60 vuotta täyttäneen ammattikirjoittajan elämää.
Kategoriat: elämä, luonto, koti
Suosituimmat: 94
Kuumimmat: 604
Uusimmat: 25

8-vuotias Vilja on ollut meillä vajaan vuoden ja aamulla olin varma, että se lähtee pois meiltä. Elämässäni on ollut neljä koiraa, Vilja on viides. Ensimmäinen oli viisas ja rauhallinen sekarotuinen, mustavalkoinen Piki. Toinen kiltti ja surullinen saksanpaimenkoira Haida. Kolmas ylivilkas mutta vanhemmiten rauhoittunut kodinvaihtaja Muru, mustavalkoinen sekin. Sitten Venäjän rescue Nonna, kullanvärinen neuroosikimppu, ikimuistoisten, joskaan ei aina niin hauskojen hetkien kumppani. Vilja...

Valmistelen vanhan talon ikkunoiden kunnostusta. Otin esiin ikkunankunnostuskurssin tarvikkeet - ne ovat olleet toista vuotta kodinhoitohuoneen kaapissa - ja katsoin, mitä muuta vielä tarvitsen. Sellakkaa minulla ei ole eikä mitään muutakaan öljyä, jota voisi käyttää. Työhön ei siis tarvinnut ryhtyä vielä tänään. Sain tänään elämäni ensimmäisen työttömyyskorvauksen, vähän yli 200 euroa. Korvaus on koko kuukaudelta ja se on noin pieni sen takia, että minulla on ollut myös palkkatuloja. Muuten...

Korona-ajan kurjin puoli on se, että täytyy pitää välimatkaa lastenlapsiin. Minun elämässäni muutama kuukausi ei ole pitkä aika, mutta pienten tyttöjen ajantaju on erilainen, heille jo viikko saati kuukausi, vuodesta puhumattakaan, on ikuisuus. Minulla on neljä lastenlasta, kuvassa pienimmät. Vanhin on tämän kevään ylioppilas, asia, mikä eilen varmistui ja oli meille kaikille valtava ilon ja ylpeyden aihe. Kaikki lastenlapset ovat viettäneet aikaa kuvan maisemassa, vähän erilaisin jaksoin ja...

Olin tänään piknikillä ystäväni kanssa Kauttuan Ruukinpuistossa. Vaikka paikka on aika lähellä Laitilaa, en ole koskaan aikaisemmin käynyt siellä. Kannatti mennä. Normaaliaikana ja näin kauniina päivänä ruukinpuistossa olisi ollut paljon väkeä, mutta nyt saimme istua kahdestaan. Joimme pullakahvit, vaihdoimme kuulumiset ja nautimme lähimatkailun tuomasta vaihtelusta jo vähän puuduttavaksi käyvään poikkeustilaan. Taustalla näkyvä rakennus on 200-vuotias kartano, jossa nykyään toimii hotelli ja...

Koska tontillamme seisova vanha talo on enemmän tai vähemmän tyhjän panttina, päätimme viime kesänä ryhtyä airbnb-majoittajiksi. Aloitimme elokuun puolessa välissä ja syksyn aikana majoitimme noin kymmenen kertaa. Alku oli minun mielestäni hyvä, näin aloittelijaksi. Suljin kalenterin lokakuussa ja päätin avata sen vasta heinäkuun puolessa välissä. Sain viime vuodesta sen verran kokemusta, että tiedän, kuinka paljon työtä ja aikaa majoittujien palveleminen vaatii. Vaikka tiedän, että tulijoita...

Lähipiiriini kuului kerran ihminen, joka oli mahdottoman kova puhumaan. Vähäpuheisena introverttina kammoksun yltiöpuheliaiden seuraa ja jos kyseessä vielä on jaarittelija, sitä enemmän. Hän oli, sekä puhelias että jaarittelija. Jouduin sosiaalisesta pakosta viettämään aika paljon aikaa hänen kanssaan. Siinä kävi aina niin, että kaikki muut kaikkosivat jonnekin ja minä kilteimpänä jäin. Puhetta riitti ja riitti. Aihe saattoi olla mikä tahansa mutta yleensä joku, josta en tiennyt mitään enkä...

Molemmissa kuvissa on sama paikka. Ylemmässä loiva rinne on vielä koskematon, vain kuvaan ennen kuulunut navetta on purettu pois. Alakuvan otin siksi, että saimme ensimmäiset kääpiövuorimännyt istutettua. Tähän tien reunaan niitä tulee vielä muutama ja sitten tuonne vasemmalla puolelle, talon eteen rinteeseen, paljon lisää. Tarkoitus on, että männyt muodostavat ennen pitkää tuuhean, yhtenäisen kasvuston. En saanut ostettua kääpiövuorimäntyjen taimia tämän enempää. Täällä Laitilassa niitä ei...

