Perinnekasveja ja arkista aherrusta 50-luvun talossa ja puutarhassa.
Kategoriat: puutarha, piha, huonekasvit
Suosituimmat: 187
Kuumimmat: 420
Uusimmat: 371

Lemmikit ovat ihania, mutta ihan jokaisen kanssa tulee jonakin päivänä suru puseroon. Eppu-kissamme hallitsi reviiriään Toimelassa ja vähän ympäristössäkin onnellisena yli 19 vuotta. Pitkä, hyvä kissanelämä päättyi tänään. Tyttären alakoululaisena kirjoittama huoneentaulu otettiin seinältä. Vettä on kupissa ehtinyt virrata. Vaikka elämistä tykkään ja niillä on ollut elämässäni aina iso rooli, tällä hetkellä en haaveile uusista nelijalkaisista haaveilla. Sulattelen tilannetta, että kukaan ei...

Levollista pyhäinpäivää teille blogiystäväni. Lokakuussa olen pitänyt taukoa bloggaamisesta. Aika on kulunut syyssiivouksiin ja työkiireisiin. Pyhäinpäivän rauhassa päätin merkitä muistiin tämän syksyn kukkasipulit. Luitte aivan oikein: Olen kuin olenkin istuttanut sipulikukkia myös tänä vuonna, vaikka keväällä taas toisin vakuuttelin. Vuosi sitten työnsin maahan massiivisen määrän kukkasipuleita, mutta kevään kukkaloisto ei vastannut odotuksia ja turhauduin. En vilkuillutkaan...

Olen tähän saakka pitänyt unikonnuppua nuppujen ja siemenkotien kuningattarena. Nyt se on saanut kovan kilpailijan. Kelloköynnöksen massiivinen siemenkota on käsittämättömän kaunis työntyessään esiin. Kelloköynnös ylipäänsä on kaunis ennen kukintaa nuppuineen ja varsinkin isojen kellokukkien avautuessa. Mutta syksylläkin se on hieno. Keräsin muutaman oksan maljakkoon. Näyttävät kestävän hyvin sisälläkin. Aila-myrsky ei tehnyt meidän pihalla muuten tuhoa, mutta aringonkukat se kaatoi....

Sää on edelleen lämmintä kuin kesällä, eikä meillä täällä meren rannalla ole nähty vielä yhtäkään pakkasyötä. Siitä huolimatta ruska on kaunis, maailma täynnä värejä. Ei ruska pakkasta näytä tarvitsevan.Osa puista on jo lehdettömiä, mutta samaan aikaan saamme vielä kerätä satoa. Tänään poimin viimeiset omenat puusta, andovkat. Kuukausimansikkaa kypsyy yhä. Haen silloin tällöin kourallisen aamupuuron päälle. Viimeksi tänään, vaikka lokakuuta jo eletään. Viimeiset tomaatit ovat kypsymässä...

Syksy on ollut ihmeen lämmin ja aurinkoinen. Lintujen siementämät auringonkukat ovat loistaneet myös parhaansa mukaan. Usein linnut onnistuvat siementen kylvössä paremmin kuin minä, niin tänäkin vuonna.Liekö tämä puutarhurin vai sopivasti tulleiden vesisateiden ansiota, mutta kuluneena kesänä syysleimut kukkivat upeammin kuin koskaan. Perannapenkkini on kivien sisään rakennettu "rinne", jota kuiva kesä koettelee. Nyt saatiin riitävästi vettä ja kukintaa riitti myös pitkälle...

Mikä ihana yllätys putkahtikaan kiinanruusun juurelta syyskuuni iloksi! Oli varmaan keväällä tipahtanut mullan joukkoon ahkeraliisan siemen ja siellä se oli salamatkustellut koko kesän. Ilmeisesti olosuhteet olivat suotuisat, koska ahkerana Liisa ryhtyi lopulta kukkimaan. Paikka on toki valoisimmista valoisin "vilpolamme", jossa kolme seinää ovat käytännössä suurta ikkunaa. Valoa siis tulee kolmesta suunnasta. Myös kiinanruusu on viihtynyt vilpolassa loistavasti, kukkinut ja kasvattanut...

Kulunut kesä oli minusta erikoinen puutarhakesä. Monien kasvien kasvu junnasi keskikesän paikallaan. Esimerkiksi kesäkurpitsa, joka normaalisti kasvaa todella vauhdikkaasti, tuntui nukkuvan ruususenunta koko heinäkuun. Tahti muuttui vasta elokuussa. Kun illat pimenivät ja kelit viilenivät, kesäkurpitsat alkoivat venyä silmissä. Nyt minulla on tuollaisia nuojamiesten nuijan kokoisia möllisköjä. Kiirettä pitää, että saa kaiken syötyä. Eiköhän kasvu pian tyssää ensimmäisiin yöpakkasiin....

