Nuori Turkulainen neiti puhuu elämästään avomiehensä kanssa! Mukaan mahtuu juttuja opiskeluun, kauneuteen ja muotiin liittyen. Tervetuloa seuraamaan blogiani!
Kategoriat: avovaimo, inttileski, lifestyle
Suosituimmat: 297
Kuumimmat: 565
Uusimmat: 270

Miten ihminen osaakaan olla tarpeen tullen niin pessimistinen? Sain nimittäin käsiini kirjaimellisesti mustaa valkoisella, ja vielä kaiken lisäksi kaikilta asiaan liittyviltä tahoilta myönteisen vastauksen. Homma on hoidossa. Kaikki hyvin. Onnea matkaan. Siltikään en voi uskoa tätä todeksi. Yksi välivuoteni suunnitelmista, jonka tiesin antavan minulle voimaa jatkaa ja myös jaksaa kaikista haasteista läpi, on nyt toteutunut. Mutta siltikään en kykene iloitsemaan tai oikeastaan edes luottamaan...

Vuosi sitten, olin niin maani myyneenä äitini kanssa kävelemässä helteisessä Turun keskustassa. En edes muista, mikä oli päivän tavoite, tai miksi äitini oli täällä. Muistan sen, että olin niin vihainen, pettynyt ja vailla pohjaa elämälleni. En tiennyt mistä ottaisin kiinni tai miten pystyisin kannattelemaan itseäni pinnan päällä. Sain nimittäin tasan vuosi sitten sähköpostia, etten saanut paikkaa välivuoden ajaksi Turun Kristillisestä opistosta, jotta olisin päässyt aloittamaan psykologian...

Eilistä turhanpäiväistä ärsyyntymistä lukuunottamatta, viime viikko sujui erityisen hyvissä fiiliksissä ystävien kesken. Kerkesin näkemään loppuviikosta monia pitkäaikaisia ystäviä, joiden kanssa ei ole tullut hetkeen pidettyä yhteyttä niin paljon, kuin olisi tarvinnut. Kerkesin myös tapaamaan erästä opistolaista ystävääni, kenen kanssa emme myöskään olleet nähneet pitkään aikaan. Tuntui niin hyvältä päästä vaihtamaan kuulumisia ja kyetä oikein kasvotusten toivottamaan toiselle oikein rutkasti...

Suunpielet ovat kivunneet kovan työn tuloksena kohti korvia ja pian tämä iloinen nuori nainen on löytänyt itsensä takaisin! Tässä on jo useampi päivä menty paremmalla fiiliksellä kohti uusia haasteita sekä koitettu parhaan mukaan unohtaa huolet ja murheet. Suuri kiitos tästä ihanasta fiiliksestä, joka on palannut kaiken sen synkistelyn jälkeen, kuuluu rakkaalle ystävälleni, joka on huolehtinut minusta jo viimeisen puolen vuoden ajan. Olen varmastikin ollut rasittavaa seuraa monien viikkojen ja...

Kaiken tämän ahdingon keskellä, onnistuimme viettämään yhteisen päivän rakkaani kanssa ilman sen ihmeempiä suunnitelmia. Jännitys ja pelko tulevasta saatiin haudata edes hetkeksi aikaa. Kävimme nimittäin leikkauttamassa mieheni hiukset uuteen uskoon ja itse sain uutta väriä päähän. Lopputulos oli tällä kertaa hieman erilainen aikaisempiin vuosiin nähden, kuitenkaan mitään suurta muutosta en ole vieläkään uskaltanut lähteä toteuttamaan. Ja tämäkin muutos syntyi silkasta vahingosta! Kaiken...

Viikon päivät ovat kuluneet siitä hetkestä, jolloin tulevaisuuteni musertui miljooniksi palasiksi. En vieläkään kykene näkemään mitään mahdollisuutta saada niitä samalla tavalla kasaan, kuin mitä ne olivat vielä viikko sitten. Eihän mitään särkynyttä voi saada ikinä enää ennalleen, mutta kykenenkö kasaamaan niistä edes jotain vastaavaa, siihen minulla ei ole vastausta. Kaikki oli niin selkeää, kirkasta ja suoralinjaista. Nyt kaikki on levällään, rikkinäistä ja täysin tavoittamattomissa....

Vihdoinkin on seitsemän viikon jännittäminen ohitse. Yhteishaun tulokset ovat julki. Mikä hauskinta, paikkaa ei tullut tälläkään kertaa. Puhuin moneen otteeseen tuloksia odotellessa, etten osaa realistisesti ajatella, miten hyvin suoriuduin psykologian pääsykokeesta. En kuitenkaan osannut varautua näin heikkoon suoritukseen. Viimeinen viikko ennen tulosten julkaisua, opintopolkua tuli päivitettyä laittoman monta kertaa siinä toivossa, että saisin vastaanottaa opiskelupaikan ensimmäiseen...

