Ajatuksia elämästä ja kuolemasta. Ei totuuksia. Rohkeaa ja pelokasta. Tajunnanvirtaa. Arkea ja juhlaa. Hörhöä ja haahuilua. Vaikea laittaa mihinkään lokeroon, kuten ei ihmistäkään blogin varjoissa.
Kategoriat: elämä, lifestyle, hyvinvointi
Suosituimmat: 69
Kuumimmat: 24
Uusimmat: 33

Ihmisiä. Paljon. Minulle liikaa. Ahdas bussi. Ihmiset tulevat lähelle, mutta ovat silti kaukana. Keskittyvät puhelimiinsa. Näyttävät ihmisiltä, mutta ehkä ovat silti jotain kuoria. Elintoiminnot ok, sielu kuollut. Vai olenko minä etäällä. Olen vain paikalla, mutten läsnä. Syytän muita halustani irtautua. Olla yksin. Kestän jotenkin itseäni, mutta en itseäni muiden seurassa. Silti mietin, että riitänkö itselleni elämäni loppuun. En riitä, sillä tarvitsen koirani ja välillä yhteyden muutamaan...

...

...

...

Sosiaalisesta mediasta olen lukenut, että monet ovat lopettaneet shampoon käytön. Pelkkä vesipesu kuulemma riittää. He kertovat, että hiukset ja päänahka ovat tulleet hyvään kuntoon. Itse en ole vielä lopettanut aineiden käyttöä. Tosin mökillä saatan olla pesemättä (ja kampaamatta eli peikkoilen) hiuksiani viikon ajan. Silloin hiukset saavat järvivesihuuhtelua uidessani. Sen olen huomannut, että jos pesee hiuksiaan usein, niin ne myös rasvoittuvat helpommin. Sitten sitä pesee vielä...

Joskus mietin, että miksi laitan näitä taivaskuvia. Varmaan siksi, kun en usko sanojen vaan luonnon voimaan. Korulauseet, voimalauseet, terapeuttiset lauseet, niitä on jo kuultu. Tyhjiä, onttoja ja valheellisia sanoja. Jos joku uskoo ja saa niistä voimaa, niin hyvä niin. Itse en usko sanoihin, vaan tunteeseen. Siihen tunteeseen, kun tunnet olevasi yhtä ympäröivän luonnon kanssa. Tunnet itsesi samalla kertaa pieneksi ja hyvin vahvaksi. Jos ymmärrät olevasi heikko, niin olet...

...

Elämä on helppoa, kun...

Meitä neuvotaan elämään tässä hetkessä. Sitten kun tämän taidon oppii, voi saavuuttaa elämän nautinnon. Todella tuntea elävänsä. Aidosti. Läsnä. Keskittyen hetkeen. Kuulostaa ihanalta. Mutta jotenkin mahdottomalta toteuttaa. Usein sitä on keskittynyt tekemään jotakin, mutten silti voi sanoa, että elän hetkessä. Joka hetkessä on läsnä eilinen, tämä päivä ja huominen. Eletty elämä, tämä hetki ja tulevaisuus. Sen olen ymmärtänyt, että elämää ei voi hallita. Vaikka niinkin jotkut väittävät....

Kaverin kanssa juteltiin työhöntulotarkastuksista. Niiden tarkoitushan on tsekata se, että riittääkö ihmisen fyysinen ja psyykkinen kunto työtehtävän hoitamiseen. Lähinnä keskustelua herätti kysymykset päihteiden käytöstä. Kuinkahan moni vastaa niihin kysymyksiin rehellisesti?. Eiköhän tyypillinen vastaus ole, että "saunakalja kerran viikossa, joskus ei sitäkään". Ja huumeet kierretään kaukaa. Näin vastataan vaikka totuus olisi, että välttelee saunomista, muttei perskännejä. Olettaako...

Myötähäpeä. Emme häpeä itseämme, vaan toisen ihmisen puolesta. Olemme pöyristyneitä, kun toinen ei tajua hävetä, vaan jatkaa todella noloa toimintaansa. Tämä hävytön ihminen näyttää vielä nauttivan siitä mitä tekee. Tekeminen saattaa olla esim. niinkin noloa, kuin laulaminen iloisena nuotin vierestä, liikehtien samalla ihan travoltana. Miksi tunnemme häpeää hänen puolestaan? Asetammeko itsemme hänen yläpuolelleen, koska ymmärtäisimme hävetä, jos olisimme hän. Tosin emme edes alentuisi...

Kevääseen liittyy omituinen ilmiö. Ihmiset puhuvat kiivaasti keskenään. He eivät juttele säästä, vaan ihan paskajuttuja. Koiranpaska, aina se jaksaa yllättää meidät, kuten liukas ajokeli alkutalvella. Keskusteluja kun kuuntelee, niin saa vaikutelman, että kyseessä on suuri ympäristöriski, ehkäpä jopa syyllinen ilmastonmuutokseen. Joo, olen samaa mieltä, ei ole kivaa astua kakkaan. Eikä se ole turvallinen maistelukokemus lapsukaiselle. Ja kyllä, koiranpaskoja ei pitäisi jättää lojumaan...

Kevät vaikuttaa minuun hämmentävästi, jotenkin ristiriitaisesti. Keväällä luonto (ja minä) herää talvihorroksesta. Aurinko tuntuu hyvin kirkkaalta pimeän talven jälkeen. Valohoitoa tulee niin paljon, että saan oikosulun ja tunnen siksi itseni väsyneeksi. Pikkuhiljaa elimistö löytää tasapainon ja akut alkavat latautua tasaisesti. Olen niin elossa! Mutta kuitenkin taustalla varjostaa haikeus, surumielisyys ja kaipaus. Muutamat rakkaat läheiseni ovat kuolleet keväällä. Viimeisiä hetkiä,...

Kato tänne mitä näät, paljon elämätöntä elämää. Menneessä roikun, myönnän sen, pelottaa mua huominen. Kysyn neuvoja, mutta mitä saan, vain pelkkää diipa daapaa. Ketä tästä syyttää vois, itseni syyllisten joukosta pelaan pois. Paskat kortit tietysti sain, kaikki valtit vei naapuri kai. Kahvilassa sanoit sä, että elämäsi valinnoista vastuu on sulla, ja näin kun mä sanoin, juuttuiko kurkkuusi pulla. Ennen kuin kotiin mä lähdin, itkeä vähän ehdin. Mutta muutos elämääni...

Ote päiväkirjastani: Olipa ihana tapaaminen ystäväni kanssa. Emme olleet nähneet jotain kahteen kuukauteen. Puhelimessa oltiin puhuttu ja viestitelty. Mutta ei oltu nähty livenä. Ystävä oli saanut viime aikoina paljon shittiä niskaansa sekä kokenut menetyksiä. Mua vähän jännitti tämä tapaaminen. Osaanko olla sillai, että musta saisi voimaa. Eikä juttu menisi siten, että molemmat vaivuttais synkkään epätoivoon. Että ranteet auki vaan, siinä on ratkaisu. Tai sitten latelisin...