Kun köynnöksiä kasvattaa itse, ilman kasvihuonetta siemenestä, kukintaa saa usein odottaa elokuulle. Niin tänäkin vuonna. Heinäkuu ei hellinyt lämmöllä, mutta elokuussa köynnöksiin on tullut virtaa. Miinanköynnös hehkuu tulta venetsialaisviikolla. Kelloköynnöstä innostun kokeilemaan muutaman vuoden välein. Keskikesällä meinaa usko loppua, että näitä hienoja nuppuja koskaan ilmaantuisi. Sieltä ne elokuulla putkahtavat. Jo kelloköynnöksen nuppu on hieno, mutta itse kellomainen kukka on todella...

Kuukauden blogipaaston jälkeen huomaa kirkkaasti, kuinka pitkälle kesä on ehtinyt. Elokuun illoissa on aivan oma tunnelmansa ja värinsä. Varastoista alkaa kuin huomaamatta kaivella lyhtyjä ja pihavaloja. Kaikki on vielä täyteläistä, mutta syksy ja kesästä luopumisen haikeus alkavat hiipiä mielen perukoille. Vaikka kuinka yrittäisi toitottaa, että kesää on vielä jäljellä. Kun on koko kesän jaksanut odottaa, monet kukat lopulta palkitsevat elokuussa. Kuten hirssi, jonka punaisia tähkiä olen...

Nyt alkaa jo lievästi ärsyttää. Alan epäillä, että olen kylvänyt maahan aivan jotain muuta kuin olen kuvitellut kylväväni. Tai sitten kylvämäni siemenet eivät ole itäneet lainkaan. Mielestäni kylvin tuoksukaunokkia ja kehäkukkaa. Tuoksukaunokkia en ole ennen kokeillut, mutta kehäkukkaa on kasvanut joka kesä. Paitsi nyt. Kasvimaan laidan kukkapenkki on täyttynyt kaikella muulla mahdollisella itsekseen siementäneellä, mutta näitä kahta kylvämääni kukkaa ei näy lainkaan. Ruiskaunokkia löytyy...

Tekisikö mielesi kömpiä tästä aukosta sisään pimeään, yli 20 metriä pitkään luolaan? Menemättä jäi minulta. Ahtaanpaikankammo vei voiton, kun teimme pyöräretken Isonriutan luolille. Jos haluat tietää, millaista luolan sisäpuolella on, kokemuksen kuvausta löytyy esimerkiksi Muinaismuistoja-blogista. Olen asunut reilun 10 kilometrin päässä luolista lähes koko elämäni, mutta tänä kesänä ensimmäistä kertaa tutustuin tähän lähiretkikohteeseen. Kiitos retkeilykirjojen ja aktiivisen jälkikasvuni....

Hyötykasvirintamalla on tänä kesänä saatu sekä pettymyksiä että iloisia yllätyksiä. Ihmettelen, miksi kesäkurpitsa tuntuu nyt kasvavan äärettömän hitaasti. Aiempina kesinä kurpitsaa on saatu yli oman tarpeen ja sen kasvu on ollut miltei silmin havaittavaa. Olosuhteet ovat samat, samoin kasvualusta. Kompostia on tarjoiltu ja jonkin verran lisähöystöäkin. Hedelmät vain jököttävät kymmensenttisinä. Kukkia kyllä on runsaasti. Kuiva ja kuuma alkukesä saattaa olla osasyyllinen hitauteen, mutta...

Lähimatkailu on koronakesän teema ja sitä tuli meidänkin sunnuntain ratoksi harrastettua. Sää oli mitä sopivin ja Avoimet puutarhat -tapahtuma houkutteli Kokkolaan Tullimäen siirtolapuutarhyhdistyksen tapahtumaan. Alueella oli avoinna 30 erilaista, omaleimaista ja viehättävää pikkupuutarhaa. Meitä vieraita oli kiertelemässä sopivasti, tungosta oli korkeintaan parkkipaikoilla. Siirtolapuutarha on ollut minulle outo ja hivenen maagiselta kuulostava paikka. Taianomaista varmaan onkin siirtyä...

Tummaa oranssia hehkuvat samettikukat toivottakoot Toimelaan tulijat tervetulleiksi vanhoissa, reikäisissä kenkäkoreissa, joista en raaskinut vieläkään luopua. Itse siemenestä kasvattamani taimet innostuivat vähän hitaasti. Kun jaksaa odottaa ja uskoa, kukkaloisto kyllä tulee ja palkitsee. Hieman vaaleammassa sävyssä samettikukat ovat innostuneet myös vanhassa kattilassa. Sen verran heikko oli uskoni taimien voimistumiseen, että työntelin alkukesästä kattilaan myös krassin siemeniä. Sieltä...

Päivö-myrsky on runnellut lähes koko Suomen, mutta säästi meidät länsirannikon asukkaat. Kesäkuu on ollut rutikuiva. Parina viime päivänä olemme saaneet maltillisia sateita, joista kuunliljatkin ovat nauttineet. Ainahan sade kantoveden voittaa. Kauhulla olen katsellut rankkasateita ja myrskyjä, joita te muualla asuvat olette saaneet Päivön myötä. Johtuneeko lämpimän kesäkuun kuumentamista laajoista rantahietikoista lähistöllä vai mistä, mutta ukkonen ja myrsky kiersivät tällä kertaa...