Taru, 40+. HetkiKirja ilman valmiita sivuja. Erilaista vapautta. Villiä luontoa. Virtauksia ja elämänmuutoksia. Yksinkertaistamista. Outoja horinoita, puhkipohdintoja ja mutkattomia sanoja. Hassuja iloja ja männynkäpyjä. Toisinaan tolkuttomasti (luonto)kuvia.
Kategoriat: elämä, luonto, ajatukset
Suosituimmat: 484
Kuumimmat: 657
Uusimmat: 3

Vaikka suomalainen saattaa vähän narista esimerkiksi säätiloista, rakastetaan tätä pohjoista kotimaata suurella sydämellä. Ja kuulutaan yhdessä samaan jengiin. Se tulee esiin vaikkapa silloin, kun matkustetaan ulkomaille ja yht´äkkiä onkin ikävä kaikkea suomalaista. Jutellaan ehkä ”meikäläisten” kanssa ja koetaan samaa tunnetta, jota ei oikein voi ymmärtää kuin toinen suomalainen. Kotimaa, kieli, omat kommervenkit. Se näyttäytyy myös jos joku vieras sanoo jotain Suomesta – kumpaan suuntaan...

Asutaan ensimmäistä kertaa sellaisessa talossa, missä tuleva vesi saapuu hanoihin kunnallistekniikan kautta, eikä omasta kaivosta. Täytyy sanoa, että vedestä maksaminen on tuntunut jotenkin hullulta. Ei rahallisesti kalliilta, mutta noin periaatekysymyksenä. Vähän kuin pitäisi maksaa ilmasta, jota hengittää, tai lumesta, joka sataa valaisemaan talvikuukaudet. Melkein yhtä omituista oli aluksi. Olisi kyllä niin upeaa olla kaikin mahdollisin tavoin riippumaton. Veden osalta 100% omavaraisuus...

Tiedättekö mikä on kaikista suurinta puppua? No se, että kun käsittelee kaiken ikävän ja pahan juurta jaksain, hyväksyy, kohtaa, eli ei lakaise maton alle, niin siten se lopulta katoaa kokonaan. Höpön löpö. Se mihinkään katoa, vaan vaimenee ja menee välillä pois tieltä, ehkä pitkiksikin ajanjaksoiksi, mutta jää kuitenkin väijymään. Kerää ehkä jengiä ja jää odottamaan heikkoa hetkeä, jolloin ampua vanhanaikaisesti tykillä. Omalla kohdalla alitajunnassa selvästi partioivat traumojen jäänteet...

Vaikka sivupalkissani on maininta, ettei tässä blogissa harrasteta maksettua mainontaa (eli en tee lainkaan blogiyhteistöitä), niin tarjouksia tulee silti joskus. Useinmiten täysin asiallisia, mutta toisinaan outoja tai kummallisia. Kuten tämä hiljattain saapunut: Aihe: Sponsoroidun artikkelin hinta sivullanne Vastaanottaja: Valoblogin Taru Lähettäjä: [etunimisukunimi] @gmail.com Heippa, Nimeni on ***** ja kirjoitan teille maineikkaan [x-toimiala]yrityksen puolesta, toivoen että pääsisimme...

No nyt! Eilen ne viimeinkin saavuttivat nämäkin verkkokalvot, kunnon revontulet! Hyvän tähden, että oltiin aivan pakahtua tanssivien tulien edessä. Vihreää ja liilaa loimotteli taivaan täydeltä. Kuvat ei kylläkään tee minkäänlaista oikeutta näytökselle tai sen laajakuvalle, koska yökuvaustaitoni ovat (vielä) harmillisen heikot. Tottahan ne pitää silti julkaista – ensimmäiset tulet täällä ja kaikkea! Olen antanut itselleni kertoa, että syntyjään pohjoisemmasta olevat eivät pidä revontulia...