Kun Teinipoika sairastuu syöpään
Kategoriat: syöpä, teini-ikä, sairaus
Suosituimmat: 210
Kuumimmat: 679
Uusimmat: 480

Kaksi vuotta sitten oli samanlainen kaunis, aurinkoinen heinäkuinen aamu kuin tänäänkin. Kaksi vuotta sitten kesäloma oli hiljattain alkanut, Isosisko oli käynyt rippileirillä, Teinipoika ja Isosisko odottivat innolla myöhemmin kesällä alkavaa nuorten leiriä. Kaksi vuotta sitten kesälle oli paljon kivoja suunnitelmia. Kaksi vuotta sitten elämä näytti hymyilevän, varsinkin Teinipojalle, vuosien vaikeuksien jälkeen. Kaksi vuotta sitten Äiti heräsi painajaiseen. Sillä erotuksella, että...

Tämä kevät on ollut kummallinen, kuin katsoisi kolmea eri elokuvaa samaan aikaan. Kevään merkkien lisääntyessä Äidin ajatukset ovat jakaantuneet kuin halkaistu filminauha, joista jokainen toistaa omaa rainaansa kolmesta eri keväästä. Päällimmäisenä pyörii raina siitä keväästä ennen Teinipojan sairastumista, siis niistä tietämättömistä ja huolettomista päivistä, joita katsoessaan Äiti huutaa itselleen kuin elokuvan sankareita varoittaen ”Herää! Katastrofi edessä! Älä tuijota niitä omia juttuja –...

Elämä osaa yllättää – joskus positiivisestikin. Vertaistukiviikonlopun jälkeen tulee yhteydenotto, jossa Teinipoikaa pyydetään hyväntekeväisyysmuotinäytöksen esiintyjäksi. Turkulaiset ovat promonneet Teinipoikaa Tottakai, perhe vastaa hihkuen. Mahtavaa! Hetken päästä selviää, ettei kyse ole mistä tahansa muotinäytöksestä, vaan erittäin suositun vaatesuunnittelijan muotinäytöksestä Lapsimessuilla Helsingin Messukeskuksessa – ja messuilla voi käydä viikonlopun aikana 45 000 ihmistä! Hetken heiltä...

Joulu tulee ja joulu menee. Eletään kriisintäyteistä aikaa, joka vaikuttaa kaikkiin perheessä. Isosisko ei saa unta, Teinipoika on vihainen ja Pikkuveli surullinen. Isästä ja Äidistä puhumattakaan. Huomisesta ei kukaan tiedä ja tilanteet muuttuvat ja eskaloituvat ja kaikki elävät epävarmuudessa. Mitä nyt tapahtuu? Mihin se vaikuttaa? Koska tämä loppuu? ”Mä en halua tätä paskaa! Otan mieluummin vaikka toisen syövän!” huutaa Teinipoika. Äidin sydän on murskana. Yksivuotiskontrollipäivä hiipii...

Teinipojan biisi julkaistaan, siitä tehdään juttua lehteen ja keikkaakin suunnitellaan. Äiti vaan ei meinaa saada itsestään irti mitään, edelleenkään. Sairaslomaa jatketaan, lisää tutkimuksia tehdään, yksi lääke lopetetaan sopimattomana. Äidistä tuntuu jatkuvasti kuin hänen elämänsä olisi kuin sekainen rubiikin kuutio. Äiti vääntää ja vääntää ja saa yhden sivun täsmäämään- kaikki samaa väriä!- mutta kun hän katsoo toiselle puolelle, on vastassa kaaos. Hädissään Äiti kääntää – krunts, krunts,...

Aloittaessaan tämän blogin Äiti ei alunperin ajatellut julkaista mitään. Äiti aloitti kirjoittamaan pysyäkseen hengissä ja edes joten kuten järjissään. Kaikki ne tunteet ja ajatukset Teinipojan sairastuttua syöpään vyöryivät kuin hyökyaalto, eikä Äiti pystynyt niistä ryöpsäyttämään kuin korkeintaan vaahtopäitä niissä keskusteluissa, joissa kysyttiin :”Miten olet jaksanut tämän kanssa?” Ei pystynyt vaikka olisi halunnut, eikä sellainen ehkä ole mahdollistakaan tavanomaisessa...

Lasten syövän kuukausi menee Äidiltä ihan ohi. Ihan kuin Äiti olisi joutunut johonkin kuplaan, kaiken ulkopuolelle, eikä saa kiinni mistään tutusta ja ennen tärkeästä. Joitakin kuukausia sitten Äidillä oli niin paljon suunnitelmia siitä miten hän aikoo edistää syöpälasten asiaa lasten syövän kuukautena, mutta nyt hän makaa vain sängyssä ja yrittää selvitä uuden diagnoosinsa – ja flunssan kanssa. Isä yrittää ymmärtää, tukea ja tehdä reissuhommia samaan aikaan. Äiti yrittää antaa itselleen aikaa,...

Äidin on ollut todella vaikea saada tätä tekstiä alkuun. Jos rehellisiä ollaan, niin on ollut vaikea saada alkuun mitään tekstiä. Ei sillä etteikö olisi sanottavaa, etteikö pää olisi kaiken aikaa tupaten täynnä – mutta kun kaikki on yhtä sotkuista kuin mahalaukun sisältö kolmen ruokalajin illallisen jälkeen. Äiti yrittää saada kiinni ajatuksistaan, jostain punaisesta langasta, mutta kaikkien päät tuntuvat katoavan kuin Gandalf sumuun. Kesäkin on kadonnut samaan sumuun, Äiti ei ole osannut tehdä...

Kesäloma kuluu nopeasti ja joskus aurinkokin paistaa, mutta Teinipojan mieliala on synkkä: ruoka ei maistu, ei saa nukuttua, ärsyttää ja missään ei ole järkeä. Pahoinvointia, pyörrytystä ja heikotusta. Kunpa kuolisi. Syyksi ilmenee suhdekriisi, josta kriisin tekevät kuulemma vanhemmat sekaantumalla asiaan. Mutta vaaran merkit ovat niin ilmeiset, että yksimielisesti Äiti ja Isä jankuttavat päivä toisensa jälkeen uudelleen ja uudelleen miksi tämä ei nyt ole hyvä juttu: kummankaan asiat eivät ole...

(Tämäkin teksti on tehnyt tuloaan jo kuukausia ja päätynyt arkistoon useamman kerran. Handle with care,please) Siitä asti kun lapset ovat syntyneet on yksi Äidin suurimmista peloista ollut se, että lapset elävät nuoruutensa ja varhaisaikuisuutensa niin kuin Äiti. Paljon niistä vuosista on vieläkin Äidille itselleenkin mysteeri, mutta sen yhden yhdistävän tekijän kaikelle Äiti on löytänyt ja sen nimi on ahdistus. Ei mikään astma tai väliaikainen ahdistava olotila vaan kaiken järjen ylihuuhtova,...