Muiden viettäessä juhannusta huimissa kaveriporukoissa mökkireissuilla tai telttaretkillä, nauroimme serkkuni kanssa, ettemme varmaan koskaan tule kokemaan tuollaista hulppeaa elämää. Päätimme kokata yhdessä ruokaa kuohuvan kera ja käydä jokilaivoilla juomassa ihastuttavat juomat, jotta pääsisimme edes jotenkin tähän kaikkien juhlistamaan keskikesän juhlaan mukaan. Voinen sanoa, että juhannuksemme onnistui aivan loistavasti ja fiilis oli erittäin hyvä koko illan ajan. Keli oli mitä parhain,...

Viikko on vierähtänyt erittäin rauhattomissa ja ahdistavissa tunnelmissa, oikeastaan vain kotona istuessa ja mietiskellessä. En jaksaisi enää odottaa mitä tulevaisuudella on tuoda tullessaan, sillä edessä on niin monia asioita, joita odotan innostuneena ja pienen ahdistuksen kera. Haluaisin kaiken odotuksen olevan ohi, jotta voisin alkaa miettimään, mitä seuraavaksi tapahtuu. Edessä on vielä lähes kaksi viikkoa tuskaisaa odottamista ja sen jälkeen saamme tiedon siitä, saisinko vihdoinkin...

Muistan sinut varmaan ikuisesti inttileskenä, kuului ystäväni suusta nähdessämme pitkästä aikaa. Välillä minusta tuntuu itsestäkin samalle. Ihan kuin mieheni olisi edelleenkin armeijassa, vaikka todellisuudessa hän on nauttinut aamukahvista kanssani jo tarkalleen ottaen tasan vuoden ajan. Muistan kuitenkin todella elävästi sen päivän, kun kaksi vuotta sitten näihin aikoihin oli mieheni aika astua palvelukseen. Muistan myös erittäin elävästi tuon päivän, kun pääsin näkemään mieheni ensimmäisen...

Valmistuin viime kesänä ylioppilaaksi ja lukion viimeinen vuosi oli itselleni erittäin rankkaa aikaa. Mieheni oli astellut armeijaan ja edessä oli vuoden palvelus samalla, kun olin itse astumassa lukion viimeiselle vuodelle. Edessäni oli paljon kaikkea uutta ja pelottavaa, sekä kaiken lisäksi kuudet YO-kirjoitukset. Olin kirjoittanut jo yhden aineen, jonka arvosana oli itselleni erittäin suuri pettymys. Meninkin lukion viimeiselle vuodelle sellaisella asenteella, ettei ole väliä kuinka paljon...

Vietettyäni viime lukuvuoden opistolla tähdäten kohti suurinta unelmaani, psykologian opiskelua, minulle selkeytyi muutaman asian. Minulla ei ole lähiverkostoa, joka auttaisivat haasteiden tullessa, puhuttaessa opiskelusta ja koulupaikan tavoittelusta. Minulla ei ole takanani seisovaa joukkoa ihmisiä, jotka tarjoaisivat pettämättömät hymynsä joka kerta, kun epäonnistun ja kaipaisin vastaanottavaa syliä kaatuessani. Joukkoa, joka nostaisi minut taas jaloilleen ja muistuttaisi, miksi minä teen...

Torstai ilta huikean ruuan jälkeen päättyi illanistujaisiin hotellin aulaan, josta seurasimme Suomen menestymistä hurjassa jääkiekko-ottelussa. Pelin seuraaminen monien innokkaiden silmäparien kanssa oli oikein miellyttävää ja voin sanoa, että tunnelma oli oikein huima Suomen viedessä voiton kotiin. Hyvien yöunien jälkeen nautimme seuraavana aamuna hotellin aamupalan ja suunnistimme Tampereen busseja käyttäen kohti hierontaa. Kävin ensimmäistä kertaa elämässäni hieronnassa ja...

Kesäloman ensimmäinen hemmottelureissu on suoritettu! Matkasimme äitini kanssa torstaina kohti Tampereen kylpylää viettämään pienimuotoista hemmotelureissua, josta tulette kuulemaan vielä hieman lisää. Viimekertainen kylpyläreissumme sijoittuu melkein kymmenen vuoden taakse, erääseen lumiseen uuteen vuoteen. Olikin jo aika lähteä reissunpäälle uudelleen! Oli aivan mahtavaa vierailla Tampereella, jonka kauniit kadut ja vanhat upeat talot kaikkien niiden uusien hulppeiden rakennusten rinnalla...

Kesällä 2014juhlittiin konfirmaatiota kauniissa auringonpaisteessa, kuumana kesäpäivänä. Sitä ennen oltiin vietetty viikko huikean porukan kanssa rippileirillä. Ne kaikki ihanat muistot niin itse leiristä kuin konfirmaatiotilaisuudesta ovat syy, miksi halusin jakaa tämän muiston lähes kymmenvuotisesta valokuva-albumistani. Yläkoulua oli takana kaksi vuotta ja edessä oli enää viimeinen vuosi, jonka jälkeen katse pitäisi suunnata jonnekin muualle, jossa voisi alkaa rakentaa omaa tulevaisuuttaan....