Odottavan äidin mietteitä menneisyydestä, nykyisyydestä ja tulevaisuudesta.
Kategoriat: äitiys, perhe, arki
Suosituimmat: 295
Kuumimmat: 181
Uusimmat: 70

Kun vauva sairastaa, on äidin huoli suuri. Näin pieni elämä tuntuu niin kovin haavoittuvaiselta, siksi pienen ihmisen sairastuminen saa helposti äidin (ja tietysti miksei myös isänkin) suunniltaan huolesta. Meidän tapauksessa isimies joutui toimimaan järjenäänenä moneen kertaan. Eräänä päivänä isimies valitteli kipeää kurkkuaan ja siitähän se kaikki sitten lähti. Hän sai taudin ensimmäisenä. Köhi, aivasteli ja kuumeili. Kunnon miesflunssailijana makasi sängynpohjalla pari päivää pystymättä...

Vauvoja tehdään nykyään yhä vähemmän ja vähemmän. Omassa tuttavapiirissäkin on useita pariskuntia, jotka ovat avoimesti sanoneet, etteivät ole kiinnostuneita lapsien saamisesta. Mikä on mielestäni ihan ymmärrettävää, kuuluinhan itsekin heihin vielä jokin aika takaperin. Maailma on muuttunut paljon siitä, mitä se on aikanaan ollut. Olemme saavuttaneet tiettyjä etuoikeuksia ja mahdollisuuksia, jotka eivät välttämättä aina sovi yksi yhteen perhesuunnittelun kanssa. Lisäksi tuntuu, että vauva-arki...

Näitä vinkkipostauksia on blogeissa pyörinyt. Ajatus on antaa nuorelle minälle niin monta vinkkiä, kuin itsellä on ikävuosia. Ehkä näin syntymäpäiväni kinttaalla on hyvä aika pysähtyä pohtimaan moista. Jospa saisin näistä vinkeistä edes osan siirrettyä kasvavalle jälkeläiselleni😊 1. Arvosta itseäsi. Jollet sinä arvosta itseäsi, ei kukaan arvosta. Ylitsesi on helppo kävellä, mikäli itsesi arvostuksen sijaan keskityt pyytelemään anteeksi olemassa oloasi. 2. Ole avoin. Mielestäni yritän olla...

Sarjassamme kun samaa soppaa liian monella kauhalla hämmennettiin. Ristiäiset vai nimiäiset? Eipä luulisi enää nykymaailmassa olevan mikään täysin tavaton asia, että kaikkia lapsia ei pian syntymänsä jälkeen kasteta uskoon, vaan vähänpä taas tiesin. Meistä minä eikä isimies kumpikaan kuuluta kirkkoon, joten valintamme oli päivänselvä. Se on minun kantani uskontoon, jollakulla toisella se voi olla jotakin muuta. Tämä tästä, sillä itse en tuputa omaa kantaani muille ja toivon samaa kohtelua...

Koska arki ensimmäisen vauvan (ja varmasti sitä seuraavienkin) kanssa on hieman erilaisempaa mihin normaalisti on tottunut, on sanomattakin selvää, etteivät kaikki asiat vain suju aina ihan odotetun mukaisesti. No eihän elämässä nyt tietysti muutenkaan aina kaikki mene aivan nappiin, mutta nykyisin takaiskuja tuntuu tulevan entistä useammin😊Ensinnäkin olen poikkeuksetta lähes aina myöhässä. Varsinkin aikaiset aamut ovat täyttä tuskaa. Aamutoimiin vain syystä tai toisesta uppoaa aina paljon...

Noh, onko aikaista kirjoittaa tästä aiheesta parin kuukauden yhteiselon jälkeen. Ehkä, mutta ainakin voin kertoa, mitä kaikkea ei välttämättä tarvitse olla valmiina ennen vauvan syntymää. Meidän must jutut ovat olleet: Vaunut: Näitä ilman en olisi selvinnyt päivääkään. Kirjaimellisesti. Koska varmaan ensimmäisenä päivänä kotiutumisemme jälkeen aloitimme pikku tutustumiset vaunulenkkeihin. Ihan vähän vain ensin. Nyt jo reilun tunnin lenkkejä helposti. Mikäs se sen helpompi tapa myös nukuttaa...

Tämän lyhyen hetken tuntemisen perusteella voin kertoa, että olet ollut minun paras päätökseni IKINÄ! Jos joskus odotusaikana saatoinkin epäillä mahdutko meidän kahden itsenäisen ihmisen maailmaan tai olisimmeko sittenkään valmiita luopumaan helposta ja viehättävästä elämäntyylistämme, olin hölmö. Sinä hetkenä, jolloin tapasimme ensi kertaa tiesin, että pelkoni oli ollut turhaa <3 Toki elämä ei tule sellaiseksi kuin ennen, ei onneksi tarvitsekaan. Se on täydellistä näin. Kun meitä on kolme. Kun...

