Saksassa asuvan lastenkirjailijan mietteitä elämästä sekä juttuja matkoista, sisustamisesta ja parisuhteesta. Maitokahvia ja smoothieita, suomalaisia metsiä ja maailman metropoleja. Ironista huumoria ja vakavaa pohdintaa. Hyppää mukaan!
Kategoriat: matkailu, parisuhde, sisustus
Suosituimmat: 173
Kuumimmat: 808
Uusimmat: 526

Hei taas! Meille kuuluu hyvää, kiitos. Kölnissä on vielä menossa koulujen loma-aika, mikä näkyy tavallista hiljaisemmissa lähikortteleissa. Minunkin arjessani on tällä hetkellä uusi rytmi, ja sen nimi on vauvantahtisuus. Virallisesti menossa on vielä lapsivuodeaika, joka kestää kuusi viikkoa synnytyksen jälkeen, joten yritän ajatella, ettei liian reipas tarvitse vielä olla, vaikka en koekaan tarvetta jarrutella menoa. Mies on nyt ollut kolme viikkoa töissä, ja jokainen viikko tuntuu menevän...

Näitäkin kirjoja on Kölnin kaupunginkirjaston katalogissa pian yksi kappale.Olen asunut kohta yhdeksän vuotta Saksassa ja arvatkaapa mitä? Tällä rouvalla on vihdoin taskussaan paikallinen kirjastokortti. Puolustuksekseni sanottakoon, ettei se ole vielä koskaan ollut tarpeen. Yliopiston laitoskirjasto on pullollaan suomenkielistä luettavaa eli kirjojen saatavuus on töiden puolesta taattu. Toisaalta maksullinen lukuohjelman tuo saatavilleni e-kirjat ja kotimaiset uutuudet. En juuri lue saksaksi,...

Meidän vauva on huomenna jo kuukauden ikäinen? Mihin aika menee? Tällä tahdilla se menee ensi viikolla kouluun ja muuttaa kuukauden päästä pois kotoa. Ensimmäisen viikon sumussa olemisen jälkeen elämä ja arki ovat alkaneet sujua. Meillä on joka päivälle jokin pieni suunnitelma, joka voi olla kävely, kaupassa käynti tai muuta asioiden hoitoa mutta parhaimmillaan se on kahviloita, ystäviä ja kyläilijöitä. Pääasiassa mennään vauvan tahtiin, sillä vasta syksymmällä alkavat viikko-ohjelmat, kuten...

Tunnustetaan ja myönnetään: Minä en rakastunut lapseeni heti. Taitaa muutenkin olla urbaania legendaa se, kun väitetään, että vauvaan ihastutaan heti synnytyssalissa. Kyllä sellaisiakin äitejä varmasti on, mutta minä en kuulunut heihin. Älkää säikähtäkö, en minä lastani pois antaisi, mutta rehellisesti voin sanoa, etten ole kokenut suurta äidinrakkkauspilveä, ainakaan vielä. Miehen ja vauvan kohtaaminen sen sijaan oli rakkautta ensi silmäyksellä. Itse asiassa mies tunnusti myöhemmin, että...

Meidän vauva on jo 17 päivää vanha! Täytyy sanoa, että nämä ensimmäiset viikot ovat olleet paljon rennompia kuin odotin. Mutta mies palaa maanantaina töihin ja sitten se todellinen vauva-arki vasta alkaa. Ensimmäisestä viikosta en muista juuri mitään, sillä se menee sumussa nukkumattomuuden takia. Siitä en voi syyttää pelkästään lasta: ennen synnytystä valvotut yöt rasittavat ja ylikierrokset ja hormonit pitävät äidin valveilla, vaikka vauva nukkuisikin. Mies sanoo myöhemmin, että olen...

Synnytyskertomuksia ja - kokemuksia on yhtä paljon kuin on synnyttäjiäkin, sillä yksikään synnytys ei ole samanlainen. Jokainen kokee ja tuntee asiat omalla tavallaan. Nyt kun synnytyksestä on kulunut kaksi viikkoa ja siihen on saanut hieman etäisyyttä, on aika laittaa kokemus paperille. Jos minun pitäisi kuvailla poikani synnytystä, sanoisin, että se oli kuin Tour de Francen tasaisen maan etappi: Ensin ajetaan 160 kilometriä yllätyksettä ja sitten viimeinen kilometri spurtataan. Ensimmäiset...

Ohi on! Nyt kun yhdeksän kuukauden koitos on ohi ja lapsi on turvallisesti mahani tämänpuolisessa maailmassa, on kiva kurkata menneisiin viikkoihin. Keskiraskaudesta sanotaan, että se on raskauden helpointa ja nautinnollisinta aikaa, ja loppuraskaudesta, että se on monenlaisten vaivojen rasittamaa ja vähintään hermoja syövää. Minun kohdallani näin ei kuitenkaan ollut: Voin ilokseni kertoa, että minulla ei ollut mitään klassisista raskausvaivoista, kuten selkäkipua, närästystä tai ummetusta....

