60 vuotta täyttäneen ammattikirjoittajan elämää.
Kategoriat: elämä, luonto, koti
Suosituimmat: 56
Kuumimmat: 623
Uusimmat: 45

Tässä sitä poseerataan voittajan elkein vaikka sen suuremmasta voitosta ei ole kyse kuin että pysyin pystyssä suksilla. Talven ensimmäinen hiihto on juuri päättynyt. Luulisi, että hiihtäminen on samanlaista kuin polkupyörällä ajaminen siinä mielessä, että kun sen kerran oppii, se sujuu aina. Ei minulta ainakaan suju. Lapsena hiihdin paljon, mutta kun nyt yritän, homma vaatii kauheita ponnistuksia ja olen kaiken aikaa vaarassa kaatua. Pää ei oikein pysy enää mukana. Se, että kotipihalta pääsee...

Rakastan vanhoja taloja - kuten tätäkin, kuvassa olevaa jonka omistamme - mutta juuri nyt olen tyytyväinen, ettei minun tarvitse asua sellaisessa. Luin aamulla vanhojen talojen ystävien facebook-ryhmästä miten ihmiset kyselivät toisiltaan, kuinka kylmää ihmisten kodeissa on ja vastauksista tuli selväksi, että hyvinkin kylmää. Tiedän, mistä puhutaan ja osaan samaistua kylmien lattioiden, vetoisten ikkunoiden ja savuttavien tulisijojen omistajiin. Tällä hetkellä ulkona on -18 astetta mutta...

Huomasin juuri, että muuan merkkipäivä on päässyt livahtamaan ohi: joulun alla tuli kuluneeksi kymmenen vuotta siitä, kun aloitin ensimmäisen blogini, Ruusupensaan takaa. Oli hyvä kohta ryhtyä bloggariksi, sillä olin lähdössä pitkälle ulkomaanmatkalle ja halusin kertoa matkakuulumiset tuoreeltaan. Sen tein ja jatkoin sitten kirjoittamista monta vuotta. En tavoitellut silloin enkä nytkään tavoittele täydellisyyttä sen paremmin kuin rahaakaan, en suunnittele enkä hio kirjoituksiani ja olen...

Minun piti aloittaa nyt tammikuussa kirjallisuusterapian opinnot. Peruin osallistumiseni, sillä opiskelu olisi tapahtunut kokonaan etänä. Ajattelin, että kun istun muutenkin paljon yksin työhuoneessani, en halua enää opiskella tässä koneen ääressä, menen mieluummin pois kotoa jonnekin, jossa on muita ihmisiä. Ikävä toisaalta, sillä odotin kovasti koko kevään kestävää kirjallisuusterapiakurssia ja olin sitä paitsi menossa sinne jo toista kertaa. Ensimmäisen kerran peruin aikeeni kun meille...

Kävin tänään Turussa. Oli oikein asiaa, kävin hammaslääkärillä Puutarhakadulla. Sieltä kävelin keskustaan ja Stockmannille tarkoituksenani ostaa yöpaita. Ei siellä enää ollut sellaisia kuin etsin, olivat tietysti vähissä näin joulun jälkeen. Stockmann on ehdottomasti minun suosikkitavarataloni ja jos sitä ei olisi, tuntuisi, ettei Turussa olisi juuri mitään. Sehän taas ei pidä alkuunkaan paikkaansa, sillä kaupungissa on paljon kauppoja, muitakin kuin ketjuliikkeitä. Muistan muuten vielä...

Hyvää alkanutta vuotta 2021! Vaikka tulevaisuus on hämärän peitossa niin eiköhän siellä jotain hyvää sentään ole tulossa, uskotaan siihen. On helpottavaa jättää viime vuosi taakse, vaikka päivämäärän vaihtuminen ei sinällään vaikuta koronatilanteeseen. Uusi vuosi on kuitenkin aina lupaava alku jollekin, ainakin tuntuu siltä. Viime vuosi oli freelancerille taloudellisesti kurja. Osuuskuntani kirjanpitäjä lähetti juuri viime vuoden palkkatodistuksen ja se on masentavaa katsottavaa. Tältä...

Eilen, kun vaihdoin lakanoita mielestäni aika kutsuvan näköisessä makuuhuoneessamme, löysin patjojen välistä yllätyksen. Hiirenkakkaa. Miten minusta tuntuikin tässä eräänä yönä, että joku hipelöi käsivarttani eikä se ollut vieressä makaava mies. Taloon laitettiin rakennusvaiheessa hiiriverkot, mutta lähemmin tarkasteltuna niistä löytyi nyt reikiä. Hiiret rapistelivat rakenteissa monta päivää ja kerran törmäsin yhteen hännäkkääseen kun menin vessaan. Siitä veijarista päästiin, kun...

