Tiina H - on elämänmakuinen lifestyleblogi. Meidän perheen elämää vanhassa mansardikattoisessa Villa Helmessä, lisänä kaikenlaista sekametelisoppaa ja seikkailuja. Blogissani tuunataan ja puuhataan, leivotaan sekä puutarhaillaan. Toisinaan kuvissa vilahtelevat myös päivän asut.
Kategoriat: sisustus, lifestyle, ruoka
Suosituimmat: 325
Kuumimmat: 677
Uusimmat: 428

Näistä kuvaamistani asuntomessukohteista (Siis ihan kaikista kolmesta!) viimeisimpänä, vaan ei todellakaan vähäisimpänä tulee tämä ystäväni Friidukan sisustama SPR:n kontti -tavaroilla sisustettu talo, eli talon kaikki huonekalut ja tavarat ovat siis peräisin noista SPR:n Kontti -kierrätysmyymälöistä. Vaikka tämäkään Retro/Vintage -tyyli ei ole sitä ominta tyyliäni, niin kyllä Frida on tehnyt tämän kohteen sisustamisessa ihan huippuduunin, sillä onhan noiden kamojen haaliminen ollut varmasti...

Tai siltä se nyt vaan kyllä jo tuntuu. Sää on viilennyt huomattavasti, samoin täällä rannalla tuuli tuivertaa suhteellisen napakasti, joten aivan selvää syksyä on jo ilmassa. Ja meidän perheen "koulutyypeilläkin" ovat koulut alkaneet, tänään kun tuo neitokainenkin aloitti yläkoulun viimeisen luokan. No semmoista se on. Ja hei... Itsellä on aivan selkeästi jo jokin ihmeen (?) syksyyn liittyvä pesänrakennusvietti, sillä kummasti taas paksummat ja pehmoiset matskut kiehtovat. Pistin muuten taas...

Ja nyt kuvia toisesta vierailemastani asuntomessukohteesta, eli tuosta Shell:n entisestä asunto- ja autovajarakennuksesta. Ja täytyy kyllä sanoa, että kyllä on Juha Heino tehnyt mielettömän duunin tuon jo niin surkeaan kuntoon päässeen rakennuksen restauroimisessa. Mielestäni kohde oli ehdottomasti tämänvuotisten asuntomessujen helmi, juuri se "tämä pitää aivan omin silmin nähdä"-juttu. Aivan upea kerrassaan, sekä niin hienosti rempattu! Talon sisustus ei tosin ollut millään muotoa se oma...

Nyt on pieninkin neiti konfirmoitu ja rippijuhlat juhlittu. Eikä sitä niiltä liikutuksen kyyneliltä säästytty tälläkään kertaa, sillä onhan se vaan jollakin tapaa myös hieman surullista, että nyt ne nuo lapsukaiseni ovat jo "oikeasti" isoja. Sniif! Napsin muutamia kuvia kiireen keskeltä noista meidän antimista, meillä kun oli sellainen pienimuotoinen puffet -ruokailu, joka sisälsi seuraavia juttuja: Keitetyt perunat, lihapullat, savu- ja graavilohi & sillilisäkeCaesar...

Viimeviikkoisella lomareissulla kävimme myös pikaisesti Porissa, siis mikäli nyt täältä käsin voi pikaisesti siellä edes käydä. Kurvailimme ensin Helsinkiin, sitten ajelimme rakkaan lapsuudenystäväni/tyttäreni kummitädin 5-kymppisiin Nauvoon, (ja Korppooseen) sen jälkeen kävimme kurkkimassa myös nuo ystävieni asuntomessuille sisustamat kodit. Ja kyllä! Eipä se Annarina pettänyt tälläkään kertaa, sillä tuo Fiskarhedenvillanin Pohjanvalo oli jälleen yhtä kauniisti sisustettu kuin esim. viime...

Ystäväni Elina pitää täällä Savonlinnassa Kahvila ALKU -nimistä kahvilaa, (josta jo joskus postasinkin) ja paitsi tietenkin asiaan kuuluvan kahvila- ja lounas (sekä catering) palveluiden lisäksi, jotka muuten ovat aivan huippuluokkaa, niin hän on hieman laajentanut tuota brändiä, sillä mukaan on nyt tullut myös muutamia ALKU Design -tuotteita. Sarjaan kuuluvat mm. mielettömän hieno kestokassi, servettejä, keittiöpyyhkeitä, tarjottimia, Savonlinnan karttajuliste sekä muutama muukin kiva juttu....

On tämä kesä vaan ollut aikamoinen, niin ihana ja lämmin. Tosin joku (toisiaan myös minä) voisi jopa sanoa, että liika on liikaa tässä lämmössäkin. Mutta minä kyllä nautin näistä lämpimistä säistä aivan täysin rinnoin, oma kroppani on paremmassa kunnossa, aivan selkeästi niveleni ja lihakseni eivät ole niin kipeät kuin syksyllä ja talvisin. Sen vihlonnan ja säryn muistaessa päätän todellakin olla narisematta joutavuuksista, sillä se syksy sieltä kipuineen tulee kuitenkin taas jossakin...

