Kun Teinipoika sairastuu syöpään
Kategoriat: syöpä, teini-ikä, sairaus
Suosituimmat: 177
Kuumimmat: 699
Uusimmat: 502

Äiti bongaa netistä Sylvan tarjoaman ”Lasten syöpähoitojen päättyminen”-kurssin ja ilmoittautuu. Toki viikonloppu kylpylässäkin kuulostaa mukavalta, mutta oikeastaan Äiti miettii saisiko sieltä jotain ”kättä pidempää” nykyiseen kummalliseen vaiheeseen. Syöpähoitojen päättymisen kaksivuotispäivä häämöttää edessä parin kuukauden päästä, mutta vaikka syöpähoidot ovat ohi, eivät sen jälkivaikutukset ole vieläkään ohi. Loppuisivatkohan ne tällä kurssilla, miettii Äiti sarkastisesti. Perhe suhtautuu...

He lähtevät TAYSiin jo aamutuimaan, ensimmäinen vastaanottoaika on jo yhdeksältä. Ajellessaan pitkin syysaamuisia, sumuisia teitä on aikaa miettiä omiaan ja kuunnella musiikkia. Yhtäkkiä Teinipoika ottaa kuulokkeet päästä ja kysyy :”Miten sinne terapeutille pääsee?” Äiti hätkähtää ajatuksistaan, säikähtää ja ilahtuu yhtäaikaa. Ilahtuu siksi, että on puhunut Teinipojalle ammattiavun tärkeydestä jo kuukausia, sanonut, että reaktiosi ja tunteesi ovat normaaleja tällaisen kokemuksen jälkeen. Ja...

Kesä on kerrankin kuin lauluissa: pitkä ja kuuma. Äidin kesä menee uutta uraa kasatessa Äidin irtisanouduttua vakkarityöstään ja heittäydyttyä freelanceriksi. Teinipojalla on elokuussa ensimmäinen festarikeikka tulossa ja sitä jännätään ja harjoitellaan. Heinäkuussa ehditään myös Brother Christmasin maksamalle virkistysleirille Turkuun muiden syöpälapsiperheiden kanssa ja Teinipoika yllättää itsensä ja muut laulamalla illanvietossa karaokea ja Äidin kanssa he saavat ensikokemuksen suppailusta...

Kaksi vuotta sitten oli samanlainen kaunis, aurinkoinen heinäkuinen aamu kuin tänäänkin. Kaksi vuotta sitten kesäloma oli hiljattain alkanut, Isosisko oli käynyt rippileirillä, Teinipoika ja Isosisko odottivat innolla myöhemmin kesällä alkavaa nuorten leiriä. Kaksi vuotta sitten kesälle oli paljon kivoja suunnitelmia. Kaksi vuotta sitten elämä näytti hymyilevän, varsinkin Teinipojalle, vuosien vaikeuksien jälkeen. Kaksi vuotta sitten Äiti heräsi painajaiseen. Sillä erotuksella, että...

Tämä kevät on ollut kummallinen, kuin katsoisi kolmea eri elokuvaa samaan aikaan. Kevään merkkien lisääntyessä Äidin ajatukset ovat jakaantuneet kuin halkaistu filminauha, joista jokainen toistaa omaa rainaansa kolmesta eri keväästä. Päällimmäisenä pyörii raina siitä keväästä ennen Teinipojan sairastumista, siis niistä tietämättömistä ja huolettomista päivistä, joita katsoessaan Äiti huutaa itselleen kuin elokuvan sankareita varoittaen ”Herää! Katastrofi edessä! Älä tuijota niitä omia juttuja –...

Elämä osaa yllättää – joskus positiivisestikin. Vertaistukiviikonlopun jälkeen tulee yhteydenotto, jossa Teinipoikaa pyydetään hyväntekeväisyysmuotinäytöksen esiintyjäksi. Turkulaiset ovat promonneet Teinipoikaa Tottakai, perhe vastaa hihkuen. Mahtavaa! Hetken päästä selviää, ettei kyse ole mistä tahansa muotinäytöksestä, vaan erittäin suositun vaatesuunnittelijan muotinäytöksestä Lapsimessuilla Helsingin Messukeskuksessa – ja messuilla voi käydä viikonlopun aikana 45 000 ihmistä! Hetken heiltä...

Joulu tulee ja joulu menee. Eletään kriisintäyteistä aikaa, joka vaikuttaa kaikkiin perheessä. Isosisko ei saa unta, Teinipoika on vihainen ja Pikkuveli surullinen. Isästä ja Äidistä puhumattakaan. Huomisesta ei kukaan tiedä ja tilanteet muuttuvat ja eskaloituvat ja kaikki elävät epävarmuudessa. Mitä nyt tapahtuu? Mihin se vaikuttaa? Koska tämä loppuu? ”Mä en halua tätä paskaa! Otan mieluummin vaikka toisen syövän!” huutaa Teinipoika. Äidin sydän on murskana. Yksivuotiskontrollipäivä hiipii...

Teinipojan biisi julkaistaan, siitä tehdään juttua lehteen ja keikkaakin suunnitellaan. Äiti vaan ei meinaa saada itsestään irti mitään, edelleenkään. Sairaslomaa jatketaan, lisää tutkimuksia tehdään, yksi lääke lopetetaan sopimattomana. Äidistä tuntuu jatkuvasti kuin hänen elämänsä olisi kuin sekainen rubiikin kuutio. Äiti vääntää ja vääntää ja saa yhden sivun täsmäämään- kaikki samaa väriä!- mutta kun hän katsoo toiselle puolelle, on vastassa kaaos. Hädissään Äiti kääntää – krunts, krunts,...

Aloittaessaan tämän blogin Äiti ei alunperin ajatellut julkaista mitään. Äiti aloitti kirjoittamaan pysyäkseen hengissä ja edes joten kuten järjissään. Kaikki ne tunteet ja ajatukset Teinipojan sairastuttua syöpään vyöryivät kuin hyökyaalto, eikä Äiti pystynyt niistä ryöpsäyttämään kuin korkeintaan vaahtopäitä niissä keskusteluissa, joissa kysyttiin :”Miten olet jaksanut tämän kanssa?” Ei pystynyt vaikka olisi halunnut, eikä sellainen ehkä ole mahdollistakaan tavanomaisessa...

Lasten syövän kuukausi menee Äidiltä ihan ohi. Ihan kuin Äiti olisi joutunut johonkin kuplaan, kaiken ulkopuolelle, eikä saa kiinni mistään tutusta ja ennen tärkeästä. Joitakin kuukausia sitten Äidillä oli niin paljon suunnitelmia siitä miten hän aikoo edistää syöpälasten asiaa lasten syövän kuukautena, mutta nyt hän makaa vain sängyssä ja yrittää selvitä uuden diagnoosinsa – ja flunssan kanssa. Isä yrittää ymmärtää, tukea ja tehdä reissuhommia samaan aikaan. Äiti yrittää antaa itselleen aikaa,...