Meillä täällä on edelleen täysi höyry päällä. Juniorilla on kirjoitukset meneillään, ja vielä kaksi ainetta jäljellä. Voin vain kuvitella kuinka helpottunut hän on perjantaina, kun rankka urakka on viimeinkin ohi. Ohjelmassa on kuulemma konsertti kavereiden kanssa, enkä todellakaan odota häntä kotiin kovin aikaisin! Lupasimme hänelle, että viikonloppuna mennään syömään, ja samalla juhlistamaan koulun loppumista. Sikäli mikäli meidän seura kelpaa... No, sitten alkaakin tulosten odottaminen, jota...
"Oinas tunnetaan tähtimerkistön tulisieluna, uudistajana ja kokeilijana.Hän on sisustajanakin rempseä, oman tiensä kulkija, joka ei piittaa muiden mielipiteistä. Hän kokeilee kotona rohkeasti uusia juttuja, mutta mikään trendien noudattaja hän ei ole.Oinaan koti on persoonallinen, hänen itsensä näköinen. Sieltä löytyy usein värejä ja paljon, mutta sävyt on mietitty tarkkaan. Huomiota herättävinä väreinä oinaan kodissa ovat usein punaisen ja oranssin sävyt.Kodin sisustuksessa oinas arvostaa sen...
Olin kahtena peräkkäisenä perjantaina syömässä porukalla ulkona. Ensimmäinen ryhmä koostui, vain ja ainoastaan, suomalaisista naisista ja toinen etupäässä irlantilaisista, kylläkin parilla englantilaisella ja allekirjoittaneella vahvistettuina. Kaksi saman tyylistä ja hintaista ravintolaa sekä suurin piirtein yhtä paljon illalistajia. Ravintolat eivät olleet sieltä halvimmasta päästä, mutta eivät nyt ihan yltiökalliitakaan. Kuitenkin sen hintaisia annokset olivat, että ihan joka viikko en...
Kännykkäni laskee askeleitani päivittän. Pitäisi päästä 10 000een. Ei aina onnistu. Joogapäivinä ei tarvitsekaan päästä, mutta muina pitäisi. Keksin, että jos kävisin kävelemässä muutaman tuhatta askelta ennen työpäivän alkua, niin sitten ei jäisi niin paljon illaksi. Päivän aikana ravaan portaita sen verran usein, että ainakin 1000-2000 askelta tulee mittariin ihan vain portaista. Usein käy vaan niin, että kännykkä jää työpöydälle, eli askeleet jäävät pois laskuista. Nuo aamukävelyretket ovat...
Tehdään heti alussa selväksi, että en ole mikään viskinystävä. Eihän sitä täällä Corkissa asuvana tietysti ole voinut välttyä Jamesonin tislaamon mainoksilta, mutta käymään sinne ehdin vasta tänä keväänä. En oikeastaan ole tiennyt tästä elämän vedeksikin kutsutusta juomasta yhtään mitään. Paitsi, että se tekee Irish Coffeesta, no Irish Coffeen. Myös Baileysin kermalikööri saa makunsa viskistä, eikä sekään pahalta maistu... Nyt alkoi tehdä mieli juustokakkua, jossa maistuu samanen likööri......
Voi, rakas Suomi ja sinun sata sääntöäsi... Siis, mikä häly yhdestä vaaleanpunaisesta talosta. Tekin varmasti olette lukeneet tämän artikkelin. Kyllähän minä ymmärrän, että pitää olla sääntöjä rakennusten suhteen. Ymmärrän senkin, että Irlanti ei ole Suomi, eikä Suomi Irlanti. Kyllä täälläkin sääntöjä on, eikä meidän asuntoalueella värien kanssa sooloilla, mutta kohtuus kaikessa. Tämä Vesilahdella sijaitseva vaaleanpunainen talohan ei edes näy kunnolla tielle! Ajattelin lisätä vähän vettä...
Meidän Smokey-kissaa kolhaisi auto eilen. Oli kyllä kissan omaa syytä, sillä se lähti juoksemaan luokseni tien toiselle puolelle täysillä, eikä huomannut autoa. Huusin äänen, kun näin rakkaan kissamme paiskautuvan asvalttiin. Sitten se virkosi ja lähti vauhdilla juoksemaan naapureiden etupihojen läpi ja katosi. Huomasin kyllä, että kaikki ei ole kunnossa, mutta en saanut sitä kiinni. Kissaa etsittiin puskista ja autojen alla, mutta sitä ei vaan löytynyt.Smokey on hyvin tuttu naapurustossa,...
