Kategoriat: hyvinvointi, treeni, ruoka
Suosituimmat: 154
Kuumimmat: 38
Uusimmat: 130

Oikeesti. Nam. Täydellisyyttä. Siinä olivat kadonneet kolme sanaani bansku-suklaaherkun kumoamisen jälkeen. En aio turista sen enempää, muuta kuin että tässä on myös Kesis-ruokavalioon sopiva välipala protskuineen, hiilareineen ja rasvoineen! Sopii palkkariksi treenin jälkeen, jälkkäriksi tai muuten vaan välipalaksi tai iltapalaksi. Banaani-suklaaherkku! 1 kypsä banaani 1 rkl maapähkinävoita (sokeritonta) 1 kukkurallinen rkl vaniljanmakuista kananmunaprotskua (Proegg) 1 kukkurallinen rkl...

Hellurei! Ja hyvää tätä vuotta – kohtahan se on jo helmikuu! Onko maailmassa ketään muuta, jolla tuntui moni arkirutiiniasia käynnistyvän jotenkin vähän tahmeasti? Musta tuntuu, että mun unirytmi on edelleen ö-mapissa, kun menen myöhään nukkumaan ja siten myös herään myöhään – ja monesti ilman mitään kellonsoittoa. Selkäranka kuin muovipussilla, sanoisi Joni. Samoin kun herää myöhään, niin on niin kiva jäädä piehtaroimaan peittojen ja tyynyjen sekaan, eikä tekisi kauhean mielellään...

Musta tuntuu että mun tekemisen määrä ja vauhti noudattelee sellaista vähän vinoa, aallokkomaista sinikäyrää. Sellaista missä levänneenä aloitan tekemään töitä tehokkaasti, koko ajan enemmän ja kasvavalla vauhdilla, supersuorittajamaisesti, salamannopeasti ja salamyhkäisesti jopa kummallisina kellonaikoina – kunnes mun tuottavuus romahtaa. Sitten en saakaan aikaan mitään. Ja silloin pidän vapaapäivän. Siinä teille sinikäyrä. Ja taaaas sykli lähtee uudestaan käyntiin, kun saan tekemisen...

Varoitus. Teksti sisältää aiheita jotka voivat järkyttää herkimpiä. Terkut toipilaalta! Buranaa ja panadolia kuluu, ja sisuskalut hölskyvät hiilidioksidin seassa iloisesti aina kun nousen makuulta pystyasentoon tai toisin päin. Ja sattuu. Sattuu aivan perkeleesti. Viikko sitten olin Dubaissa, makoilin jahdin kannella, kävin brunsseilla, kävin treenaamassa, nautin elämästä cocktailien ja iltapäiväteen merkeissä upeissa puitteissa. Nyt makaan onnellisena, joskin aika kipeänä ja...

Miksi on niin vaikeaa pidättäytyä päivittäisestä suklaapatukasta, tai miksen vain pysty olemaan herkuttelematta ja vetämättä övereitä iltaisin? En haluaisi sortua paheisiini joka kerta kun ahdistaa tai on paha olo. Miksen hallitse syömistäni? Alle parikymppisenä, juuri kotoa pois muuttaneena pelkäsin omia syömistottumuksiani. Tuntui, että syömiseni hallitsivat minua, enkä minä hallinnut syömisiäni. Pelkäsin iltoja, sillä vaikka kuinka olin päättänyt etten enää syö herkkuja,...

Mulla on välillähyvin usein vaikeuksia johtaa itseäni. Musta tuntuu että mä olen pohjimmiltani niin LAISKA, että jos laitan itselleni aikatauluja, niin luistan niistä AINA. Kapinoin, koska #lifestyleyrittäjyys – yrittäjyyden muoto, joka ei ole sidoksissa aikaan ja paikkaan. Äärimmäisen mukavuudenhaluisen, mutta kuitenkin tehokkaan ihmisen yrittäjyysmuoto kauniin kiiltävään ja värikkääseen pakettiin käärittynä. Lifestyleyrittäjyys on alimmasta helvetistä, jos ei osaa aikatauluttaa itse omaa...

Ihan pienenä….. …olin ihan varma, että äiti ja isä osaavat puhua sujuvasti maailman kaikkia kieliä. …puolustin joulupukin olemassaoloa kiivaasti ainakin vielä ala-asteen ensimmäisillä luokilla. …pelotti kasvaa aikuiseksi, koska en yhtään tiennyt kuinka niitä laskuja maksetaan. Mitä jos en osaakaan maksaa laskuja? Nyt vähän isompana….. …isä tulee mun kanssa autokaupoille. Tinkaa niin että myyjä suuttuu ja käskee isää tankkaamaan mun tulevan auton tankin itse täyteen löpöä. …äiti kysyy...

Sitä herkästi unohtaa, kuinka paljon on kehittynyt vuosien varrella. Se on jopa pelottavaa – jos en enää muista, millaisin keinoin pääsin hallitsemattoman tuntuisista herkuttelukierteistä yli, jos en muista tasan tarkkaan sitä oppimisprosessia, niin kuinka voin enää auttaa muita jotka ovat samassa tilanteessa? Koska tiedän, että niitä ihmisiä on ja paljon; niitä jotka kamppailevat hallitsemattoman syömisen kanssa. Eikä se ole kenenkään syy tai vika – tämä maailma vain on sellainen. Herkkuja ja...

//Yhteistyössä OP Kausiauto. Tällaisina sadepäivinä on suoranainen onni että auto seistä jököttää pihassa! Tavallisesti kiroaisin ulkona vallitsevan sään johonkin mihin aurinko ei paista, mutta tänään tyynen rauhallisesti istun kahvikupposen ja läppärin kanssa sohvalla, ja välillä tuijottelen ikkunasta ulos, missä aukeaa koko Vanttilan laakso kauniisti lintuperspektiivistä. Mökistä mäen laelta on hyvä kurkistella, tällaisina sadepäivinä vielä kun saa viltin nykäistyä suojelevaksi pesäksi...

Tiiättekö, kun on hyvinvointialalla ja tekee niinkin hienon yhteisön kuin TIKIS-treenimedian kanssa yhteistyötä, niin vähemmästäkin välillä kokee kunnon alemmuuden tunteita. TIKIS, missä kundit ovat jotain supertalentteja, mimmit crossfittaaja-eksperttejä, ja sitten siellä on minä. Missä minä olen sitten erityishyvä? Katselen Barstarzzin videoita – jätkät vetää ihmislippuja ja ihan uskomattoman näköisiä temppuja, joista mä koulun telinevoimistelutunnilla vaan haaveilin. Pökkelö mikä pökkelö,...