Pihatien varressa oleva pitkä kukkapenkki näyttää surulliselta. Se on kärsinyt talomme rakennusaikana siitä, että tuohon viereen piti tehdä isoja autoja kestävä tie, mutta on se muutenkin aika huonossa kunnossa. Kuten aina, sillä minä en ole onnistunut puutarhurina lähellekään sitä, mitä joskus kuvittelin. Kukkapenkki kuitenkin on tässä ja pysyy. Se ei ole vain minun päätökseni: tässä on ennenkin, ties kuinka kauan sitten, ollut kukkapenkki ja osa siinä olleista kasveista on edelleen...

Viime päivinä olen tutustunut Karl Ove Knausgårdiin ja hänen kirjoihinsa. Sanon näin sen takia, että minulla on tapana etsiä tietoa niiden kirjojen kirjoittajista joita kulloinkin luen ja mitä enemmän kirja kiinnostaa, sitä enemmän kiinnostaa myös kirjailija. Knausgård kiinnostaa nyt aika paljon, sillä vaikka hänen kirjansa eivät ole olleet nautinnollisia lukuelämyksiä, ne ovat kuitenkin hienoa työtä. Asiantuntemukseni on tosin toistaiseksi perin ohut. Olen lukenut kokonaan vasta kirjailijan...

Kuva on Pyhärannan kirkkotarhasta, hautausmaan aidasta. Se liittyy meihin siksi, että oman talomme edustalla oleva rinne on edelleen tyhjä ja ruma emmekä päässeet yksimielisyyteen siitä, mitä siihen istutettaisiin. Mies ehdotti saaristolaismäntyjä. Minä näin silmissäni kitukasvuisten, sinne tänne sojottavien pikku runkojen varassa olevia harvahkoja havutupsuja ja sanoin, ettei kuuna kullan valkeana mitään niin rumaa. Pohdin kaikenlaisia kivikkokasveja ja pensaita ja maanpeiteruusuja ja...

Päätin viime syksynä, etten osta yhtään uutta lankakerää ennen kuin vanhoista on tehty jotain. Nyt olen kutonut toistakymmentä paria sukkia. Kuvassa on osa niistä. Kudon kun katson televisiota. En edes pysty istumaan tekemättä mitään. Kyse ei ole ahkeruudesta vaan jonkun sortin hermoviasta, luulen. En katso televisiota kovin paljon, mutta jos ryhdyn seuraamaan jotain ohjelmaa, haluan nähdä kaikki jaksot. The Voice of Finland on yksi suosikeistani. Tänä vuonna ohjelmassa on mielestäni...

Kävin hoitamassa erään työasian Naantalissa ja kun se oli tehty, otin kameran ja kävelin vähän vanhan kaupungin rannassa. Rakastan Naantalia ja jos muuttaisin jonnekin - ja jos minulla olisi paljon rahaa - tahtoisin asua täällä, tässä maisemassa. Työttömyyteni ei siis ole täysin rikkomatonta. Parhaassa tapauksessa se päättyy ennen kuin ehdin edes hakea päivärahaa. Olen kuitenkin kaiken varalta katsonut, mitä Kela haluaa minusta jos minä haluan siltä jotain ja täytyy sanoa, että huh-huh,...

Kuva valehtelee: oksasakset ovat normaalin mittaiset, aika isot, mutta tuo julmettu kanto saa ne näyttämään lähes taskukokoisilta. Meillä on täällä tontillamme muutamia tosi isoja ja vanhoja puita. Kuvan kanto kuului kuuselle, joka oli niin iso, että se olisi kokonsa puolesta kelvannut Turun tuomiokirkon edustalle valtakunnan viralliseksi joulukuuseksi. En enää muista, kaatuiko puu itsestään vai kaadettiinko se ja jos niin miksi. Kuusen kaato ei tosiaankaan ollut tämän päivän agendalla, se on...

Koira ei muuten liity juttuun kuin sikäli, että nyt sille on enemmän aikaa. Kaksi viikkoa sitten edessäni oli kiireinen viikonloppu, useita juttukeikkoja. Vaikka tiesin, että koko viikonloppu menisi töissä, olin tyytyväinen. Alkuvuoden sairastelut tekivät sen, että pystyin ottamaan töitä tavallista vähemmän ja nyt, kun flunssakierre tuntui taas olevan suvantovaiheessa, tuntui hyvältä tehdä niin paljon töitä kuin mahdollista. Sitten yksi keikka peruuntui ja kohta toinen ja kolmas. Äkkiä ei...

Nyt on aikaa tehdä asioita, joita muuten lykkää hamaan huomiseen. Omalla listallani on ainakin ikkunoiden pesua ja pihatöitä, mutta ensimmäiseksi siivosin vaatehuoneen. Kannoin sieltä ensin kaiken ulos tuulettumaan. En heittänyt tavaroita pitkin pihaa vaikka se siltä näyttää - oli kova tuuli ja se noita koreja viskoi. Olemme asuneet tässä talossa reilut puolitoista vuotta. Kaikki tuntuu yhä uudelta, mutta kun ryhtyy siivoamaan ja varsinkin jos sen tekee silmälasit päässä näkee kyllä, miten...