Joskus on sellaisia viikkoja, jolloin mennään tunneskaalaa laidasta laitaan. Juuri nyt tuntuu, että päässä pyörii aivan liian monenlaisia asioita. Lisäksi taidan olla, tai siis olen, keskellä keski-iän kriisiä. Elämä muuttuu pakostakin ja sitä välillä tuntee, että ei vain pysy kaikkien muutosten perässä. On pakko oppia luopumaan ja antaa mennä. En olisi ikinä arvannut, että lasten aikuistuminen voi olla näin rankkaa...äidille! Yksi elämänvaihe alkaa olla ohi, ja nyt katson ihmeissäni hiljaista...
Hannah-myrsky se täällä saarella reihui viikonloppuna. Meillä lentelivät vain kastelukannut ja roskalaatikot, eli ei mitään sen pahempaa. Näitä myrskyjä tulee ja menee, aina silloin tällöin. Osa iskee päälle ennustusten mukaisesti, ja osa vain vähän hipaisee. Se on kuitenkin opittu, että myrskyvaroituksia ei kannata jättää huomioimatta. Itse vältän ajamista pienillä ja pimeillä sivuteillä, silläjos puu romahtaa auton eteen tai päälle, niin se on menoa se. Onneksi meillä on kynttilöitä aina...
Piti lähteä pariksi päiväksi Kerryyn, mutta sitten koti voitti. Ollaan oltu menossa ihan tarpeeksi, ja muutenkin on ollut kaikenlaista ohjelmaa, joten tuntui hyvältä olla ihan vain kotona. Olen aina ajatellut, että sellainen mökkielämä ei sopisi minulle. Että pitäisi perjantaina, työviikon jälkeen, pakata tavarat autoon ja lähteä jonnekin muualle. Ostaa ruoat kahteen paikkaan, ja samalla hoitaa kahden paikan pyykit ja siivoukset. Sitten sunnuntaina kotiin ja maanantaina töihin. Stressihän...
Kuunteletekko te podcasteja? Minä kuuntelen niitä silloin tällöin, mutta aina suomeksi, yhtä poikkeusta lukuunottamatta. Mielelläni ottaisin teiltäkin vinkkejä vastaan, sillä sitä jumittuu helposti kuuntelmaan aina niitä samoja. Jos olisin suosittu bloggaaja olisi minulla tietysti ihan ikioma podcast tai youtube-kanava, jonkun toisen yhtä suositun bloggaajan kanssa. Juttelisimme sitten ihan kaikesta, mitään sensuroimatta. Älkää peljätkö, podia ei ole eikä tule. Ja nyt päästiinkin yhteen...
En yhtään ihmettele, että täällä eteläisessä Irlannissa matkailevat päätyvät, lähes aina, Killareneyn pikkukaupunkiin. Tuo Kerryn läänissä sijaitseva kaupunki nyt vaan on kuin irlantilainen maisemapostikortti parhaimmillaan. Kuvan taustalla siintävät vuoret, edessä virtaa joki, jota halkovat kapeat sillat. Joka ilmansuunnassa näkyy silmänkantamattomiin vihreän eri sävyjä, ja kuvaan kuuluu tietysti ikivanha linna, joka kohoaa upeana järven rannalla. Ja entäs sitten se villi vesiputous, jonne...
Viime viikot ovat olleet sellaista haipakkaa, että en ole edes tajunnut kuinka pian on pääsiäinen. Sehän on ihan pian! Täällähän se tarkoittaa sitä, että pitkänäperjantaina paiskitaan ihan tavalliseen tapaan töitä, ja vain maanantai on yleinen vapaapäivä. Koulut aloittavat kaksi viikkoa kestävän loman jo tänään perjantaina. No, sekään ei enää -onneksi- minua liikuta, eli ei tarvitse raapia päätään ja miettiä, että miten yhdistää työt ja ainaiset koulujen lomat. Paljon olisi kuvia ja...
Piti tehdä valinta: mennänkö Gdanskin ulkopuolella sijaitsevaan Malborkin linnaan vai pari vuotta sitten avattuun,toista maailmansotaa käsittelevään, museoon? Päädyimme yhteisymmärryksessä, ja täysin vapaaehtoisesti linnaan. Emme ole mitään intohimoisia museoiden kiertäjiä. Museoissa minua ahdistaa se valtava tietotulva. Harvoinhan sitä on tilaisuutta käydä samassa suurkaupungin suuressa museossa montaa kertaa. Ideaalitilannehan olisi se, että kävisi samassa museossa tutustumassa eri osiin ja...
Puolan kirkot ja linnat odottavat edelleen käsittelyä tuolla pilvialbumeissa, joten palaan niihin myöhemmin. Tässä on ollut niin paljon kaikenlaista, että bloggaaminen on jäänyt taka-alalle. Ei mitään ihmeellistä, ihan vaan normielämää, joka nyt vaan välillä on hetkisempää. Töissäkin oli niin hermojakiristävä viikko, että perjantaina olin ihan puhki. Onneksi on nämä viikonloput, että voi vähän vetää henkeä, ja saa etäisyyttä niihinkin asioihin. En ole käynyt kaupungilla shoppailemassa...