Taru, 40+. HetkiKirja ilman valmiita sivuja. Erilaista vapautta. Villiä luontoa. Virtauksia ja elämänmuutoksia. Yksinkertaistamista. Outoja horinoita, puhkipohdintoja ja mutkattomia sanoja. Hassuja iloja ja männynkäpyjä. Toisinaan tolkuttomasti (luonto)kuvia.
Kategoriat: elämä, luonto, ajatukset
Suosituimmat: 408
Kuumimmat: 699
Uusimmat: 50

Ennen kuin pääsemme siihen vaiheeseen kevään lumitilannetta, että vedetään ikiwanhat marjapuskat maata myöten poikki, niin. Tästä on pitänyt kirjoittaa kokonaisuus auki jo kauan sitten, mutta niin vaan on jäänyt, ehkä myös vähän liian itsestäänselväksi asiaksi. Mutta hei, why not? Nimittäin turista aiheesta, että ainakin minusta omavaraisuus voi olla paljon muutakin kuin marjojen tai porkkanoiden kasvatusta. On yksi asia, jossa voin sanoa saavuttaneeni aika lailla sataprosenttisen...

Oli pisneksiä vähän alempana idässä, Pohjois-Karjalassa, ja sattui taasen kamera mukaan. Yli puolet näistä kuvista on tosin Pohjois-Savon puolelta, eikä missään järjestyksessä :D Hitto, että olisi niin poltellut kuvailla vaikka mitä muutakin, mutta ei vaan kerennyt. Seitsemättä sataa kilometriä ajoa yhden päivän aikana – ei yksinkertaisesti voitu pysähdellä lähellekään kaikkiin meikäläisen kuvausmielitekoihin. Mitä ajamiseen tulee, niin normihaitoista huolimatta jösses miten hienoa! Jopa...

Olisin saanut selville missä juureni ovat ja ne olisivat johtaneet saamelaisuuteen. Asuisimme perimmäisessä Lapissa, jossa harjoittaisin suomalais-ugrilaista samanismia. Olisimme molemmat fyysisesti terveitä ja eläisimme kaksistaan tavanomaisen yhteiskunnan ulkopuolella. Olisimme täysin omavaraisia ja mistään riippumattomia. Omistaisimme maksimissaan vain sen paikan jossa asumme. Olisimme jollain merkillisellä tavalla järjestäneet niin, ettemme tarvitsisi lainkaan rahaa, joten sitä ei...

Tänäisen sunnuntai-illan hetkiä Sulkavan Isokoskella. Piipahdettiin täällä ekan kerran viime kesänä ja todettiin vallan tunnelmalliseksi paikaksi. Kohde ei ole mitenkään suurieleinen ”rysä” ja ehkäpä juuri siksi ihastuttavan lämminhenkinen ja rauhallinen. Tienoolla helisee jo soliseva luonnon musiikki, vaikkei lumet vielä ihan silmissä sulakaan noin muuten. Paikka on tosi siisti ja hyvin pidetty, kelpaa tulistella ja grillailla myös näin talvisaikaan. Wilhelmit...

Viime päiviä on varjostanut surun ja ikävän painava viitta. Kissat ovat meille tosi tärkeitä ja rakkaita perheenjäseniä. Heitä hyysätään kuin pikkulapsia ja palvellaan niin tarmokkaasti, ettei herrasväeltä varmasti ikinä mitään puutu. Saattaapi olla, että huolehditaan heistä jopa enemmän kuin itsestä. Iso ikävä on sen mukainen, kun yksi heistä on nyt poissa. Pyry. Pyry ei jo pidempään aikaan ollut ihan täysin oma itsensä, eikä yksiselitteistä syytä tahtonut löytyä. Jo helmikuun...