60 vuotta täyttäneen ammattikirjoittajan elämää.
Kategoriat: elämä, luonto, koti
Suosituimmat: 144
Kuumimmat: 598
Uusimmat: 6

Kun suunnittelimme tätä taloa, haaveilin työhuoneesta, jossa on uusi, valkoinen sähköpöytä, valkoiset säilytyskalusteet eikä mitään vanhaa (paitsi minä). Tässä sitä nyt kuitenkin ollaan, työhuone on tuupattu täyteen vanhoja huonekaluja, osa koiransyömiä tai muuten kuluneita. Haaveeni uusista huonekaluista haihtuivat asuntokauppariidan jälkiselvittelyihin ja toisaalta: nämä ovat ihan hyviä. Nyt täällä on sentään uusi matto. Kuva ei tee sille oikeutta eikä näytä sitä, että matossa on täsmälleen...

Kärsin parhaillaan tämän vuoden kolmannesta flunssasta. Koko alkuvuosi on siis mennyt enemmän sairaana kuin terveenä tai edes toipilaana. Freelancerina minulla on mahdollisuus hallita omaa kalenteriani ja niinpä sairastuminen ei välttämättä merkitse katastrofia. Voin siirtää haastatteluja, lykätä töitä huomiseen tai ensi viikkoon tai vain ilmoittaa (tosin äärimmäisen harvoin) etten nyt pystykään hoitamaan lupaamaani juttukeikkaa. Sairaslomaa minun on turha mennä hakemaan, sillä käsittääkseni...

Mies tuli tuohon työhuoneen ovelle ja halusi tietää, onko minulla joku blogi vielä olemassa ja jos on, niin voisinko kehua tätä tuolia. Ilman muuta. Kuvassa oleva tuoli kun ei ole mikä tahansa istuin, vaan Mukava Tuoli, josta meillä on puhuttu monta vuotta. Tarinan tausta on se, että kun mies vielä oli töissä, sähköchieffinä Royal Caribbeanilla, hänellä oli laivalla hytissään mukava tuoli, josta me kotona olleet kuulimme useamman kerran. Sitten kun aloimme suunnitella talon rakennuttamista ja...

Kerroin viimeksi, miten värjäsin hiukseni kasvivärillä. Kuvassa tulos, johon olin muuten tyytyväinen paitsi sikäli, että väri on liian tumma. Kerron vielä värjäysepisodin jatko-osan. Kävin nimittäin pari päivää värjäämisen jälkeen kampaajalla tasoituttamassa hiusteni latvoja, samalla kampaajalla, jonka luona olen käynyt yli kolmekymmentä vuotta. Hän ei ollut ollenkaan tyytyväinen minun tekemisiini ja sai totta puhuen minut itsenikin katumaan entistä enemmän. Ensinnäkin kampaajani sanoi, että...

Olen värjäyttänyt hiukseni kampaajalla noin 30 vuotta ja ollut melkein aina blondi. Nyt innostuin kokeilemaan kasviväreillä värjäämistä kotona. Yläkuvassa pääni ennen omatoimivärjäystä ja alempana sen jälkeen. Värin ostin omilla rahoillani uusikaupunkilaisesta Amalindasta ja maksoin siitä 14.90. Tämä ei siis ole mainos. Kaupassa minulle suositeltiin Light Blond -sävyä, mutta kuvittelin, että se on liian vaalea. Olisi kuitenkin pitänyt ottaa se, sillä en halunnut näin tummaa lopputulosta. Tämä...

Pikkukaupungin sunnuntai talvella on lohduton. Uudenkaupungin Pakkahuone, vierasvenesatama ja kesäinen munkkikahvikeidas oli tänään päivällä tämän näköinen. Mitä minä siellä tein? Olin työreissulla. Lähdin puolilta päivin Pyhärantaan, meiltä puolen tunnin matkan päässä olevaan idylliseen pikkukuntaan, jonka kylätalossa julkistettiin kotiseutukirja. Ennen varsinaista julkistusta pidettiin lehdistötilaisuus, johon osallistuin ainoana toimittajana. Se on tavallista täällä, parhaimmassakin...

Perhe on minun mielestäni ryhmä ihmisiä, jotka ovat aina samalla puolella. Perheessä ei ivata, pilkata eikä syrjitä ketään ja siellä ollaan aina valmiita auttamaan kun joku on pulassa. Jos kyse on rahapulasta niin silloinkin autetaan, myös aikuisia lapsia. Minulla ei ole mitään tutkimustietoa mutta luulen, että suurin osa ikäluokastani ajattelee samaan tapaan. Omia lapsia halutaan auttaa ja autetaan niissä rajoissa joissa voidaan. Kuusikymppisten omat taloudelliset tilanteet vaihtelevat siinä...