Olen ollut äiti kohta neljä päivää. Maailmani mullisti keskiviikkona saapunut pikkumies. Pää ei pysy kaikissa käänteissä mukana, vaikka valmistautumisaikaa onkin ollut: viime yönä kysyin puoliunessa mieheltä, joko minä sain sen lapsen. Ja sainhan minä. Hän on samalla niin valmis ja kesken, niin kaunis ja kuin avaruusolio toiselta planeetalta. Ja me kaksi aikuista kokeilemme päällemme uusia rooleja äitinä ja papana, juuri tämän tyypin vanhempina. Ja koemme avuttomuutta ja onnea. Ensimmäisenä...

En ollut ajatellut, että raskausmahan kanssa tarvitsisi enää tehdä sen suurempia raskauskuvauksia, kuin mitä tänne blogiin on tullut räpsittyä, mutta kun voimauttavaa valokuvausta opiskellut ystävä kysyi halukkuuttani malliksi, suostuin tietysti heti. Voimauttava valokuvaus on metodi, jossa poseerauksen sijaan keskitytään hakemaan luonnollista ihmisessä. Miina Savolaisen kehittämää kuvaustapaa voidaan käyttää terapeuttisesti ja pedagogisesti. Tärkeintä on kameran läpi tuleva hyväksyvä...

Kätilö kävi eilen. Hän paineli vatsaa, kuunteli sydänääniä ja tarkkaili minua hetken ja sanoi, että täältä ollaan pian tulossa. Lapsi on kiinnittynyt ja äitikin rauhoittunut. Että olisi syytä järjestää kassi sairaalaan lähtöä varten. Minulla on koko ajan ollut sellainen olo, että hän tulee ennemmin hieman etuajassa kuin myöhässä, mutta eihän näistä koskaan tiedä. En ole kuitenkaan halunnut kiirehtiä kodin järjestämisen kanssa, koska odottavan aika voisi siten muuttua liiankin pitkäksi. Jotenkin...

Suomessa minulta oli kysytty, mitä luulen, onko minulla Kölnissä babyshowereita eli vauvakutsuja. Ja minä siihen, että ei todellakaan. Kuka minulle nyt sellaiset järjestäisi. Miten väärässä olinkaan. Muutama viikko sitten mies kysyi, onko minulla suunnitelmia eräälle tietylle tiistaille, sillä ystäväpariskunta voisi tulla silloin piipahtamaan ja tuomaan vauvalle pieneksi jääneitä vaatteita ja sen sellaista. Ajattelin, että kiva juttu, koska samalla voin kysyä heiltä muutamia asioita esimerkiksi...

Äitiyslomaa on nyt takana kolme viikkoa. Päivät tuntuvat kiitävän ohi, vaikka juuri mitään ei tekisikään. Hämäävintä ja ristiriitaisinta tässä nykyisessä olotilassa on sellainen tyyntä ennen myrskyä -olo. Nyt minulla on kaikki aika tehdä mitä haluan tai olla tekemättä yhtään mitään, mutta nurkan takana odottaa iso elämänmmuutos, jonka jälkeen mikään ei ole enää entisellään ja aika muuttaa muotoaan. Alan jo pikku hiljaa olla aika malttamaton. Onhan se hienoa, että on mahdollisuus tällaiseen...

*** Yhteistyössä Twisben kanssa Joskus nuorena, siis hyvin kauan sitten, tuumasin, että en tiedä, voinko koskaan hankkia lapsia, kun siinä menee kroppakin pilalle ja tulee kaikenlaisia arpia ja muhkuroita. Voi ihana turhamaisuus! Sanotaanko tähän, että entisen syömishäiriöisen kehokuva ei ole koskaan ongelmaton, mutta ikä tuo mukanaan armollisuutta. Tässä iässä tapahtuu rupsahtamista ja muhkuroitumista luonnostaan muutenkin, joten raskauden jäljet eivät enää hetkauta. Silti yksi suurin toiveeni...

Esikoistaan odottava yrittää valmistautua tulevaan elämänmuutokseen kaikin keinoin, mutta samalla tuntuu, ettei kaikkeen voi valmentautua etukäteen. Tuttavien tarinat sairastelukierteistä, nukkumattomista öistä, riitojen lisääntymisestä ja romantiikan katoamisesta kaikuvat korvissa eivätkä varsinaisesti lisää intoa perustaa perhe. Viime aikoina on jopa puhuttu siitä, että on nolompaa myöntää pitävänsä tavallisesta perhearjesta kuin valittaa sen ankeutta. Ei ihme, että perheiden lapsiluku...

Tänään on tasan kuukausi laskettuun aikaan. Pitkä taival on jo takana mutta neljä viikkoa, ainakin, on vielä edessä. Olo on ristiriitainen. Kaikki kehottavat nauttimaan omasta ajasta, kun se vielä on mahdollista. Toisaalta odotus alkaa pikku hiljaa olla raskasta ja ärsyttävää eikä huvittaisi enää yhtään olla valas. Odotan jo innolla, että tämä omaa elämäänsä elävä pallo tulee poistumaan. Sillä se nyt ainakin on varmaa, että täältä on tavalla tai toisella tulossa ulos ihminen, vaikka päiväänsä...