Saksassa asuvan lastenkirjailijan mietteitä elämästä sekä juttuja matkoista, sisustamisesta ja parisuhteesta. Maitokahvia ja smoothieita, suomalaisia metsiä ja maailman metropoleja. Ironista huumoria ja vakavaa pohdintaa. Hyppää mukaan!
Kategoriat: matkailu, parisuhde, sisustus
Suosituimmat: 250
Kuumimmat: 670
Uusimmat: 385

Nimittäin lumi! Se, että Kölnissä oli eilen lunta on lähes juhlan paikka. Olen asunut täällä kuusi ja puoli vuotta ja voin muistaa kaksi kertaa, jolloin Kölnissa on ollut kunnolla lumista ja suomalaisittain talvista. Ensimmäinen kerta oli joulukuun alussa 2011, kun lumi pysyi maassa jopa useita päiviä. Toinen oli maaliskuussa 2013, kun saavuin kuukauden kestäneeltä Thaimaan lomalta kesähepenissä keskelle lumimyrskyä. Silloin palelsi, mutta myös nauratti, kun matkustin kentältä kotiin...

**Yhteistyössä FinnCandyBoxin kanssa Meillä oli lapsena tiukat säännöt karkin syömisen suhteen. Koko ala-asteen ajan karkkipäivä oli lauantai, ja silloin sai 100 grammaa herkkuja. Niiden punnitseminen ja jakaminen oli erittäin tarkkaa puuhaa. Jouluna ja pääsiäisenä sekä isovanhempien luona sai tietysti syödä karkkia koko ajan ja miten paljon jaksoi. Opettaja-äiti sai onneksi lahjaksi lukuisia suklaarasioita, eikä niiden tuhoaminen ei ollut herkkupepuille ongelma. Myöhemmin olen ollut erittäin...

Suomi juhlii tänä vuonna 100. itsenäisyyspäivää. ONNEA ONNEA!Juhlan kunniaksi blogeissa on kiertänyt Suomi 100 -haaste ulkosuomalaisille. Tässä omat vastaukseni Housefive-blogin Saaran aloittamana kyselyyn, jota vähän lyhensin ja muokkasin. Missä asut ja kuinka kauan olet asunut ulkomailla? Asun Kölnissä Saksassa ja olen asunut ulkomailla seitsemän vuotta ja kaksi kuukautta. Kuinka usein käyt Suomessa? Milloin viimeksi ja onko seuraava kerta jo tiedossa? Käyn Suomessa useita kertoja vuodesta....

Joulu meinasi päästä yllättämään! Ensimmäisen adventin aattona tajusin, että kodissa ei ole vielä mitään jouluista. Olen muistanut ajatella joulukortteja ja joulukalenterikin ehti lähes valmiiksi mutta koristelut ovat aivan unohtuneet. Jotenkin tuntuu aikaiselta laittaa koti nyt jo jouluiseksi. Toisaalta jouluhullussa Saksassa kaikki on sallittua, ja jos monet ovat Suomessakin jo leiponeet useita pellillisiä pipareita, niin kyllä meilläkin saadaan jo toivotella hyvää joulua. Marraskuun pimeys...

Joulukuun ensimmäinen tarkoittaa, että seuraavat viikot saa avata luukkuja, pussukoita, nyssyköitä, laatikoita ja paperipusseja. Saksassa joulukalenteri ei ole vain lasten juttu, vaan myös aikuiset saavat omansa. Jo kolmannen kerran olemme tehneet miehen kanssa yhteisen joulukalenterin. Perinne alkoi ensimmäisenä yhdessä asumisen vuonna. Olin aikaisempina vuosina saanut kämppikseltä lahjaksi itse tehdyn joulukalenterin. Koska puolisolle voi olla vaikea keksiä yhtä erityistä ja isoa lahjaa,...

Suomessa tehdään kauniita, hassuja, syvällisiä, vauhdikkaita ja monitasoisia lastenkirjoja. Olen tänä vuonna ehtinyt tutustua kuvakirjatarjontaan valitettavan huonosti, mutta sen tiedän, että kotimainen kuvakirja voi hyvin. Rohkeita avauksia tulee erityisesti ruotsinkieliseltä puolelta ja pienistä kustantamoista, kuten Etana Editions ja Mini-kustannus. Tämä postaus rajoittuu noin 6-10 -vuotiaille tarkoitettuihin sarjakirjoihin. Koska oma esikoiskirjani aloitti lastenkirjasarjan, olen lukenut...

Tällä viikolla on monenlaisissa fiideissä näkynyt kuvia ensimmäisistä joulupipareista, ja joulutoritkin on täällä Kölnissä jo rakennettu valmiiksi. Ovet aukeavat huomenna eli pian on taas lupa juoda glühweinia. Vuoden tauon jälkeen se maistuukin jo. Kuten ehkä olette huomanneetkin, minä pidän perinteistä. Olen jo joidenkin vuosien ajan pitänyt yllä tapaa tehdä joulukortit itse. Viime vuonna joulukortin korvasivat häiden kiitoskortit, mutta kaksi vuotta sitten vietin yhden iltapäivän väkertäen...

