Maalla asusteleva, aina koirankarvoilla varustettu vajaa kolmekymppinen puutarhuriksi opiskeleva ikinuori avopuoliso. Amatöörihippeilijä, jota on alkanut viime vuosina kiinnostamaan ekologisesti kestävämmät elämänvalinnat - tosin myönnän kärsiväni ajottaisesta materialismista ja tukkakriisistä..
Kategoriat: puutarha, opiskelu, eko
Suosituimmat: 617
Kuumimmat: 584
Uusimmat: 12

Ainoiden viherkasvieni, lohikäärmepuun ja viirivehkan, mullanvaihdosta (ja opiskeluista) intoutuneena aloin notkumaan kaupungin Facebook-ryhmissä anelemassa pistokkaita. Torin kautta löysin eilen sitten myyjän, joka ei pyytänyt pistokkaistaan maltaita, joten sovittiin treffit. Etualalla olevan kasvin nimeä en muista ikinä, peltipurkissa olevaa ja taaimmaista en tiedä ainakaan varmaksi. Olisiko anopinkieltä ja/tai -hammasta? Lisäksi sain toista kautta kuolemattomien yrttiä sekä muorinkukkaa....

Tässä hieman kevääseen taittuneen kelin armoilla, tulevasta kasvissadosta haaveillen ja aamupalaa nauttiessani päädyin luonnollisesti ruokaisiin ajatuksiin. Luin juuri, että Suomessa ihan tavallisissa kotitalouksissa heitetään sapuskaa roskiin lähes 8000 rekkakuormallista. Yhteensä Suomessa menee 400 miljoonaa kiloa syömäkelpoista ruokaa roskiin tai biojätteiseen. Käytännössä turhaan tehdyn ruoan vaikutukset vastaavat 100 000 auton ilmastovaikutuksia. Kun näitä lukuja silmäilee, ei...

Olen viime aikoina ollut luvattoman laiska lähettämään postikortteja saati kirjoittamaan kirjekavereilleni. Mandy Taiwanista on ilahduttanut minua todella aktiivisesti lähettämällä paljon ihania asioita ja olen potenut sen tiimoilta joka kerta huonoa omaatuntoa, koska en ole taaskaan vastannut kovinkaan nopealla aikataululla. En ole jaksanut käydä ostamassa tuliaisia kirjeen mukaan kaupungilta tai netistä, en ole edes viitsinyt kaivaa kirjepaperiarkistoa siitä valkoisesta lipastosta, jossa käyn...

Luulin aina, ettei minulla ole unelma-ammattia, ellei lasketa ehkä hivenen epärealistista poronkasvattajaa, josta aikaisemmin mainituissa kaverikirjoissa muistin aina kertoa. Olen elämäni aikana tehnyt monenlaista työtä aina kerhonohjauksesta henkilökohtaisen avustajan töihin ja hevosenhoitajan tehtäviin. Olen ollut jopa kahvilayrittäjä ihanan pienellä paikkakunnalla, josta sainkin kipinän yrittäjyyteen. Joku oma pieni huoltsikka, kahvila tai kirpputori olisi yhä haaveissa jostain päin...

Voi kultaista yhdeksänkymmentälukua ja niitä lukemattomia kaverikirjoja, joita ostin säännöllisesti vaikkei edellisetkään olleet vielä täynnä. Juuri niitä kaverikirjoja, joita toivottin lahjoiksi ja joita täytettiin luokkalaisten kesken. Omintakeiseen tyyliini pohjautuen omat kirjani täyttyivät lähinnä jatkuvasti muuttuvista uusista aatoksistani ja haaveistani, mutta aika ajoin joku kaveri myös kirjoitti omat tietonsa. Yleensä kerran vuoteen, joskus kahdestikin. Onhan puoli vuotta lyhyt aika...