälkeen. Se oli sulkenut porttinsa lockdownin alettua ja Linnaherra oli kieltäytynyt ottamasta vastaan ketään. Hippinainen oli ollut koko tämän ajan yksin farmillaan, eikä ollut nähnyt edes riskiryhmään kuuluvaa miesystäväänsä, Sarjakuvataiteilijaa, kuin kerran viikossa parin metrin etäisyydeltä viedessään hänelle ruokakassit. Oli hän vastarannankiiskenä kuulemma rikkonut koronarajoituksia sen verran, että oli käynyt ystävänsä...

31.3.2020 Maaliskuun viimeinen päivä. Kaksi kokonaista viikkoa olen herännyt tästä huoneesta ja katsellut tästä ikkunasta lisääntyvää vihreyttä, toiset kaksi viikkoa olisi jäljellä. Makasimme sylikkäin juuri saapuneita pääskysiä seuraten. Jos Aatelinen aiemmin oli lähtenyt sängystä kahvinkeittoon ennen minua, niin nyt hän kiskoi minut takaisin sänkyyn yrittäessäni nousta. Moni asia oli muuttunut ja me kumpikin tunsimme sen. Minä en ollut täällä enää vain palkollisena. Vaikken tiennytkään...

29.3.2020 Linnanherra oli muutama päivä sitten kysellyt oliko joku käynyt tornissa, koska hän oli käynyt jo parina yönä sammuttamassa sieltä valot. Tietääksemme kukaan meistä ei ollut käynyt siellä, ja Linnanherra oli vitsaillut asialla olleen linnan kummituksen, jonka olemassaoloon hän itse vakaasti uskoi ja josta oli tarinoinut useaan otteeseen varmaan kaikille, jotka linnaan olivat koskaan tulleet vierailulle. Tällä rakennuksella toki oli kummituksensa. Sitä olivat asuttaneet mitä...

28.3.2020 Pääministeri oli eilen illalla ilmoittanut lockdownia jatkettavan vielä kahdella viikolla. Tämän ensimmäisen karanteenijakson lopulla, tänä kahdentenatoista karanteenipäivänä istuimme Aatelisen kanssa aamukahvilla ja -savukkeella ulkona tapamme mukaan. Nostin rennosti jalkani lepäämään hänen reisilleen kuten monena muunakin aamupäivänä ollessamme kahden, mutta tällä kertaa hän alkoi silittää niitä kevyesti. Hätkähdin. Tajusin, ettemme me olleet tähän saakka olleet fyysisesti kovin...

26.3.2020 Aujourd'hui, il fait beau mais il ne fait pas chaud et il y a beaucoup de vent. Näin alkaa karanteenipäiväkirjan kymmenes kirjoitus. Tuuli todellakin riepotteli aaltoilevan ruohokentän reunastamien satoja vuosia vanhojen puiden oksia. Mikä olisi otollisempi aika ja paikka leijan lennättämiselle? No ei ehkä mikään! Päätimme siis rakentaa leijan. Suoriuduttamme päivän töistä (minä kylpyhuoneen sisäänkäyntitilan tasoittamisesta ja Aatelinen puunhakkuusta), kuunneltuamme uutisista...

24.3.2020 Ensimmäinen viikko linnassa lusittu. Siis eletty satua. Arki - jos sitä nyt mitenkään sellaiseksi voi kutsua - alkoi asettua uomiinsa. Minä ja Aatelinen heräämme puolen päivän aikaan meidän huoneestamme, linnan toisen kerroksen kamarista, jossa on ne munankuoren siniset puolipaneelit ja ikkunasta näköala metsätielle. Minulle oli jo selvinnyt kaikkien tienneen alusta saakka meidän jakavan huoneen - linnan muut kerrokset eivät olleet enää asuinkäytössä Linnanherran tyhjättyä ne ja...

