Kerran poistuin kotoa on matkablogi, jossa lumoudutaan kauniista luonnosta, ihastutaan historiallisiin kohteiisin ja persoonallisiin kaupunkeihin. Tarkoituksena on nähdä reissuilla muutakin kuin pakollisia nähtävyyksiä.
Kategoriat: matkailu, luonto, historia
Suosituimmat: 266
Kuumimmat: 291
Uusimmat: 387

Jos Pääsiäissaari oli yksi reissuni ehdottomista kohokohdista, oli taas Rano Raraku Pääsiäissaaren mielenkiintoisinta antia. Rano Raraku on tulivuoren kraatteri, jota on käytetty satoja vuosia sitten lähes kaikkien Pääsiäissaaren patsaiden veistämiseen. Toisella puolella kraatteria on edelleen nähtävissä lähes kilometrin pituinen louhos, jonne on jätetty eri tilassa olevia patsaita ihmeteltäviksi. Toisella puolella pääsee taas ihailemaan värikästä kraatterijärveä. Mikä ihmeen Rano Raraku? Rano...

Tunnun pitävän blogini synttäreistä enemmän kuin omistani. Tämä pikkuinen on nyt tomera kolmevuotias, kun taas sen omistaja vanhenee jo paljon hurjemmilla luvuilla. Joka vuosi tämä blogin merkkipäivä hieman hämmentää, vaikka missään vaiheessa en bloggaamista ole suunnitellut lopettavani. Mutta ilmeisesti blogin aihepiiri on ollut mulle nappi valinta – mistä tahansa aiheesta olisin tuskin kolme vuotta jaksanut vääntää jutun juurta. Vaikka blogi on ollut viime kuukausien ajan hieman hiljainen,...

Nykyaikana puhelin on niin paljon muutakin kuin soittamisen ja tekstiviestien lähettämisen mahdollistava palikka. Se on kartasto, viihdekeskus, pankki, tiedon säilöjä, kamera ja oikeastaan melkein mitä tahansa ihminen keksiikään. Hyödynsin maailmanympärimatkalla omaa puhelintani moniin eri juttuihin pankkiasioista kyytien hommaamiseen ja matkadokumenttien tallentamiseen. Siksi ajattelinkin kertoa, mitä kaikkia sovelluksia matkalla käytin joko jatkuvasti tai tietyissä tilanteissa. Ja myös sen,...

Olen matkustellut melkein 50 valtiossa ja varmasti lähemmäs 300 kaupungissa ja kylässä. Olen käynyt paikoissa, joihin olen ihastunut ikihyväkseni, joihin paluusta olen haaveillut, jotka ovat olleet kauniita, mystisiä, tunnelmallisia, uniikkeja. Olen käynyt kaupungeissa, jotka ovat havisseet historiaa tai sykkineet elämää. Kylissä, jotka ovat olleet kuin viime vuosisadoilta. Maisemissa, jotka riipaisevat sydäntä, kun niitä ajatteleekin. Silti oikeastaan yhdestäkään matkakohteesta ei ole tullut...

Kuten edellisessä postauksessani kerroin, olen palannut Suomeen. Maailmanympärimatka on siis matkanteon osalta ohi ja taputeltu, mutta onneksi siihen voi postausten muodossa palata vielä useita kertoja. Moni on kysellyt, mitkä on olleet mun suosikkipaikkoja reissulla. Paikkoja on todella paljon, oikeastaan jokainen kohde oli iloinen yllätys ja hyvin valittu. Mutta toki myös kaikesta hyvästä ja kauniista nousee pinnalle ne erityisesti omaa mieltä lämmittäneet kohteet. Poimin niitä tähän...

Moi ja terveiset Suomesta! Reissu on nyt ohi, jo viikon verran olen viettänyt kotimaassa. Ajattelin summailla hieman kotiinpaluun tunnelmia, vaikka musta tuntuukin, että kaikkia reissun loppumisen mukanaan tuomia tunteita en ole vielä ehtinyt käydä läpi. Mä sain Portugalissa ollessani viimeisiksi reissupäiviksi seurakseni todella ärhäkän flunssan: pää humahti täyteen räkää, kurkku oli kuin kaktus ja olo todella vetämätön. Siinä ei kamalasti tullut nautittua reissun viime hetkistä, sillä...

Kun suunnittelin maailmanympärimatkaani, halusin matkan kestävän ainakin toukokuun loppuun, jotta ehtisin juhlia toukokuun puolivälin jälkeen sijoittuvan synttäripäiväni reissussa. Kohteen valinta tuotti hieman päänvaivaa: maailmassa olisi niin paljon upeita paikkoja, joissa voisin vanhenemistani juhlistaa, joten miten osaisin valita kaikesta mahdollisesta kivasta! Reissun rakentelun myötä alkoi näyttää siltä, että toukokuu vierähtäisi Yhdysvalloissa, joten maan varmistumisen myötä oli myös...

Jo viimeisessä reissun kuukausikatsauksessani tuskailin sitä, että vähiin käy ennen kuin loppuu. Nyt alkaa olla vähän kriisin paikka asian kanssa: reissua on jäljellä enää kaksi viikkoa, enkä mä olisi valmis lopettamaan. Jos mulla olisi vielä rahaa jäljellä, sanoisin heipat vastuilleni Suomessa ja jatkaisin reissuelämää. Mutta nyt viimeiset pari viikkoa ovat oikeastaan menneet väistämättömän paluun surkutteluun, aina siis kun sitä on ehtinyt pysähtyä ajattelemaan. Aika on mennyt viimeisinä...

Blogin puolella on taas ollut hiljaisempaa, pahoittelut siitä! Reissun viimeiset viikot ovat edenneet ihan uskomattoman nopealla vauhdilla, eikä aikaa koneella istumiselle ole pahemmin löytynyt. Varsinkin nyt USA:ssa päivät ovat juosseet ohi niin nopeasti, että välillä on pitänyt tarkistaa kalenterista, etteivät päivät jostain syystä hypi kahta kerralla. Toukokuun myötä vaihdoin varsin rakkaaksi käyneen Etelä-Amerikan pohjoiseen kaveriinsa ja pienen (okei, aika suuren) kulttuurishokin jälkeen...

Mitä enemmän matkustan, sitä enemmän löydän kohteita, joihin haluan. Joko ensimmäistä kertaa tai vaikka kahdettakymmenettä. Joskus mietin, kannattaako kohteisiin palata, vaiko keskittyä vaan tutkimaan niitä itselle ennestään tuntemattomia maailmankolkkia, sillä niitäkään tuskin ehtii elämänsä aikana kaikkea näkemään. Mutta sitten tulin siihen tulokseen, että matkustan syyllisyyttä tuntematta juuri sinne minne haluan. Ecuadoriin ensimmäistä tai Tukholmaan niin monetta kertaa, etten enää pysy...