Illicit Hiraeth on tarina siitä, kuinka mikään paikka ei tunnu täysin kodilta. Etsitään se yhdessä, ja haaveillaan samalla viileistä kesäilloista, uusista huulipunista, kauniista rakennuksista sekä omasta kissasta.
Kategoriat: lifestyle, valokuvaus, luonto
Suosituimmat: 417
Kuumimmat: 254
Uusimmat: 8

// kun aurinko vielä laski mun päästessä töistä // Koffin puistossa // // meitsi sovittamassa mustia farkkushortseja takista päätellen aika kylmällä kelillä (kuvassa myös ihan lemppari teetetty nahkalaukku) // ehkä tunti valmistumisen jälkeen // // näissä maisemissa tulee tehtyä matikkaa aina toisinaan // pihalla olevat kukkaset heräsi myös henkiin // // erään jazz-keikan jälkeen Helsinginkadulla // Torikorttelit // // hyvät vessajononäkymät, sanoisin // ostin ensimmäiset vaaleeta farkkua...

kuvat ja editointi c sanni hirvonen Wau, mä valmistuin! Astelin Finlandia-talon pääsalin lavalle kuolettavan korkeat portaat, hain todistukseni ja ruusuni, ja palasin paikalleni. Söin lounaaksi take awaynä pizzeriasta haettua salaattia, ja juhlissani onnistuin olemaan olematta oma ujo itseni. Panikoin ruusujen imupintojen leikkaamattomuutta ojentaessani niitä eteenpäin maljakkoon asetettavaksi. Seisoin ystävieni ympäröimänä puiden alla suojassa, ja juhlistin omaa sekä muiden valkolakkia. Opin...

Tässäpä nyt viimeksi lupaamani kuvat ystäväni kissasta Nuutista. Nuutti on kuvissa muistaakseni kolmetoistaviikkoinen ja rodultaanhan pikkuinen on pitkäkarvainen selkirk rex. Pikkumies oli suurimman osan ajasta hyvin uninen, mutta innostui aina välillä muutamassa kuvassa vilahtavasta...

1. Epäonnistunut kuvisdiplomikuva, vasemmassa nurkassa näkyy ihan vähän Helsingin keskustaa. 2. Stadissa hyvinkin kuuluisa katusoittaja! 3. Pari lukkoa, nauratti ihan sikana noi vaahdolta näyttävät lumipäähineet. 4. No siis, ainakin tässä on kivat värit! 5. Kukkasia iltakävelyltä. 6. Pakollinen kuva Dumarista. 7. Tässä ois pitänyt näkyä superkaunis koivumetsä. 8. Oli kiva auringonlasku ja tie, mutta ihan ei päästy kameran kanssa yhteisymmärrykseen toteutustavasta. Kiitokset Marimekon...

Suunnittelin jo joskus ensimmäisten ylppäreideni aikana, että kun musta tulee haka tässä hommassa, jaan parhaat vinkkini lukemiseen myös tänne. Ihan haka musta ei tullut, vaan valmistuin arvosanoin EEMMC, mutta oon nyt silti täällä. Haluan kuitenkin painostaa kaikkien entisten opettajieni tavoin, että hyvä pohja luodaan jo kursseilla! Mutta kuten matikan opettajani sanoi, laskemalla paljon parin kuukauden ajan, voi arvosana kohota M:stä hyvin E:ksi. Tässä siis muutama vinkki, joita käytin...

Oon viettänyt neljän päivän minilomaa, jonka aikana oon urheillut, liikkunut luonnossa ja nähnyt kavereita, mutta ennen kaikkea selannut muiden blogeja uusimmasta postauksesta kaikista ensimmäiseen – ainakin niiden kohdalla, joiden kanssa se on ollut mielekästä ja inspiroivaa. Puhelimeni muistiossa kuukausia elänyt vituttavimmat asiat blogeissa -otsikon alla elävä metrilista sai vihdoin tarkoituksen, kun päätin, että mä teen niistä postauksen. Mutta vaikka pelkkä valittaminen olisikin itselleni...

// tokaa vaiko kolmatta aamua menossa duuniin // joku ilta tulossa töistä // // vappuaaton ilta-aurinko // Suvilahden Oranssissa keikalla // Istun tässä koneeni ääressä taas aika lamaantuneena. Viime päivinä jäätelöpallojen pyörittely on ollut hullusti iisimpää kuin kirjoittaminen. Vaikka sekin on ollut flunssassa ihan perseestä. Oon yrittänyt hakea jotain inspiraatiota kahvikupin pohjalta, mutta vastaan on tullut vain sokeripalojen jämiä. Niinpä olen yrittänyt elää ajattelematta tekstiä,...

