Tallinnassa asuvan suomalaisen naisen monikulttuurista perhe-elämää. Ruokaa, matkailua, ulkosuomalaisuutta, kulttuurien kohtaamista ja ihan tavallista arkea.
Kategoriat: ulkosuomalainen, ruoka, matkailu
Suosituimmat: 425
Kuumimmat: 745
Uusimmat: 197

Täytän tänään kolmekymmentä. Ajatuksena se ei tunnu oikeastaan miltään, olen jo muutaman vuoden elänyt elämääni “kolmekymppisenä” kun useimmat ympärilläni olevat (aikuiset) ihmiset ovat tämän virstapylvään jo ohittaneet. En oikeastaan muista koskaan ajatelleeni, että kolmekymppinen olisi jotenkin vanha tai että joitain tiettyjä asioita olisi siihen mennessä saavutettava. Olemme onnekaita kun saamme elää maailmassa, jossa ikä ei enää ole rajoite samalla lailla kuin ehkä joskus ennen. Ja mitä...

Vauvajuttujen väliin mahtuu aina yksi resepti, eikö niin? Brownieresepti taitaa tästä(kin) blogista jo löytyä, mutta laitetaan nyt jakoon toinenkin. Tällä kertaa kyseessä ei kuitenkaan ole mikään terveysversio vaan ehtaa sokerihuttua. Imetys on tuonut tullessaan suklaanhimon – en yleensä haaveile suklaalevyllisistä vaikka en niistä toki kieltäydykään. Olen kuitenkin ehdottomasti maitosuklaaihminen, enkä ole toistaiseksi löytänyt Fazerille pärjäävää vegaanista suklaata....

Vielä kun asiat ovat suht tuoreessa muistissa, ajattelin kertailla kokemustani raskauden seurannasta ja synnyttämisestä virolaisessa terveydenhuollossa. Minulta on kysytty muutamaan kertaan miten vertaisin virolaista sairaalahoitoa suomalaiseen, mutta tähän en oikeastaan pysty ottamaan kantaa kun en ole Suomessa koskaan ollut raskaana enkä synnyttänyt. Toki olen kuullut miten hommat siellä hoidetaan, mutta omia kokemuksia voi vertailla vain Saksan ja Viron välillä. En myöskään osaa sanoa miten...

Vauvauutisten vaihteluksi ajattelin tällä kertaa valottaa meidän tämän vuoden reissusuunnitelmia. Matkustustiheys on viime aikoina ehkä hieman harventunut, ellei lähes kuukausittaisia Suomen-reissuja lasketa. Wolfi on nyt kesäkuuhun asti kotona, kiitos Saksan vanhempainvapaasysteemin, joten meillä on aikaa käydä sukuloimassa ajan kanssa. Ensin matkaamme Suomeen; tällä kertaa kokonaiseksi viikoksi pikapyrähdyksen sijaan. Koska nelihenkinen (!) perheemme ei tahdo enää mahtua vanhempieni...

Niilon synnytys lähti käyntiin aivan yllättäen kaksi ja puoli viikkoa ennen laskettua aikaa; ruoka kypsyi uunissa ja päätin ennen syömistä vähän joogata. Heti ensimmäisen venytyksen aikana housuun lorahti jotain ja epäuskoisena siirryin vessaan ihmettelemään todetakseni, että kyllä vain, lapsivettä se on. Päivän aikana ei muistaakseni supistanut yhtään tai ollut mitään muutakaan merkkiä synnytyksen alkamisesta. Ensishokista selvittyäni huutelin miehelle alakertaan, että nyt taitaa olla tosi...

Pääsimme vauvan kanssa eilen sairaalasta kotiin – jouduimme viettämään sairaalassa muutaman lisäyön Niilon alhaisen verensokerin vuoksi. Ensimmäinen vuorokausi on mennyt yllättävän leppoisasti. Leevi on ottanut tulokkaan vastaan ihanasti: hän huolehtii missä pikkuveli on ja että äiti antaa pikkuveljelle tarpeeksi ruokaa. Eilen illalla ilmassa oli kyllä äkkipikaisuutta ja huomionhakuisuutta, jotka osaksi varmasti johtuivat viime päivien normaaliakin epämääräisemmistä unista. Vanhempani ovat...

Toinen lapsemme, piķkuveli Niilo, päättikin tulla aiemmin kuin kukaan uskalsi arvata. Hän syntyi 20.3 maaliskuisen lumimyräkän saattelemana raskausviikolla 37+4. Äiti ja poika voivat hyvin ja nauttivat nyt sairaalan täysihoidosta ainakin huomiseen asti. Tervetuloa isoon maailmaan pikkuinen! Our second child, little brother Niilo, decided to surprise us all and wished to become a March baby (even though the midwife especially forbid that, because March is the busiest month of all due to...

37+0. Melkein yhtä maaginen luku kuin 40+0. Se joka ei nyt ymmärrä mistä puhutaan, lienee väärällä kanavalla. Nimittäin raskausviikoista tietenkin. Kun 37 viikkoa raskautta tulee täyteen, on mahassa kasvava pikkuihminen virallisesti täysiaikainen, kokonainen. Ainoastaan rasvaa voi pieni vielä halutessaan kerryttää, kaikki muu pitäisi olla jo paikallaan. Vaikka olen yrittänyt ottaa iisisti ja laskea enneminkin sen varaan, että mennään lasketun ajan yli kuin ali, niin aika mahdotonta tässä on...

Tällä ja viime viikolla olemme toden teolla valmistautuneet hyvää vauhtia lähestyvään synnytykseen. Siis niin paljon kuin siihen on mahdollista valmistautua, kokemuksesta kun tiedän, että asiat voivat hyvästä pohjatyöstä huolimatta mennä täysin päinvastoin. Joten tällä kertaa pyrin pitämään mielen avoinna. Synnytysvalmennuksen lisäksi kävimme sairaalakierroksella ja vauvanhoitoluennolla (joo, oli ehkä vähän ajanhukkaa se), joten sairaalan käytävät alkavat tulla tutuiksi. Eilen rustailin...

Olen aikoinani lukenut ahkerastikin kirjoja, lapsena olin varsinainen Matildaa ihaileva lukutoukka. Kuitenkin, vaikka asia on kuinka ollut mielessä, olen viime aikoina lukenut säälittävän vähän kirjoja. Silloin tällöin joku pokkari on eksynyt yöpöydälle tai matkalaukun uumeniin, mutta harvemmin olen niitä avannut, saati lukenut muutamaa sivua pidemmälle. Kyse ei varsinaisesti ole ajan puutteesta, hyvin voisin irrottaa vähintään puoli tuntia päivässä sosiaaliselta medialta ja TV:n...