Säästäminen on hauskaa, jos se on vapaaehtoista. Säästövinkkien antaminen sellaiselle, jonka rahat eivät koskaan kunnolla riitä, on vain ärsyttävää. Olla köyhä ja joutua säästämään kaikessa tai suunnitella rahankäyttöään ja säästää - ne ovat kaksi eri maailmaa. Olen elänyt molemmissa. Köyhin aikani oli silloin, kun olin esikoisen kanssa kotiäitinä, kotihoidon tukea ei vielä ollut ja minulla ei ollut koskaan omaa rahaa. Koska olen aina tuntenut, etten voi ostaa itselleni mitään ellen ole itse...

Raha on minun mielestäni kiinnostava puheenaihe. Nyt kovasti pinnalla oleva sijoituspuhe ei niinkään kiinnosta, ei ainakaan, jos puhutaan suurista summista ja tavoitteista tulla miljonääriksi. Säästäminen ja piensijoittaminen sen sijaan ovat mielenkiintoinen aihe, sopivat hyvin ihmiselle, joka on kotoisin tuollaisesta paikasta kuin tuo kuvassa oleva talo, minun lapsuudenkotini. Koska raha on laaja aihe ja siitä on paljon sanottavaa, jaan juttuni pienempiin osiin joista ensimmäinen on tämä ja...

Viimeksi kerroin, miten olin viime kesänä kaksi viikkoa kielikurssilla Englannissa ja asuin minulle entuudestaan tuntemattoman pariskunnan kotona. Palaan vielä aiheeseen eli siihen, millaista kuusikymppisen, ensikertalaisen "vaihto-oppilaan" elämä ihan oikeasti oli siellä Alanin ja Rosemaryn keittiön viereisessä pikku huoneessa. Pariskunnan koti käsitti keittiön, olohuoneen, minun huoneeni ja kylpyhuoneen. Keittiön vierestä lähti portaat yläkertaan, jossa en kertaakaan käynyt, mutta jossa...

Mitähän Alanin ja Rosemaryn keittiössä puhutaan tänään? Ovatko he huolissaan pienen huoneistohotellinsa tulevaisuudesta vai tyytyväisiä, kun Britannia pitkän yrittämisen jälkeen on vihdoin irtautunut EU:sta? Tahtoisinpa tietää. Asuin viime kesänä Alanin ja Rosemaryn luona kaksi viikkoa. Pariskunnan pieni koti on toistasataa vuotta vanhan huvilan pihan puolella, kaikki muut tilat on kunnostettu matkailukäyttöön. Minun majapaikkani oli pariskunnan pienen kodin pienimmässä huoneessa, keittiön...

Suosikkiohjelmani televisiossa on tällä hetkellä Olet mitä syöt. Siinä lääkäri Pippa Laukka auttaa ihmisiä muuttamaan ruokailu- ja liikuntatottumuksiaan. On hauska ensin ällistellä, mitä kaikkea ihmiset voivat syödä ja sitten nähdä, millaisia muutoksia vain kahdeksan viikon kuntokuurilla saadaan aikaan. Eilisessä jaksossa seurattiin matkabloggaaja Veera Papinojaa. Sympaattisen oloinen Veera huhki tosissaan ja onnistui pudottamaan reilusti 148 kilon lähtöpainostaan. Toivottavasti hän on pysynyt...

Viime viikonlopun kotiväen kevätjuhla oli tuskin saatu pakettiin, kun kurkku alkoi tuntua karhealta ja nenä vuotaa. Siitä, kun selvisin edellisestä, kolme viikkoa kestäneestä flunssasta, tuntui olevan vain joitakin päiviä. Onko nyt niin, että tautien iskeminen entistä useammin ja herkemmin pitää vain hyväksyä osana vanhenemista? Tämä kohta päättyvä tammikuu on mennyt enimmäkseen sairastaessa ja sikäli kuin muistan ja muistanhan minä niin samaan tahtiin meni viime vuonna...

Aloitin ammattimaisen kirjoittamisen parikymppisenä ja olen aina ollut ns. epätyypillisissä työsuhteissa. Viime aikoihin asti ajattelin, etten koskaan jää eläkkeelle. Miksi jäisin, kun työ on kiinnostavaa ja sitä voi tehdä oman halunsa ja jaksamisensa mukaan. Nyt olen muuttanut mieleni ja päättänyt jäädä eläkkeelle virallisessa vanhuuseläkeiässäni 64-vuotiaana. Siihen on tästä hetkestä reilut kaksi vuotta. Minulla on kaksi vuotta aikaa valmistautua henkisesti ja taloudellisesti siihen, että en...

Juhlien jälkeinen väsynyt sunnuntai. Vietimme eilen Kotiväen kevätjuhlaa, myöhästynyttä pikkujoulua joka jäi pitämättä joulunalusflunssien takia. Siivosin jäljet, vein koiran lenkille ja makasin sohvalla. Menen silti aikaisin nukkumaan. Miten hurjasti tuli juhlittua? Kaksi lasia kuohuviiniä ja tilkkanen valkoviiniä, puoli lasia korkeintaan. Tämäkin määrä ja miten pieni määrä tahansa tuntuu seuraavana päivänä, nykyään. Välillä kaipaan niitä kaukaisia iltoja ja öitä, kun jonkun hyvän ystävän...