Yksi erittäin väsynyt bloggaaja ilmottautuu! Silti oli vaan ihan pakko palata tänne, joten pyydän anteeksi mahdollista lagaavaa ja unista tekstiä. Kaikkien yllätykseksi oon selvinnyt vähin mustelmin ja traumoin ensimmäisistä ajotunneista ja duunivuoroista. Mitä nyt hartiat aivan jumissa ja jalat toisinaan niin kipeinä, ettei uni vaan tule ilman Buranaa. Oon välillä ajotunneilla vaan pysähtynyt mielessäni miettimään (tarkennus siksi, ettette luule mun pysähtyneen keskelle tietä), kuinka on ihan...

Sunnuntai-illan myöhäiskirjoitukset taas meneillään. Oon ottanut käytännöksi herätä kaheksalta joka aamu (paitsi tietty jos on menoa, joka vaatii aiemmin heräämistä), jotten ihan rappioituisi ja valvoisi silmät kirvellen kahteen asti. Joka yö. Tähän mennessä tää on toiminut erittäin hyvin, saan jotain rytmiä elämään ja ehdin päivän aikana juosta ties millä asioilla sekä tietenkin treenata. Siinä missä muutama viikko taaksepäin mulla oli jatkuvasti ihan tajuton kiire, tää viikko on mennyt...

// testaan uusia kahviloita, tässä oli vuorossa Lasipalatsin Cafe Java // // keväinen ilta-aurinko // joskus paistaa myös päivisin // // käytiin mummolla ja vaarilla broidin kanssa // Hotel Kämp // Pitkästä aikaa moi! Lukuisien esseiden ja analyysien jälkeen blogitekstin tuottaminen tuntuu jokseenkin haastavalta. En oikeen tiedä, mistä alottaisin. Ulkona paistaa aurinko, taivas on osittain sininen, osittain valkoinen, ja lämpöasteita on yli kymmenen. Söin äsken läheisestä ravintolasta hakemaani...

Pikkuhiljaa alkaa varmistua se, että mä ihan oikeasti valmistun – ja mä ihan oikeasti joudun myös kirjoittamaan aineita tänä keväänä... Kysyin eilen mummilta serkkujeni osoitteita yo-kutsuihin, oon sopinut yo-kuvista valokuvaajan kanssa, laittanut ostoslistalle ruoka-aineita mun ylppärieväitä varten ja todennut, että enää kaksi yötä ja sitten on ensimmäinen osa äidinkielen kirjoituksista. Tän kaiken sähläämisen keskellä oon myös tilannut itelleni uuden passin ja henkkarit, valmistautunut...

Suomalaiset tuntuu olevan aivan yhtä loukkaantuneita takatalvesta joka vuosi. Aina aluksi fiilistellään viiden asteen plussia ja viedään talvitakki kellariin. Viikon päästä huokaillaan kuitenkin dramaattisesti, kun miinusta on melkein tuplat edellisen viikon plussiin verrattuna. Surullisina palataan kellariin hakemaan se takki, mutta ollaan kuitenkin sen verran uhkarohkeita, ettei enää käytetä Bepanthenia joka yö. Ja sehän kostautuu uudelleen auenneina suupielinä heti seuraavana aamuna....

1. Tässä pitäisi olla talo, mutta näköjään opettelin edelleen kamerani käyttämistä. 2. Aikas kiva maisema. 3. Kokeilin kuvata salamalla päivänvalossa. 4. Jorma tervehtii vasikkaa, hah. 5. Joku ehkä tunnistaakin, kuvaan tän näkymän joka kerta Pohjanmaalla. 6. Yritin, mutten tiedä mitä tapahtui. 7. Urho! 8. Pallero! Sunnuntait kaikille! Rakastan sitä, miten kevät näkyy jo aikalailla kaikkialla: mun peikonlehti on lähtenyt kasvattamaan uusia lehtiä, aamuaurinko tekee tästä kämpästä melkeen joka...

Ihanaa maanantaita! Eilen oli hillittömän kaunis sää: aurinko paistoi ihan aamusta asti ja viedessäni roskia mulla ei ollut edes kylmä. Tänään on ollut vähän kurjempaa, joten oon hyvillä mielin istunut himassa. Lukemisen kannalta ehkä ihan hyvä, etten haaveile jatkuvasti ulkoilmasta tai vietä kaikkea aikaani siellä. Mun lähes olemattomaan lukusuunnitelmaan kuuluu, että raivotan yhden kurssin viiden arkipäivän aikana ja viikonloppuna kertaan luettuja asioita. Toistaiseksi arkiraivottamiset on...

// sain itse Joulupukilta punaisen paidan, aika radikaalia // taidelukion Martens-hipsterit // // sato lunta ihan tajuttomasti ja kaikkialla oli niin kaunista // // sinistä kaiken harmauden keskellä // Naughty Burgerin Spede // // jotain stadin taloja kallellaan // minä lähtemässä Mummon synttäreille, mustissa // Helmikuuta teille kaikille tasapuolisesti! Tammikuu tuntui kuluneen samaan aikaan kuolettavan hitaasti ja pelottavan nopeasti. En edes muista olleeni Pohjanmaalla, mutta samalla...