Niin on kuukausi vierähtänyt ja olemme onnistuneet pitämään lapsen A. hengissä ja B. suhteellisen tyytyväisenä (vaikka tämä toki taitaakin olla lähinnä tempperamenttipiirre). Meillä kun ei kummallakaan ollut aikaisempaa kokemusta näin pienistä vauvoista tai vauvoista ylipäätänsä. Ellei nyt tietysti lasketa mukaan satunnaisia sylittelyjä, milloin itkemään alkaneen vauvan on voinut tyrkätä takaisin äidilleen. Nyt olin itse se äiti😊 Miten vauva sitten rauhoitetaan? Jos nyt totta puhutaan niin ei...

Tiheä imu taitaa tältä osin olla taputeltu, toivottavasti. Tänään meillä on ollut taas neiti aurinko päivä. Ja päiväunetkin maittoivat tissin sijaan. Sillä välin sain jopa jotain aikaiseksikin. Olen vanhanaikainen ja halusin tehdä itse kutsukortit teksti- tai whatsapp viestin sijaan. Onnistuin kuin onnistuinkin vihdoinkin askartelemaan nimiäiskortit loppuun. Jee! Tämmöiset niistä sitten tuli. Sisäpuolelle vielä printattiin meidän pikku menninkäiselle sopiva runo ja tarvittavat...

Juuri kun tämä äiti oli ehtinyt tuulettaa ”toimivan” arkirytmin löytymistä, päätti neiti näpäyttää äitiä. Älä luulekaan pääseväsi näin helpolla! Alkupäivinä vauvahan käytännössä asui tissillä, varsinkin yöt. Mikä johtikin välittömästi siihen ratkaisuun, että minä ja vauva nukuimme vierekkäin sohvalla isimiehen nauttiessa kunnollisia yöunia parvisängyssämme. Kun ruokarytmi ja ateriaväli alkoivat muovautua, siirryimme ratkaisuun, jossa isimies viettää alkuyön vauvan kanssa toisessa huoneessa...

Vauvan suolisto kehittyy vielä vuosia vauvan syntymästä. Toisin sanoen vastasyntyneen suolisto ei ole vielä täysin kehittynyt, mikä saattaa aiheuttaa mm. ummetusta, ripulia, kouristuksia ja ilmavaivoja. Meillä mahan ilmavaivat ovat olleet vauvan riesana siitä asti, kun sairaalasta kotiuduimme. Pienokainen ei varsinaisesti itke mahaansa, mutta pinnistelee, ähistelee ja vääntelehtii paljon, jos ilmaa on mahassa. Ensimmäiseksi kokeilin jättää ruokavaliostani pois aineita kuten kahvin, kaalit,...

Äidinmaitoa on vauvan ensisijaista ravintoa vauvan ensimmäiset elinkuukaudet. Joskus 4-6 kuukauden iässä saa pikku hiljaa alkaa tarjoamaan vauvalle kiinteitä ruokia. Tämä tai se kun vauva tekee hampaita, on kai aika yleinen kohta suomessa lopettaa imetys ja siirtyä korvikkeeseen. Maailmalla kuitenkin on tapana imettää pariinkin ikävuoteen saakkaa. Tämä on myös WHON suositus. Ennen kuin itse olen aloittanut imetystaivaltani, mietin jo imettämistä ja imettämisen vaikeutta. Epäilinkin tulenko...

Synnytyskertomus osa 1:ssä olin tehnyt kotona ja sairaalassa synnytystä jo muutamia tunteja. Supistuskivut olivat paljon rankempia, mitä olin osannut kuvitellakaan, eikä kohdunsuun tilanne tuntunut juuri edistyvän kärsimyksistä huolimatta. Ei ihme, että synnytyksiä verrataan vaikkapa maratonin juoksemiseen. Kaikki kipuilu oli todellakin vähintäänkin uuvuttavaa!Aamulla puoli kuuden paikkeilla olen edelleenkin vasta 5cm auki ja aivan loppu kipuihin. Alan anelemaan puudutteita. En millään jaksa...

Niin kuin itsekin synnytystoivelistassani olin todennut ymmärtäväni, ettei synnytystä voi käsinkirjoittaa etukäteen, niin nyt todella myös tiedän asian olevan juuri näin. Pyörsin lähestulkoon joka ikisen mahdollisen toiveeni. Synnytys oli pitkä ja haastava, mutta siitä jäi silti ihan positiivinen fiilis. Suureksi osaksi siitä syystä, että kätilöni oli aivan loistava ja isimies erittäin hyvänä tukena, kun olin valmis sulkemaan haarani ja lopettamaan synnyttämisen siihen paikkaan. Vaikka...

Pikkuinen on nyt 9 vuorokautta vanha ja neuvolan tekemä kotikäynti on takana. Syntymäpaino oli saavutettu imetyksen kuoppaisesta alkutaipaleesta huolimatta. Siitä huolimatta en ole uskaltanut perua vaatimaani lähetettä imetyspolille. Vauvakupla on nielaissut meidät. Kaikkein miellyttävintä on nysvätä sohvalla vauva kainalossa ja tuoksutella vauvan hajua😊 Ollaan me nyt pienillä happihyppelyillä ja kaupassa käyty vauvan kanssa. Ja vieraita otettu vastaan. Huomenna on koitos edessä, kun menemme...