Tarjoilut ovat valmiina. Kattauskin on. Lasit on kaivettu esille. Viimeiset murut on siivottu lattialta, ja ensimmäisen skumpan voisi ehkä jo avata valmiiksi. Vieraat on kutsuttu kylään kello 15, ja kaikki tulee siihen mennessä valmiiksi. Vieraat tekevät juhlan, joten odotus alkaa. Ensimmäinen vieras soittaa ovikelloa klo 15.22 ja puolessa tunnissa tupa on täynnä. Saksalainen on mieluummin vähän myöhässä kuin ensimmäisenä paikalla. Viime vuosi meni häähulinoissa, joten jätin syntymäpäivät...

Minulla on tänään syntymäpäivä. Täällä Saksassa se on vuoden paras päivä, koska syntymäpäivähullun kansan keskuudessa satelee onnitteluja, huomiota juhlallisuuksia. Mutta päivä aiheuttaa myös ajattelemisen aihetta. Tänään pärähtää mittariin sellainen luku, joka siirtää minut urheilussa ikänaissarjaan (jos siis harrastaisin jotain lajia, jossa tarvitaan sarjoja). Jos olisin kuvataiteilija, tästä päivästä eteenpäin en voisi enää saada nuori taiteilija -palkintoa. Mutta enhän minä vielä ole vanha...

Vuodenkiertoni on muuttunut. Ennen syksy oli minulle innokasta uuden aloittamista ja kevät väsynyttä kesäloman odottelua ja kouluvuoden viimeistelyä. Opettajavuosista mieleen tarttunut vuodenkierto elää edelleen vahvana, mutta viime vuonna tajusin, että vuodenkiertoni on uusi. Entinen lempivuodenaikani syksy on syrjäytetty, sillä nyt on kevään aika. Kaikki on lähtenyt luovuudesta. Olen kirjoittanut kaksi kirjaa ja molempien kirjoitus- ja hiomisajankohdat ovat sijoittuneet vuoden valoisalle...

Mieli tuntuu mukavan rentoutuneelta. Huokaisen syvään ja avaan silmät. Tuijotan suoraan miehen genitaaleihin. Ei, ne eivät kuulu rakkaalle aviomiehelle vaan ihan jollekin muulle. Hetkessä muistan, että olen torkkumassa kylpylän lepohuoneessa enkä kotisohvalla. Ja että noiden kylpatakkien alla kaikki muutkin ovat täällä alasti, vaikka näköjään vain yhdellä on tarve tuulettaa. Saksalaiset kylpylät ovat mukavia ja rentouttavia paikkoja. Saunoja on useita erilaisia, uima-altaita ja kylmäaltaita...

Esikoiskirjailijuus on saavuttanut viimeisen etappinsa. Eilen juhlittiin vihdoin esikoisteoksen kirjanjulkkareita. Oikeastaan olin nimennyt tilaisuuden kirjajuhliksi, koska tuntui hassulta juhlia julkkareita, kun kirjakin on ollut jo toista kuukautta markkinoilla ja sitä on esitelty kirjamessuillakin. Miten vain, kyllä ensimmäinen kirja on joka tapauksessa juhlansa ansainnut. Kuinka moni on saanut kotiseurakunnaltaan lahjaksi skumppatarjoilun?Minä olen. Jo keväällä oli sovittu, että saan...

Saksassa asumisessa on sellainen haittapuoli, että täällä on runsauden pula kaikesta. Suurkaupunkeja piisaa kaikkien tarpeisiin ja naapurimaissa niitä on lisää. On vaellusreittejä ja pitkiä hiekkarantoja, peltomaisemia ja vuoristoja. On myös lukuisia ihanan idyllisiä paikkakuntia, joissa on niin kauniita katuja ja julkisivuja, ettei Porista, Lahdesta tai Kouvolasta voi edes puhua samassa lauseessa. Täällä Keski-Euroopassa minusta on tullut julkisivujen ja katujen rakastaja, mikä entisessä...

Esikoiskirjailijan elämässä kaikki on yhtä ekaa kertaa. Ensimmäinen kustannussopimus, ensimmäiset kuvitukset, ensimmäinen painos ja tietysti ensimmäiset kirjamessut. Ehdin jo vannoa, etten ole ikinä ollut Helsingin kirjamessuilla. Mutta kuulemma olen. Esikoiskirjailijan ensimmäinen messuviikonloppu tulee kuitenkin jäämään mieleen, toisin kuin se noin vuonna 2009 tapahtunut viime kerta.Ainoat odotukseni messuja kohtaan olivat, että olisipa hauska tavata tuttuja ja juoda skumpat Hilja-tiimin...

Kölnissä eletään kaksiviikkoisen koulujen syysloman ensimmäistä viikkoa. Se tarkoittaa, että kaupunki on hieman tyhjempi ja rauhallisempi kuin yleensä mutta myös sitä, että Saksan moottoriteillä on ruuhkaa. Suomessahan ruuhka-ajat ovat pääasiassa joulu ja juhannus, mutta täällä noin kuuden viikon välein koittavat koulujen loma-ajat täyttävät autobahnat yhtenään. Miksi?Koska saksalaiset eivät vietä lomaa kotona vaan lomalla on lähdettävä jonnekin. Kuten sunnuntainakaan ei voi vain olla...