23.3.2020 Bretagne on kuuluisa crêpeistään. Siis suomalaisittain letuista (tai lätyistä, kuten meillä kotona Etelä-Pohjanmaalla sanottiin). Täällä crêpe on ensisijaisesti suolainen lounas tai päivällinen, jolloin siitä käytetään usein myös termiä galette. Lettupäivänä syödään sitten jälkkäriksi se makea lettu. Me päätimme pitää lettupäivän, koska minun piti oppia tekemään oikeaoppinen bretagnelainen - siis se alkuperäinen - crêpe. Aatelisen resepti paikallisiin tattarilettuihin (16 kpl)...

22.3.2020 Olin kuullut Hippinaisen ja Sarjakuvataiteilijan asuneen metsässä Sarjakuvataiteilijan linnan mailta ostamallaan palstalla itse rakentamassaan kodassa. He olivat kuulemma omin käsin rakentaneet sen pihapiiriin jopa saunan! Tämä suomalais-ranskalainen pariskunta oli asunut Pariisissa, kunnes vierailu Linnassa oli saanut heidät rakastumaan Bretagneen ja Sarjakuvataiteilijan ostamaan metsäpalstansa entiseltä työpariltaan Linnanherralta. Yhden kesän pariskunta oli asunut...

21.3.2020 Ensimmäinen viikonloppu! Tänään juhlisimme Veljen syntymäpäivää. Aamiaiseksi oli sopivasti kakkua. Mansikka-marenkikakkua hopealusikalla antiikkiposliinilautaselta marmoripöydän ääressä. Epäreilua. Linnanherra oli jo ajat sitten ajanut metsästäjät omilta mailtaan - siitäkin huolimatta metsästäjät tulivat vanhojen tapojen mukaisesti kauriin kaadettuaan tervehtimään Linnanherraa kauriin maksan ja koiven kanssa. Vaikka Ranskan aateli oli menettänyt laissa erioikeutensa jo yli...

20.3.2020 Olemme jo irtaantuneet todellisuudesta. Elämme omassa kuplassamme, peiton alla suojassa pahalta maailmalta. Päivisin minä olen remonttireiska kylppärissä, hän on kunnon poika tehden omia arkiaskareitaan. Meille on tullut tavaksi säikähtää toisiimme vahingossa törmätessämme, aivan kuten ensimmäisen kerran tavattuamme, sen verran kovasti yritämme pysyä rooleissamme. Ettei vaan kukaan huomaisi mitään. Aina illallisen jälkeen jäätyämme kaksin keittiöön olimme vapaita. Joimme viiniä ja...

19.3.2020 KAIKKI LOPPU Tupakat ovat loppu. Ei vain minulta ja perheeltä, vaan myös kylän ainoasta tupakkakioskista. Ihmiset olivat hamstranneet vessapaperin lisäksi tupakkaa, ja monen tupakkakaupan huhuttiin olevan tyhjiä jo nyt, Linnanherra osasi kertoa palattuaan päivittäiseltä lehdenhakureissultaan kylän kioskilta. "Meidän täytyy kopioida näitä lupalappuja lehdestä, ne eivät riitä." Tasoitekin oli loppunut eilen, rautakaupat olivat sulkeneet ovensa ja minun piti aloittaa katon...

18.3.2020 "Sinä kuorsaat" Aatelinen ilmoitti silmät ristissä avattuansa ikkunaluukut karanteenin toisena päivänä, joka oli ensimmäistä vieläkin aurinkoisempi ja lämpimämpi. No kun minulla on tämä ihmeellinen yskä edelleen! Hänelläkin oli kuulemma kipeä olo, ja nieleminen sattui. Nautimme myöhäiset aamukahvit talon edustalla puutarhatuoleissa, sen verran voimakkaasti aurinko meille paistoi. Istuimme lähekkäin, muttemmeliianlähekkäin. Jatkoimme kahvin ja savukkeiden lomassa ranskan opiskelua...