Siivosin keittiön kaappia ja päätin esitellä perheeni varmuusvaraston. Purkki hernekeittoa ja kaksi purkkia tomaattipyreetä. Kuinka kauan näillä pärjäisi poikkeusoloissa? Innostuin jossain vaiheessa varmuusvaraston kokoamisesta, kun luin erään ihmisen selvityksen hänen omasta varastostaan, joka oli paitsi monipuolinen, myös kauniisti järjestetty. Siellä oli vaikka mitä ja varaston omistaja kertoikin, että hänen ei koskaan tarvitse lähteä kauppaan vaikka taloon tulisi yllätysvieraita, sen kun...

Muutama päivä sitten otetut kuvat auttavat muistamaan, ettei aina ole pimeä vaikka nyt on. Kuvissa on jokapäiväistä koiralenkkimaastoani. Ei hullumpaa, vai mitä? Olen tehnyt pieniä jouluvalmisteluja ja vähän ansiotöitä, tässä järjestyksessä. On ihan selvää, että työt ovat kovin vähissä kuten ovat olleet keväästä asti ja erityisesti nyt, kun korona taas leviää täällä Varsinais-Suomessakin. Olen kuitenkin päättänyt, että kävi miten tahansa, niin työttömäksi en enää ilmoittaudu, enköhän sentään...

Englannin kuninkaalliset ja varsinkin prinsessa Diana ovat taas kovasti esillä uuden Netflix- sarjan The Crown myötä. Minä en ole sarjaa nähnyt, mutta olen kyllä kiinnostunut kuninkaallisista ja kannatan kuningashuoneiden säilymistä lämpimästi. Maailma olisi paljon tylsempi ilman koristeellisia monarkioita, mutta se olisi myös kylmempi ja turvattomampi. Kuninkaalliset ovat merkki jatkuvuudesta, esimerkki-ihmisiä tavalliselle kansalle. Ei siinä mitään pahaa ole, ei varsinkaan kun he pelkästään...

Tässä Ikeasta ostettu lampaantalja ennen ja jälkeen pesun. Taljasta tuli kuin uusi. Pesin taljan käsin, noin 30-asteisessa vedessä ja valkopyykille tarkoitetulla pesuaineella. Pestessäni mietin, että myös koiran shampoota olisi voinut kokeilla, turkki kuin turkki. Pari päivää kestäneen kuivumisen jälkeen kampasin taljan koiran teräskammalla. Talja oli tosi nuhruinen, sillä koira on maannut sen päällä. Nyt en enää taida raaskia luovuttaa tätä koiralle, on se niin nätti. Jos ryhdyt...

Tämä on sellainen aihe, josta olen ajatellut monta kertaa kirjoittaa, mutta epäröinyt. Voi olla, että pistän pääni giljotiiniin kun nyt kirjoitan, mutta menköön sitten. Aiheena on painonhallinta vaikka minulla itselläni ei ole sen suhteen ongelmia. Olen 62-vuotias, 167 senttiä pitkä ja painan 56-57 kiloa. Vaatekokoni on 34-36. Paino on pysynyt samana lähes koko elämäni. Teini-iässä lihoin vähän ja painoin suurimmillani 65 kiloa. Sitten sairastuin vakavasti ja laihduin nopeasti ja paljon....

Kuvan muinaishauta on tavallisen koiralenkkini varrella. Haudan takana häämöttää kylä. Päivä alkoi meillä tänään 5.15, kun koira herätti. Herätyksestä kului vielä monta tuntia ennen kuin päivä valkeni ja jopa aurinko alkoi paistaa. Lähdin Viljan kanssa ulos ja otin kameran mukaan. Nyt, kun syksy on ollut lämmin, täällä riittää vielä lenkkireittejä. Kaikki tiet ovat kulkukelpoisia toisin kuin sitten jos tulee lunta ja jäätä. Sitten ei enää pääse ilman nastakenkiä minnekään, ei edes...

Yksi ikääntymisen parhaista puolista on se, että ihmissuhteisiin ei suhtaudu enää mustavalkoisesti. Ei vain jaksa eikä viitsi enää vatvoa toisen rakastamisen astetta tai omia loukkaantumisia milloin mistäkin. Voi rauhassa olla kuten Vappu ja Muru, nuo epäsuhtaiset ja nyt jo manan majoilla olevat kaverukset. Toinen saa olla kani ja toinen koira, mutta siitä ei tehdä ongelmaa. Miksi juuri nyt ajattelen tätä: istuin pari tuntia kutomassa villapaitaa ja katsoin samalla televisiota. Päädyin 90...

Eilen varmistui, että Joe Biden on Yhdysvaltojen tuleva presidentti. Tuon tiedon jälkeen on tuntunut, kuin valo olisi syttynyt ja tarkoitan tätä todella. Olen niin iloinen ja tyytyväinen siitä, että neljän vuoden tragikoominen kouhotus loppuu. Vaihdoimme eilen illalla muutamia huutomerkein ja iloisin hymiöin varustettuja viestejä miehen Amerikan-serkun kanssa. Hän äänesti Bidenia ja sanoi, että Trumpin presidenttikausi on ollut kuin painajaisunta. Voi vain kuvitella, kuinka iloisia...