Ja nyt ne ihanan pirteät eilen mainitsemani kesämekot, ja muuten hei, siis ne punaiset kesämekot. Värissä, jossa minulla ei vaatteita aikuisiällä oikein ole ollutkaan, tätä ennen kun omistin tasan tarkkaan kahdet punaiset housut ja yhden ikivanhan Esprit:n vaarinpaidan, joten eipä sitä ole paljon punaisella pörrätty. Tai minun tapauksessani väreillä muutenkaan. (!) Mihinkä ihmeen väri -angstiporukkaan minä oikein kuulun, lapsena ja nuorena kun vaategarderobiin kyllä niitä värejä kuului. No...

Värirajoitteinen ihminen teki tässä pari päivää itselleen oikein kunnollista siedätyshoitoa, sillä me kuvailtiin taas noita Muotitalo PUKI:n kesäisiä (sekä alkusyksyn) ihanuuksia. Ja tätä nyt ei kyllä usko kukaan, mutta tuo punainen väri näyttää kyllä (Ihme juttu!) vaatteissa nyt aivan mielettömän kivalta, eikä se kyllä itse asiassa näytä minunkaan päälläni yhtään pöllömmältä, joten ehkä minun todellakin pitäisi hullaantua tuohon punaiseen. Tai no... Tämä nyt sitten on taas vain se oma...

Nyt viimeinkin tuo jo kuvissakin vilahtanut vaniljainen raparperipiirakka. Ja tämä on se quick and easy, eli on todellakin nopea ja niin helppo valmistaa. Mutta silti niin hyväksi havaittu, joten taidanpa pyöräyttää tänään toisen samanlaisen. Ja ohjeen tuohon superhelppoon piirakkaan saat tässä: Vaniljainen raparperipiirakka: Pohja: 100g voita/leivontamargariinia1dl sokeria1 kananmuna1tl leivinjauhetta3dl vehnäjauhoja (gluteenittomiin jauhoihin lisää vajaa ½ tl ksantaania) Sain tällä...

Ihan kumma juttu! No että miten se keittiön fiilis voikaan muuttua aivan kesäiseksi yhden järven rannalta napatun luonnonkukkapuskan myötä, mutta näin tässä vaan nyt taas kävi. Naapuritkin katsovat varmaan minua jo ihan "kakkosella", minä kun päivästä toiseen olen tuolla ojissa ja puskissa keräämässä milloin mitäkin horsmaa. Ja onhan se niin, että yleensä (varmaan) ihmiset mieltävät nämäkin kaikki ihan roskakukiksi, joita he eivät (kai) millään ilveellä kotiin toisi. No joo... En taida...

Nyt kuvia muutamista pienistä pihatalon astia yms. löydöistä. Ja näissäkin on tosiaan pääpiirteittäin menty ihan sillä second hand -periaatteella, eli olen kolunnut ja kiertänyt taas aika ahkerasti näitä meidän alueen kirppiksiä. Ja onnekseni jotain kivaa sekä tarpeellista olen löytänytkin. Ja mikä parasta, niin näissä ei todellakaan ole hinta päätä huimannut, kaikki nuo lasiastiat on mm. ostettu meidän kierrätyskeskuksesta -50% alepäivien aikaan. Kuvassa näkyvän servettitelineen tosin bongasin...

Se kesäkuukin vaihtui sitten heinäkuuksi, mutta minun mielestäni ei todellakaan olisi tarvinnut. Ai miksikö? No se kesä kun tuntui siinä samalla meiltä katoavan aivan tyystin. Vettä sataa (No joo, myönnettäköön... Että onhan se kyllä tuolle uudelle nurtsille & kasveille tietty se hyvä juttu, mutta muuta hyvää en nyt juuri jaksa siinä nähdäkkään.) ja on aika kylmää ja kolkkoa. Ja sehän taas tuntuu tässä kroonisesti kipuilevassa kropassani, niveliä särkee ja "rakas Reinoni mun" (Raynaud'n...

Blogini pitkäaikaisimmat lukijat varmaan muistavatkin (ja tietävätkin), sen suuren rakkauteni pihaan ja puutarhaan, se entisen kotini pihahan oli minulle se todella tärkeä ja niin rakas juttu. Varmaan juurikin siksi, että mm. tontilla ollut jokainen kivikin oli itse rannalta kerätty. Samoin monella pihaan istutetulla perennalla oli oma tarinansa, mm. eräs pioni oli rakkaalta lapsuudenystävältäni/tyttäreni kummitädiltä lahjaksi saatu. Melkein jokainen puutarhan syreeni oli isäni kasvattama, tai...

Innostuin keittämään raparpereista siirappia ja sittenhän se ajatus lähti siitä luontevasti jatkolentoon, joten nyt on tulossa muutamia kesäisiä raparperijuomia a' la Tiina. No tokihan näitä nyt on tehty jo sen tsiljoonia kertoja ja variaatioita, mutta lisäänpähän nyt tänne myös nämä omat tekeleeni. Tässäpä siis se ensimmäinen: Raparperi Spritzer Tein siitä molemmat versiot, eli alkoholittoman ja -holillisen. Näin voi itsekukin omassa mielessään ja mielihaluissaan valita juuri sen itseä...