Blogissani jaan ajatuksiani elämästä kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin painottaen. Anna mun treenaa! -nimi on moniselitteinen, ja milloin ei treenata vaikkapa kahvakuulaa tai raakakakkuja, niin silloin treenataan elämää ;) Näissä moninaisissa lajeissa kun ei onneksi koskaan voi tulla valmiiksi!
Kategoriat: treeni, hyvinvointi, lifestyle
Suosituimmat: 392
Kuumimmat: 75
Uusimmat: 396

Joulukuulle kääntyminen on itselleni ajatusmaailmaltaan sellainen semiuusivuosi. Siinä missä moni ryntää jouluostoksille, mie huomaan sytyttäväni entistä enemmän kynttilöitä ja mieluummin vaikka vaipuvani vähän johonkin omaan kuplaani jo kertaamaan kulunutta vuotta. Tää on paljon enemmän miun juttu kuin se, että juoksisin pää kolmantena jalkana päivät lahjakaupoilla ja illat pikkujouluissa. Huhhuh, ei kestäis miun kunto sellaista rallia ;) Olen jo useamman vuoden ajan huomannut, miten...

Hyvää itsenäisyyspäivää! Kun blogia on kirjoittanut pian jo seitsemän vuotta, vähintään yhtä monena vuonna on tullut kirjoitettua 6.12. siitä, kuinka kiitollinen olen itsenäisestä Suomesta ja siitä, että olen saanut syntyä juuri tähän maahan. Tuo kiitollisuus ei ajansaatossa hälvene yhtään, päin vastoin. Mitä pidemmälle elää, sitä paremmin tietoisuus asioista lisääntyy. Koen, että (itsenäisyys)päivä (itsenäisyys)päivältä ymmärrän paremmin, kuinka otetuoikeutettuja myö yli viisi miljoonaa...

Ohhoh, tässähän on vierähtänyt aikaa jo tiistaista sunnuntaihin ja samalla joulukuun toisen päivän iltaan. Oon kirjoittanut tämän viikon aikana niin paljon, että samalla tunti- ja tekstimäärällä olisi syntynyt jo monen monta blogipostausta – ehkä juuri siksi hädin tuskin tajusin, että tiistaisesta tekstistä on ehtinyt vierähtää jo niin ”kauan”. Mutta sitähän tää miun arki nykyisin on hyvin pitkälti on. Kirjoittamista, kirjoittamista ja editoint…eli kirjoittamista :D Vaikka tää on ollut...

Nyt kun maailmanmeno on taas normalisoitunut (…) mustan viime viikon ja cyber-eilisen jälkeen, sanon miekin teemasta sanaseni. Oikeastaan olisi tehnyt mieli kirjoittaa jo aiemmin, mutta ns. tilanteen ollessa päällä se olisi saattanut kuulostaa jeesustelulta ja toisekseen kannanottoja riitti tuolloin kolmetoista tusinaan. Niinpä ajattelin odotella pölyn hieman laskeutuvan ja nyt koen aikani tulleen :D Lähtökohtaisesti olen kaikenlaista kerskakulutusta vastaan. Siksi, että mitä enemmän myö...

Tällä viikolla miulla on ollut etuoikeus päästä työskentelemään lasten kanssa pariinkin eri otteeseen. Keskiviikkona kävin puhumassa kirjoittamisesta kolmas- ja neljäsluokkalaisille, ja juuri kun pääsin tuolta keikalta kotiin, kilahti viesti jossa tarjottiin sijaisuutta torstaille. Samoilla lämpimillähän sekin meni, ja kalenteroimani toimistojutut sain siirrettyä tälle päivälle. Keskiviikkona ”luennoin” kirjoittamisesta: ideoinnista, motivaatiosta, omasta kirjoittajataustastani ja nykyisistä...

Syksyn mittaan olen monet kerrat kirjoittanut työasioista. Ja mikäpä niistä on kirjoittaessa, kun tunnen viimein löytäneenithe oman juttuni. Sen kipinä kyti jossain tuolla ”alla” jo useamman vuoden ajan, mutta näköjään vain odotti oikeaa aikaansa roihahtaa. Yllätys yllätys – tai ainakin hyvä kärsivällisyyskoulu taas kerran :) Joka tapauksessa blogini pidempiaikaiset lukijat saattavat muistaa, kun jossain vaiheessa pähkäilin ja välillä ehkä jopa tuskailinkin, kun miulla oli niin kova palo tehdä...

Netissä on pyörinyt paljon artikkeleita siitä, miten ihmisten keskittymiskyky on huonontunut. Olen selaillut niitä itsekin ja vähän jopa sivuuttanut aiheen, kunnes…niin, kunnes tajusin, että ihan sama on tainnut tapahtua omalla kohdallanikin. Tuntuu karulta sanoa, mutta esimerkiksi kirjojen lukemisen – tai siis siihen keskittymisen – olen joutunut harjoittelemaan lähes uudestaan viimeisen vuoden aikana. Viime lauantaina puolestaan havahduin, että olin tehnyt ristikkolehteä yhtäjaksoisesti...

Suomalaisena olisin kenties poikkeus sääntöön, jos en kirjoittaisi marraskuun aikana säästä edes yhtä kertaa. Yllättävän pitkällehän tässä sain sinniteltyäkin, kun ylihuomenna mennään jo kuun puolivälissä. Ilmeisesti tämä on päässyt sittenkin menemään ihon alle jo aika pahasti… Tai itse asiassa luulin, ettei ollut. Mutta jostain (lue: omasta suustani) se sitten eilisillan kävelyllä tupsahti: ”Aivan karmee sää!”, nimittäin. Vettä tuli päin naamaa ja tuuli tuiversi milloin mistäkin suunnasta....

Sain eilen Instagramissa haasteen kertoa omista ilmastoteoistani. Tätä aihetta itse asiassa pohdin aika usein. Samalla, kun kesäihmisenä tällainen leuto loppusyksy on enemmän kuin mieluiseni, olen muistellut viimeaikoinakin useampaan otteeseen miten lapsena ensilumi satoi tyyliin syyslomalla. Okei, ehkä suli vielä poiskin, mutta satoi joka tapauksessa. Nykyisin lunta saadaan odotella joskus jopa yli joulunkin, mutta mitä tapahtuu sitten, kun tammikuussa tupsahtaa kunnon lumipeite ja pihoja...

Lienee sanomattakin selvää, että uusi paikkakunta on tuonut syksyn mittaan eteeni paljon uusia ihmisiä. Tai oikestaan vainuusia ihmisiä :D Toisaalta olen tosi ekstrovertti ja sosiaalinen tapaus, mutta vastapainoksi tarvitsen omat rauhalliset yksinolon hetkeni. Jälkimmäisten merkitys on muuten korostunut erityisesti nyt, kun yhä lähes päivittäin tapaan uusia ihmisiä. Yksi maailman parhaista tunteista on se, kun tulee josta ihmishälinästä kotiin, sulkee ulko-oven ja tietää, ettei enää koko...